Despised Iconin Éric Jarrin: ”The Black Dahlia Murderilla oli iso rooli meidän paluussamme takaisin keikkalavoille”
Kanadalainen deathcorea soittava Despised Icon ilmoitti vuonna 2010 lopettavan toimintansa yhtyeen jäsenten kyllästyttyä jatkuvaan keikkailuun ja tien päällä olemiseen. Vuonna 2014 yhtye ilmoitti kuitenkin fanien mukavaksi yllätykseksi tekevänsä paluun ensin keikkalavoille ja myöhemmin yhtye ilmoitti tehneensä sopimuksen Nuclear Blast Recordsin kanssa, joka julkaisee ”Beast” -nimisen albumin yhtyeeltä heinäkuun 22. päivä. Kaaoszine tavoitti puhelimitse yhtyeen kitaristina toimivan Éric Jarrinin ja keskusteli Ericin kanssa mm. bändin lopettamiseen sekä paluuseen liittyvistä asioista sekä yhtyeen tulevasta ”Beast”-nimisestä albumista.
Mitä sinulle ja bändille kuuluu?
Éric Jarrin: Vuosi on ollut tähän mennessä mahtava. Vuonna 2014 heitimme paluukeikkoja ja kahden viikon Impericon Festival -kiertueen. Viime vuonna teimme vielä pari paluukeikkaa lisää ja silloin päätimme katsoa, jos pystyisimme vielä säveltämään uusia hyviä kappaleita. Selvisi, että bändikemia oli tallella ja kaikki sujuikin helposti. Tähtäsimme 5-6 kappaleen omakustanteiseen EP-julkaisuun, mutta päädyimmekin Nuclear Blastille kokonaisen albumin kanssa. Oli jännä homma, miten kaikki tapahtui. Yhteensoitto pelasi, ja kappaleet suorastaan virtasivat meistä. Joten kun huomasimme, että meillä on kokonainen levy, totesimme, että on paljon hommaa hoitaa itse jakelu, promootio ja verkostoituminen. Mietimme, mikä olisi sellainen ykköslafka, jonka kanssa haluaisimme työskennellä, jos päätyisimme allekirjoittamaan levytyssopimuksen. Nuclear Blast oli listamme kärjessä, joten otimme heihin yhteyttä täysin nauhoitetun levyn kanssa; kansitaiteet ja kaikki olivat valmiina. Sanoimme vain: ”Kukaan ei tätä tiedä, mutta bändi on taas yhdessä ja haluamme julkaista uuden levyn. Tässä se on, kuunnelkaa ja kertokaa, mitä olette mieltä siitä.” He vastasivat, että levy oli mahtava ja he halusivat työskennellä kanssamme. Se oli siinä.
Mainos päättyy
Kuulostaa aika helpolta.
Éric Jarrin: Jep, ei ylimääräistä kalastelua tai neuvottelua, se oli vain ystävällinen kädenpuristus ja yhteisymmärrys joka tasolla.
Ajattelin kysyä vähän niistä ajoista, kun päätitte hajottaa bändin vuonna 2010. Mitä oikeastaan tapahtui?
Mainos päättyy
Éric Jarrin: No, jos totta puhutaan, olimme tuolloin aika loppuunpalaneita. Olimme jatkuvasti kiertueella soittamassa samoissa paikoissa. Lisäksi oli vielä taloudellisia paineita, kun joka toinen vuosi piti pukata levyä pihalle. Metallimusiikin soittamisella ei tienata kovin suuria summia, joten jotta saimme vuokrat ja laskut maksettua, piti keikkaa tehdä jatkuvasti, minkä vuoksi olimme aika lopussa. Osa meistä perusti perhettä, tyttöystäväni ja rumpalin tyttöystävä olivat raskaana, joten emme oikein nähneet, miten perhe-elämän ja täyspäiväisen kiertämisen olisi voinut yhdistää. Ajattelimme vain, että meillä on takataskussa neljä hyvää levyä, olemme soittaneet lähes kaikkialla maailmassa, joten ehkäpä on hyvä pistää pillit pussiin hyvän sään aikana. Silloin kun teimme tuon päätöksen, emme todellakaan olisi uskoneet, että palaisimme kuusi vuotta myöhemmin. Siinäpä pääpiirteittäin mitä tapahtui, kaikki hyvässä hengessä, eikä päätökseen liittynyt mitään draamaa. Jotkut meistä vain halusivat jatkaa eteenpäin ja tehdä muita juttuja, kuten keskittyä uraan ja perheeseen ja sen sellaiseen.
Saitteko tuohon aikaan elantonne musiikista vai tasapainoilitteko kiertämisen ja muitten töitten välillä?
Éric Jarrin: Joillain meistä oli osa-aikaiset työpaikat kiertueiden välillä, mutta sellainen on aika hankalaa, kun pitää kertoa pomolle joutuvansa lähtemään pariksi kuukaudeksi kiertueelle. Sitten tekee pari viikkoa töitä ja kertoo taas, että pitää lähteä pariksi viikoksi. Noita asioita oli hankala yhdistää, joten siksi osa meistä joutui valinnan eteen. Laulajamme Alex jatkoi toisessa bändissään Obey the Bravessa, koska hän ei ollut valmis jättämään musiikkibisnestä kokonaan ja halusi jatkaa kiertueiden ja keikkojen parissa.
Mitä tapahtui helmikuussa 2014, kun teitte päätöksen comebackista ja paluukeikoista? Kuka oli bändin moottori noitten asioitten suhteen?
Éric Jarrin: Vuonna 2014 Alex oli jo vakiinnuttanut asemansa Obey the Braven kanssa: hänellä oli levy julkaistuna ja he tekivät keikkoja. Minäkin olin bänditouhuissa mukana Heaven’s Cry -nimisessä progemetallibändissä, jossa yhä vaikutan. Menimme kaikki katsomaan kotikaupungissamme Montrealissa esiintynyttä Black Dahlia Murderia, johon vanha basistimme Max Lavell oli liittynyt hajoamisemme jälkeen. Sinä iltana kaikki Despised Icon -jäsenet olivat samassa huoneessa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Pidimme hauskaa jutellen vanhoista kiertuemuistoista ja yhtäkkiä vain tajusimme, että kaipasimme toisiamme ja olimme valmiita kokeilemaan vielä muutamien keikkojen soittamista, koska hajoamispäivästä lähtien olimme kuitenkin jatkuvasti saaneet keikkatarjouksia. Neljä vuotta hajoamisen jälkeen tilanne oli sopivampi, koska lapset olivat vähän isompia ja jäsenet olivat valmiita sijoittamaan bändiin vähän aikaansa. Päätimme tehdä paluukeikat ja siitä homma jatkui siihen pisteeseen, että päädyimme jatkamaan bändiä.
Sanoit, että osasyyllinen hajoamiseenne oli rankka kiertäminen, joten suunnitteletteko hellittävänne hiukan keikkailutahtia tulevan ”Beast”-albumin kiertueen suhteen?
Éric Jarrin: Ehdottomasti. Despised Iconista ei tule enää koskaan täysipäiväisesti kiertävä yhtye. Teemme asioita omilla ehdoillamme ja ottaessamme yhteyttä Nuclear Blastiin olimme hyvin rehellisiä ja suoria tilanteestamme. Sanommekin jokaisessa haastattelussamme, että teemme kyllä joitakin kiertueita, keikkoja sekä festarivetoja ja yritämme kattaa niin laajan alueen kuin mahdollista, mutta se saattaa ottaa oman aikansa. Saatamme tulla Eurooppaan esimerkiksi vain kerran vuodessa, teemme ehkä pienen Pohjois-Amerikan kiertueen kerran vuodessa, teemme joitain pistokeikkoja, kuten esimerkiksi neljä keikkaa Japanissa nyt syyskuussa, ja soitamme muutamalla kesäfestarilla Pohjois-Amerikassa. Mutta sen voi unohtaa, että olisimme tien päällä puolet vuodesta ja tekisimme hirveän määrän keikkoja putkeen. Sitä ei tule enää tapahtumaan. Joten jos näet joskus Despised Iconin keikkaa mainostettavan kaupungissasi tai jossain, koeta tulla katsomaan,koska siinä saattaa sitten kulua taas vuosi tai pari, ennen kuin tulemme uudestaan.
Mainos päättyy
Teillä on ollut seitsemän vuoden tauko ”Days of Mourningin” ja tulevan ”Beast”-levynne välissä, joten oletteko yhtään hermostuneita sen suhteen, miten faninne ottavat uuden materiaalin vastaan?
Éric Jarrin: Emme oikeastaan. Kun kirjoitimme kappaleet, meillä oli se kyllä mielessä. Me tiesimme, että fanit olisivat malttamattomia kuulemaan uutta musiikkia. Sitä pyydettiinkin kovasti paluukeikoillamme: ”Emme välitä, vaikka ette kierrä jatkuvasti, mutta tehkää edes uutta musiikkia.” Meillä kaikilla oli tilaisuutemme kokeilla eri juttuja ja lähteä musiikillisille seikkailuille muitten projektiemme parissa, joten kun rupesimme kirjoittamaan kappaleita Despised Iconille, teimme Despised Iconia. Ei ollut tarvetta yrittää tutkimusmatkailla uusien soundien tai genrejen kanssa, emmekä halunneet Despised Iconin kanssa tehdäkään mitään muuta, kuin mihin olimme tottuneet. Ensimmäinen singlemme ”Beast” on saanut kovin hyvää palautetta ja tuntuisi siltä, että ihmiset ovat tyytyväisiä kappaleeseen. Se kuulostaa meiltä, emmekä seikkailleet liian kauaksi seitsemän vuoden takaisesta soundistamme, mikä mainitaankin usein kommenteissa. Olen varsin itsevarma sen suhteen, että fanit tulevat pitämään levystä, sillä siinä on vähän kaikkea, mitä olemme tehneet aiemmin. Olemme nyt jopa vähän enemmän juurillamme, takaisin ”The Healing Process” -levyn aikakaudella.
Ajattelinkin kysyä, vaikuttivatko ”Beast”-levyn kirjoittamiseen jotenkin se, että soititte ”The Healing Processin” kappaleita livenä?
Mainos päättyy
Éric Jarrin: Totta kai. Paluukiertuetta varten kuuntelimme läpi vanhemmat levymme, ja ”The Healing Processin” kohdalla tuli sellainen olo, että ”sepäs oli aika hyvä”, minkä lisäksi pidimme noiden kappaleiden soittamisesta livenä. Ehkä alitajuisesti yritimme luoda uudelleen sen saman fiiliksen, mikä meillä oli kymmenen vuotta sitten levynkirjoituksessa.
Miten itse kuvailisit levyä faneillenne?
Éric Jarrin: Se on pelkkää brutaaliutta, vanhaa kunnon Despised Iconia. Toimme takaisin pig squealit ja keskitemporiffit, minkä lisäksi meillä on vielä tallessa edellisen levymme teknisyys ja nopeus, joten tuleva albumimme on hyvä yhdistelmä kaikkea, mitä olemme tehneet.
Mistä levyn otsikko ”Beast” tulee?
Éric Jarrin: Se on Alexin konsepti, joka kertoo monta vuotta uinuneesta pedosta, joka herättyään tajuaa, miten maailma on muuttunut. Ihmiset ovat muuttuneet negatiivisemmiksi ja maailma on entistä synkeämpi, minkä nähtyään peto haluaa vain tuhota kaiken tieltään. Tavallaan tämä peto symboloi bändiämme, sillä Despised Icon on ollut unessa 7 vuotta ja tullut takaisin valmiina valloittamaan maailman ja tuhoamaan kaiken musiikillaan.
Meillä on nettisivuillamme artikkeli, jossa muusikot listaavat viisi tärkeintä albumia, josta he ovat ottaneet vaikutteita. Mitkä olisivat sinun valintasi?
Éric Jarrin: Kuuntelen paljon erilaista tavaraa, mutta jos mietitään viimeistä paria vuotta, pääsin todella sisälle Opethiin ja pidän kovasti sen viimeisimmästä levystä ”Pale Communion”. Jollain tavalla se voi tuntua oudolta, mutta tuo albumi inspiroi minua joidenkin ”Beast”-levyn kappaleiden teossa. Alice in Chains – ”The Devil Put Dinosaurs Here” olisi toinen valinta, sitä olen kuunnellut paljon. Olen kuunnellut paljon myös Porcupine Treen Steven Wilsonin soololevyjä ja nähnyt hänet myös livenä useasti viimeisen 3-4 vuoden aikana. Mitähän muuta… Autossani soi aina musiikki, ja minulla on 5-vuotiaat kaksostytöt, joita tutustutan kaikkiin klassikkoihin, kuten Led Zeppeliniin, Dioon, Metallicaan, Guns’n’Rosesiin, jotta he saisivat kunnon rock-koulutuksen. Juuri nyt he pitävät Rammsteinista.
Lopuksi hieman tulevaisuuden suunnitelmistanne. Olin itse asiassa paikalla, kun soititte Suomessa Parkway Driven kanssa jäähyväiskiertueellanne. Onko teillä ajatuksena palata jonain päivänä Suomeen?
Éric Jarrin: Ehdottomasti. Itse en ollut tuolla kiertueella, vaan Job for a Cowboyn kitaristi tuurasi minua, mutta haluaisin todella päästä Suomeen. Olen soittanut Tanskassa, mikä on ainut Pohjoismaa, missä olen esiintynyt. Tiedän, että meillä on siellä suunnalla faneja, joten ehkä seuraavan kerran, kun tulemme Eurooppaan, voimme yrittää lisätä kalenteriin ennen tai jälkeen Keski-Euroopan osuutta jokusen keikan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa.
Kiitos paljon haastattelusta ja onnea tulevan levyn kanssa! Onko jotain, mitä haluaisit sanoa suomalaisille faneillenne?
Éric Jarrin: Paljon kiitoksia Despised Iconille kaikkien näiden vuosien aikana osoittamastanne tuesta – jopa sen 7 vuoden tauon aikana ja jälkeen. Tämä on uskomatonta, ja on fanien ansiota, että olemme yhdessä taas ja julkaisemme uutta musiikkia. Tukenne siis merkitsee meille paljon ja yritämme tulla soittamaan teille niin pian kuin mahdollista!
https://www.facebook.com/despisedicon/