Destruction ei onnistu vastaamaan odotuksiin uutuusalbumillaan ”Born to Perish”

Kirjoittanut Jesse Kärkkäinen - 5.8.2019

Saksan thrash metal -suuruus Destruction on haastava tapaus. Vaikka yhtye on tullut tunnetuksi kovana livebändinä, joka on julkaissut uransa varrella tukun erinomaisia albumeita, ei rässiryhmä ole varsinkaan tällä vuosikymmenellä saanut musiikkiinsa samanlaista otetta kuin kultavuosinaan. Siinä missä muut sakemanni-thrashaajat ovat vain kiristäneet tahtiaan viime vuosien aikana, on Destruction julkaissut tasaisena virtana kiekkoja, jotka ovat pyörähtäneet sinne “ihan kiva” -osastolle.

Samaa on tarjolla myös yhtyeen uutuusalbumilla “Born to Perish”. Se on harmi, sillä bändi nostatti odotukset korkealle uutta kiekkoa kohtaan ennakkoon julkaisemallaan nimikkobiisillä, joka tarjoili tiukan rypistyksen verevää thrash metalia. Täyspitkä ei onnistu nousemaan nimikappaleensa tasolle, vaan albumi kompastelee samojen ongelmien kanssa kuin niin monet yhtyeen albumit aiemminkin. Tilannetta ei myöskään muuta suuntaan eikä toiseen kakkoskitaristiksi liittynyt Damir Eskic, jonka panoksen musiikissa kuulee, muttei mies mitään erikoisempaa yhtyeen ulosantiin tuo.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

“Born to Perish” edustaa Destructionin viimeisimpien vuosien tuotantoa niin hyvässä kuin pahassa. Homman nimi on edelleen rosoinen thrash metal, jonka tunnistettavimpiin piirteisiin lukeutuu vokalisti-basisti Schmierin totutun kireä äänenkäyttö. Tutuilla linjoilla liikutaan myös laadun puolesta. Mukaan on ujutettu muutama toimiva veto, joista nimikkobiisin lisäksi mieleen jäävät napakasti takovat kappaleet “Fatal Flight 17”, “Ratcatcher” sekä “Tyrants of the Netherworld”. Nämä onnistumiset ovat piristäviä, sillä loppulevy tarjoaa pitkälti sitä samaa perushuttua, jota yhtyeen viimeisimmät julkaisut ovat olleet pullollaan. Pahimmillaan ongelmat kuitenkin korostuvat turhan selkeästi, sillä paikoitellen materiaali särähtää korvaan pahastikin. Esimerkiksi “Butchered for Life” aiheuttaa lähinnä ärsytytystä kappaleen alussa kuultavan, ähisevän vokalisoinnin takia, eikä “Filthy Wealth” nostata suurempia hurraa-huutoja rasittavalla kertosäkeellään. Pitkin albumia vastaan tulee vastaavanlaisia kipupisteitä, jotka syövät musiikista sen parhaan terän.

Destruction kaipaisi kipeästi todellisia täsmähittejä levyjensä täytteeksi, jotta yhtyeen musiikki erottuisi edukseen nykypäivän suuresta musiikkimassasta. Tällaisenaan “Born to Perish” on peruskiva thrash metal -julkaisu, jonka kuuntelee muutaman kerran lävitse, mutta siltä ei lopulta löydy mitään sellaista, jonka takia kiekon pariin jaksaisi palata uudemman kerran. Sääli, sillä parhaimpina hetkinä yhtyeen musiikista löytyy edelleen sitä tulisieluista tekemisen meininkiä, jonka avulla Destruction on nykyiseen asemaansa noussut. Tällä kertaa tätä annostellaan niin niukasti, että lopputulos jättää hyvistä hetkistään huolimatta tyytymättömäksi.

Jonkun muun yhtyeen julkaisemana komealla kansikuvalla päällystetty ”Born to Perish” voisi tuntua paremmaltakin levyltä, mutta kokeneelta rässiryhmältä on lupa odottaa enemmän. Kun yhtyeellä on vyöllään huippulevyjä tyyliin ”The Antichrist” sekä ”Release from Agony”, näyttäytyy bändin uutukainen tätä historiaa vasten turhankin mitäänsanomattomalta tekeleeltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

4+/10

Kappalelista:
1. Born to Perish
2. Inspired by Death
3. Betrayal
4. Rotten
5. Filthy Wealth
6. Butchered for Life
7. Tyrants of the Netherworld
8. We Breed Evil
9. Fatal Flight 17
10. Ratcatcher