Destructionin Marcel ”Schmier” Schirmer: ”Jos bändilläsi ei ole vihaajia, bändisi ei ole mitään”
Saksalainen thrash metal -legenda Destruction julkaisee järjestyksessään jo 14:sta albuminsa nimeltä ”Under Attack” tämän viikon perjantaina 13. päivä toukokuuta pitkäaikaisen kumppaninsa Nuclear Blast Recordsin toimesta. Kaaoszine tavoitti Skypen kautta bändin laulaja–basisti Marcel ”Schmier” Schirmerin ja keskusteli miehen kanssa tulevasta albumista, nykymediasta ja metallin tulevaisuudesta:
Terve Schmier. Kuinkas vuosi 2016 on Destructionilla tähän mennessä sujunut?
Marcel Schirmer: Hyvää, hyvää! Viime aikoina on ollut varsin kiireistä kiertueiden julkistamisen, videon työstämisen ja haastattelujen kanssa: on paljon puuhaa, mutta se on kuitenkin mukavan jännittävää. Ensimmäiset festivaalitkin ovat jo kahden viikon päästä, joten kiirettä pitää!
Mainos päättyy
Tämänhän täytyy olla siis muusikolle lähes parasta aikaa, kun levy on viimein tulossa ulos!
Marcel Schirmer: Noh, kun levy saadaan valmiiksi äänitettyä, sen julkaisemiseen on aina vielä kolme tai neljä kuukautta, joten on mahtavaa viimein saada levy ulos ja kuulla ihmisten reaktioita levystä. Tuo muutaman kuukauden aika on aika hirveää ja silkkaa valmistautumista, joten nyt kun levy on viimein tulossa parin viikon päästä, olo on kuin lapsella jouluna.
Eli saat edelleen saman tuntemuksen jo neljäntoista julkaistun levyn jälkeen?
Mainos päättyy
Marcel Schirmer: Toki tähän koko sirkukseen on hyvin ehtinyt tottua 30 vuoden jälkeen. Ennen vanhaan, kun huomasin lehden julkaisseen bändistä artikkelin, olin hullun innoissani, mutta nykyään kun huomaan saman, olen innoissani mutten kuitenkaan käyttäydy kuin pikkulapsi asian suhteen. Olen kuitenkin aina innoissani levyn julkaisun alla, sillä lehdistön ja fanien ensireaktiot ovat aina yhtä jännittävää luettavaa. En usko tämän jännityksen lähtevän koskaan pois, sillä levyihin tulee pantua huomattavasti aikaa. Alamme on kuin pikaruokabisnes: jos julkaiset parikin huonompaa levyä, voit kadota ihmisten mielistä kokonaan.
Uskoisin bändinne olevan kuitenkin melkoisen hyvässä asemassa tämän suhteen, sillä näin monen julkaisun jälkeen voisi uskoa fanienne hyväksyvän levyn, vaikkei se olisikaan aivan yhtä hyvä kuin aiemmat. Mitä mieltä olet tästä?
Marcel Schirmer: Toki, mutta haluan aina julkaista aiempaa paremman levyn. Pari vuotta levyn julkaisun jälkeen saattaa kuunnella levyä ja ajatella, että voisi tehdä joitain asioita paremmin. Tämän takia levyjen välillä on kulunut niin paljon aikaa, sillä olemme halunneet olla täysin varmoja levyn laadusta. Se saattaa olla hieman riskialtista, mutta uskon, että artistina ei pitäisi alistua rutiiniin, sillä silloin homma käy tylsäksi.
Uuden levyn nimi on siis ”Under Attack”. Voisitko kertoa, liittyykö levyn nimi maailmamme nykyisiin tapahtumiin?
Mainos päättyy
Marcel Schirmer: Ehdottomasti. Keksin levyn nimen juuri Pariisin iskujen jälkeen. Hyökkäys ei kuitenkaan kohdistu vain meihin, vaan luontokin on hyökkäyksen kohteena. Olemme myös median hyökkäyksen kohteena, sillä media tuntuu ohjaavan meitä kaikkia. Kun käyn eri maassa, näen aivan eri uutisia kaikkialla. Hallitus sanoo sitä, samalla kun media sanoo tätä. Kaikki tuntuvat tarrautuvan kiinni mobiililaitteisiinsa. Ennen vanhaan tätä hyökkäystä ei ollut; niinpä on kuin eläisi nykyään aivan eri maailmassa. Toki tämä aina yhteydessä oleminen on mahtavaa, mutta se tuo mukanaan riskejä.
Yksi levyn kappaleista on nimeltään ”Second to None”, ja se käsittelee nettitrollausta. Sanoit aiemmin haastattelussa lukevasi levyjesi arvosteluita ja fanienne reaktioita, joten mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta?
Marcel Schirmer: Luen kommentteja ja kirjoittelen Facebook-sivullemme usein ja pidän siitä, kuinka fanit voivat olla siten yhteydessä bändiin. Toki on sivuja kuten Blabbermouth, joiden uutisia en kuitenkaan lue. Blabbermouth tuntuu olevan juuri se paikka, jossa vihaajat pyörivät ja odottelevat jonkin pienen asian tapahtuvan, jotta he voivat sitten siihen takertua. Tein muutama päivä sitten haastattelun, jossa haastattelija kyseli mielipidettäni Axl Rosen pestistä AC/DC:n laulajana, johon vastasin muun muassa Acceptin Mark Tornillon sopivan mielestäni paremmin siihen pestiin. Tietysti koko homma päätyi Blabbermouthiin, ja siitä syntyi paljon kohua. Täytyy siis varoa, mitä sanoo nykyään haastatteluissa, sillä asiat voidaan ottaa hyvin eri kontekstissa, kuin on aluperin tarkoitus. ”Second to None” tuli siis kirjoitettua varsin otolliseen aikaan. On kuitenkin myönnettävä, että jos bändilläsi ei ole vihaajia, bändisi ei välttämättä olisi samassa asemassa. Enemmän hommassa häiritsee, kuinka vakavaksi se voi äityä. Minulla on ollut kaiken maan stalkkereita, jotka ovat lähetelleet minulle ja tyttöystävälleni vihaisia sähköpostiviestejä. Nuoretkin ihmiset saavat niin kamalaa kohtelua, että jotkut päätyvät tekemään itsemurhan.
Mainos päättyy
On siis varsin riskialtista ja pelottavaa olla lavamuusikko, etenkin sen jälkeen, kun esimerkiksi Dimebagin murhasi psykopaattinen fani.
Marcel Schirmer: Ehdottomasti, varsinkin kun ihmiset saivat tietää murhaajan olleen fani. Nykyinen teknologia mahdollistaa väärien sähköpostiosoitteiden ja nimien takana piileskelyn näyttäen omalla tavallaan nykymaailmamme todelliset kasvot. Näen metallifanien olevan omalla tavallaan hieman yhteiskunnan ulkopuolella, seuraamassa omia sääntöjään. Tästä herää kysymys: miksi tappelemme niin paljon? Miksi ympärillämme täytyy olla niin paljon negatiivista energiaa? Sitä en ymmärrä.
Väärästä kontekstista otetut kommentit varmaan siten pahentavat tilannetta ja lietsovat vihaa. Jos joku sanoo jotain pahaa AC/DC:n laulajavalinnoista, joku kovempi fani voi vihastua asiasta pahasti. Asumme kai siis siinä mielessä aika pelottavassa maailmassa.
Marcel Schirmer: Kyllä, ja maailmassa on joitakuita, jotka oikeasti etsivät tuollaisia ongelmatilanteita. Huomasin juuri äskettäin, että jotkut ottavat haastatteluvideosta mahdollisimman epäedustavan kuvakaappauksen ja käyttävät sitä julkisuudessa!
Minun täytyy tähän myöntää, että saatan ehkä pienimuotoisesti itsekin syyllistyä tuohon, mutta pyrin kuitenkin etsimään mahdollisimman edustavan kohdan, jota käyttää haastattelukuvana.
Marcel Schirmer: En vain ymmärrä, miten kukaan voisi ottaa jostain headbang-moshaushetkestä kuvakaappauksen ja ajatella sen olevan jotenkin edustava! Come on! Tämänkin kanssa täytyy elää nykyään, vaikka se onkin osa promootiotyötä. On sillä hyvätkin puolensa, sillä voit siten tavoittaa paljonkin väkeä. Olen kuitenkin suuri nykymedian fani, ja avasimmekin juuri uudet bändin verkkosivut, sillä haluamme olla yhteydessä faneihimme!
On siis varsin tärkeää olla nykyään jatkuvasti yhteydessä faneihin, sillä he saattavat odottaa juuri sitä.
Marcel Schirmer: Toki, toki, ja suurin osa on myös hyvin halukas kuuntelemaan fanejaan, sillä hehän käytännössä maksavat vuokramme. Toki teen musiikkia itselleni, mutta haluan tietysti ihmisten pitävän siitä, mitä teemme. Joskus kuulee vaikka minkälaista kritiikkiä, mutta kuuntelen sitä ja pyrin käyttämään sitä hyödyksi musiikissani. Olemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä ja yritämme tehdä hyvää jälkeä. Joskus on huonompiakin päiviä sen suhteen, mutta lukiessani Facebook-sivumme kommentteja huomaan niiden uhkuvan positiivista energiaa. Välillä joku saattaa vihastua siitä, kun joudumme perumaan keikan, mutta se on normaalia. Facebookissa pyörii paljon vihaajia, mutta en ole huomannut niitä paljon sivullamme, minkä uskoisi olevan hyvä merkki. Siinä mielessä oli mielenkiintoista katsella ”Second to None” -videon vihakommentteja YouTubessa, sillä niille on ikään kuin asetettu peili eteen! Video on kuitenkin saanut huomattavasti enemmän positiivista palautetta, joten vihaajia ei välttämättä ole niin paljoa, vaikka he onnistuvatkin olemaan varsin kovaäänisiä.
Mitä mieltä olet ylipäätänsä siitä, että aloittaessanne tätä jatkuvaa yhteyttä ei ollut ja bändillä oli oma mystiikkansa? Ikävöitkö yhtään niitä astetta yksityisempiä päiviä?
Marcel Schirmer: En ole varma. Pidän siitä, että voin nykyään olla suorassa yhteydessä levy-yhtiöni ja fanieni kanssa ja kaikki on käytännössä vain yhden klikkauksen päässä. Noihin aikoihin minun täytyi kirjoittaa kirjeitä ynnä muuta ja soittaa kaikille, joten kaikki oli huomattavasti monimutkaisempaa! Olet oikeassa, noihin aikoihin kaiken ympärillä oli enemmän mystiikkaa ja jotkin bändit, kuten Ghost, tuntuvat hyödyntävän juuri tätä nykyään. Ilman tätä imagoa ne eivät olisi yhtä suosittuja. Joskus kysyn itseltäni, onko nykyään tehty raskas promootio aivan tarpeellista kaiken annetun informaation ja lukemattomien videoiden kannalta! Mutta jos menen johonkin portaaliin kuuntelemaan uutta Judas Priest -kappaletta tai katsomaan uutta Metallica-videota, on myönnettävä, että se on huomattavasti helpompaa kuin ennen.
Eli nykyään on tärkeää olla aktiivinen promootiotyössä, sillä käytännössä kaiken tuon informaatiovyöryn alle voi unohtua.
Marcel Schirmer: Kaipa tuossa on sen haittapuoli. Koko ajan tapahtuu paljon ja uusista bändeistä uutisoidaan jatkuvasti, joten on hyvin helppoa tulla unohdetuksi. Monien ystävieni bändeillä ei ole suurta levy-yhtiötä takanaan, joten he joutuvat tekemään tätä paljon enemmän itse. Sitten kun heidän levynsä ilmestyvät, kukaan ei osta niitä, sillä kukaan ei kuule heistä mistään! Luen toki itse lehtiäkin, mutta internetistä kaiken tiedon saa paljon nopeammin. En tiedä, millaista meno Suomessa on, mutta ainakin Saksassa kaikki isot lehtemme ovat nykyään vain itsensä varjokuvia.
Kyllähän tuo sama pätee myös Suomeen sillä monia lehtiä on jo lakkautettu.
Marcel Schirmer: Nykyään voisi yhtä hyvin alkaa kantaa tietokonetta vessaan, sillä vessassa niitä lehtiä tulee eniten luettua! Mutta näin ylipäätänsä printtilehtien suosio tuntuu olevan laskussa, eikä se ole mikään hidas lasku. Sama CD:n kanssa – montakohan vuotta silläkin on vielä elinikää? Itse ainakin veikkaan noin kymmentä. Mutta vinyyli tulee aina olemaan läsnä, mikä on aivan hullua! Vielä muutama vuosi sitten vinyyli oli kokonaan katoamassa, mutta nyt se on palaamassa. Nuoremmat kuuntelijat eivät varmaankaan edes tiedä vinyylin kuulostavan huomattavasti paremmalta kuin digitaalinen levy. Vertailemme aina itsekin levyä julkaistessamme vinyyliä, CD:tä ja digitaalista – ja vinyyli kuulostaa niistä ehdottomasti parhaimmalta. Digitaaliset kappaleet ovat kompressoituja, kun taas vinyylistä uhkuu omanlaistaan lämpöä ja alataajuuksia. Mielestäni on siinä mielessä huvittavaa nähdä ihmisten valittavan YouTubessa olevan kappaleen äänenlaadusta. Kaveri hei, se on kompressoitu mp3-tiedosto, jonka YouTube kompressoi uudestaan, joten totta kai se kuulostaa huonommalta! Ostamalla vinyylin taas saatkin alkuperäisen soundin.
Miten näet metallin tulevaisuuden kokonaisuutena? Onko esimerkiksi thrash metal -bändejä vielä 20 vuoden kuluttua, varsinkin kun kyseisessä genressä ei tunnu olleen ”suurta bändiä” vähään aikaan?
Marcel Schirmer: Tuo on hyvä kysymys, ja tämä sama tuntuu pätevän kaikkiin metallin lajeihin. Ei ole tämän ajan Iron Maidenia tai thrash metalin Slayeria. Vasta ajan myötä näemme, miten käy. Metallin kehitys on viime vuosina ollut vaihtelevaa tasoa, ja nytkin kysellään, onko rock kuollut. Mikä helvetin kysymys tuokin on? Kunhan on olemassa faneja, rock on yhä hengissä. Trendit vaihtelevat, enkä esimerkiksi 30 vuotta sitten olisi voinut uskoa thrash metalin olevan voimissaan vielä nykymaailmassa. On siis vaikea ennustaa metallin tulevaisuutta; ehkä 20 vuoden kuluttua kaikki kuuntelevat vain elektronista musiikkia, eikä kukaan tiedä tästä enää mitään.
Yleensähän musiikissa ajan suosituin ”juttu” tuntuu vaihtuvan noin kymmenen vuoden välein; jotkut vertaavat sitä siinä mielessä muotiin.
Marcel Schirmer: Nykyäänhän suosittua tuntuu olevan vaikutteiden ottaminen 70-luvusta, josta taitaa olla enemmän kuin kymmenen vuotta! Nykynuoret saattavat kuulla tätä musiikkia ja ajatella sen olevan uusi juttu, mutta ainakin itse kasvoin kyseisenä aikana ja tunnistan kaikki sen ajan musiikin piirteet. Itselleni kyseinen musiikki ei siis iske vaan tuntuu kierrättävän vanhoja asioita, mutta nuorisolle se on aivan uusi asia!
Haluaisin näin haastattelun lopuksi puhua toisesta bändistäsi nimeltään The German Panzer. Mitä kyseiselle bändille kuuluu nykyään?
Marcel Schirmer: Kyseinen bändi on tällä hetkellä jäissä, koska haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sitten kun teen The German Panzerin eteen töitä, keskityn siihen kunnolla. Tapasinkin juuri bändin muut heput ja jammailimme hieman. Nyt keskityn Destructioniin, mutta ehkä ensi vuonna on aikaa uudella Panzer-levylle. Hyvä uutinen on, että Nuclear Blast on pidentänyt sopimustamme yhdellä levyllä hyvän myynnin takia, joten toinen levy tulee kyllä. Tällä hetkellä en kuitenkaan täysin tiedä, milloin tämä tapahtuu, sillä aivoni ovat täysin Destruction-moodissa.
Tuo on mahtavaa kuulla, sillä pidin debyytistä!
Marcel Schirmer: Kiitos! Reaktiot siitä olivat hyvin positiivisia, koko homma oli mukava kokemus ja oli hienoa työskennellä toisten säveltäjien kanssa ja soittaa klassista heviä. Se on mahtavaa, sillä se tuo mieleen muistoja nuoruudestani ja on samalla mukava haaste.
Mahtaa myös olla aika virkistävää tehdä jotain erilaista välillä?
Marcel Schirmer: Kyllä, eikä koko hommasta ollut mitään odotuksia, joten pystyimme työskentelemään täysin ilman painetta. En toki tunne suuria paineita Destructionin kanssa työskennellessäni, mutta on myönnettävä, että niitä on. Panzerin kanssa pystyimme tekemään, mitä halusimme ilman rajoja, ja tuloksena oli mukava kokemus. Toivon mukaan voimme jatkaa sen eteen työskentelyä tulevaisuudessa.
Kiitos paljon haastattelusta ja onnea levyn julkaisuun ja tuleville kiertueille! Onko mitään, mitä haluaisit suomalaisille faneillesi näin lopuksi sanoa?
Marcel Schirmer: Julkistamme pian Euroopan-kiertueen keikkapäivät, eikä ainakaan tähän asti ole yhtään Skandinavian 
keikkaa kaavailtuna. Toivottavasti pääsemme siis palaamaan Suomeen tämän uuden levyn tiimoilta! Emme ole tainneet soittaa keikkaa siellä kahdeksaan vuoteen?! Siitä on siis pitkä aika, ja haluaisimme palata, joten meidän täytyy taistella promoottoreita vastaan ja päästä takaisin Suomeen. Tiedän siellä olevan paljon thrash-faneja, joten katsastakaa uusi levy, toivottavasti pääsemme näkemään teitä jälleen!
Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan tästä:
https://www.facebook.com/destruction/
Haastattelu: Arto Mäenpää