Nyt olemme jälleen eeppisyyden äärellä, niin kuin joku junnuliigalainen sanoisi tähän. Dethklokilta on tullut kolmas albumi kätevästi nimettynä ”Dethalbum III”, joka pitää sisällään taas tusinan verran tiukkaa melodista ja kitaravetoista death metallia. Siispä kiekko soittimeen ja tukkaa takulle, hipinretkut!

Sitä ennen hieman taustaa, jos ei yhtye ole tuttu ennestään. Dethklok perustuu animaatiosarjaan nimeltä Metalocalypse, jota esitetään Yhdysvalloissa Adult Swim -kaapelitelevisiokanavalla, joka tunnetaan lyhyistä, normaalista poikkeavista, övereistä, usein seksillä ja väkivallalla ryyditetyistä tv-ohjelmista. Metalocalypse kertoo maailman suosituimmasta heviyhtyeestä nimeltä Dethklok, jonka fanit ovat valmiita kuolemaan nähdäkseen, kuullakseen ja hommatakseen yhtyeen musiikkia, kun taas yhtyeen jäsenet ovat musiikillisista lahjoistaan huolimatta lapsen tasolla. Ohjelma on täynnä metallimusiikkia, toimintaa, hömppäläppää, väkivaltaa ja verta sekä seksiä. Mitäpä muuta sitä odottaisikaan näkevänsä.

Ohjelman päätekijöistä toinen, kitaravelho Brendon Small, luo ohjelmaan itse musiikin. Sarjassa myös käytetään tekniikkaa, jolla animoidaan Brendonin oikeaa sormityöskentelyä kitarakaulalta suoraan ohjelmaan. Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen musiikki kaivoi tiensä myös albumimuotoon, jolloin rumpujen taakse löysi kukapa muukaan kuin Gene Hoglan. Ajan myötä musiikki vietiin myös esiintymislavoille, jolloin yhtyeeseen liittyi livesoittajiksi kitaraan Mike Keneally ja Bryan Beller, jotka ovat soittaneet mm. Steve Vain ja James LaBrien takana. Beller hoitaa myös bassot ”Dethalbum III:lla”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Sitten itse albumiin: sillä on, kuten aiemmillakin levyillä, kokopitkiä versioita kappaleista tv-sarjan eri tuotantokausilta. Taas ollaan siirrytty edelliseltä levyltä taas ammattimaisempaan ja rahakkaamman kuuloiseen suuntaan. Musiikki liikkuu aina death metallista trashiin ja taisteluheviin. Pääpaino on tiukalla ja vauhdikkaalla leadkitarointitaituroinnilla, jota seuraa ripeään nakuttava rumpukalusto. Vertauksia muihin yhtyeisiin voi vetää vaikkapa Arch Enemyyn, Strapping Young Ladiin, Zimmer’s Holeen, DevilDriveriin, Amon Amarthiin ja Lamb Of Godiin.

Selväksi varmaan jo tullut, että yhtye on soitannollisesti huippulaatua. Brendon Smallin kitaratyöskentelyä voisi verrata Michael Amottin soittoon, eikä se jää siinä vertauksessa ainakaan kakkoseksi. Gene tunnetusti on taas omaa luokkaa, vaikka hänen soittonsa jääkin hieman taka-alalle, toki pääpointtina on järjetön vauhti. Yhtyeen heikoin lenkki on itse Brendonin laulu, johon en ole ikinä ollut ihastunut, vaikka onkin sitä petrannut koko ajan. Se toimii kyllä sarjassa, mutta levyllä se tuntuu jäävän kurkunpäähän kähisemään. Se syö kappaleiden muuten koukuttavia ja tarttuvia elementtejä, eikä meinaa pysyä muun musiikin laadun perässä ja tasapaksuntaa kappaleita tehden niistä puuduttavia väliajoin. Ajan myötä kuitenkin lauluun tottuu ja siihen ei enää kiinnitä huomiota, joka lienee sitten osittain sekä hyvä että huono asia. Sanoitukset ovat hevimusiikille tyypillistä koristeellista jargoniaa, oli aihe sitten hirviön taltuttaminen tai tulinen siemensyöksy.

Kappaleistakin löytyy ne omat helmensä: ”I Ejaculate Fire”, joka kertoo jo kaiken oleellisen nimessään, on tiukka aloituspotku levylle. ”Crush The Industry” kulkee nätistä rujoon rypistykseen, menettämättä vauhtia missään vaiheessa. Avaruusaiheinen ”Galaxy” on myös oiva kipale joka liikkuu valonnopeudessa, mutta ikkunasta kauas tarkkaillessa kerkeää maisemiakin ihastelemaan. Myös SYLmäinen ”Killstardo Adominate” ja tanssahteleva ”Biological Warfare” ovat herkkusilavaa korvakäytäville. Alusta loppuun kuunneltuna tuntuu albumi hieman menettävän mielenkiintoaan ja vetovoimaansa. Vaikkei kappaleet aina samalle kuulostakaan, alkaa resepti usein toistaa itseään. Silti koko reissun ajan tulee vastaan nautittavia kitaramelodioita ja jännittäviä käänteitä, että albumin mielellään pistää soimaan yhä uudestaan ja uudestaan kuin Teletappi, se homomiehiin vetoava niistä siis.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Dethalbum III” on oivaa viihdettä ja se toimii parhaimmillaan taustalla soiden pienempinä annoksina. Dethklok on kypsynyt animaatiosarjan huumoripitoisesta ja metalliparodiatyylisestä hassuttelusta vakavasti otettavempaan suuntaan, vaikkei huumoriakaan ole unohdettu. Suosittelen kaikkien kynnelle kykenevien (mistähän tuo fraasi on edes peräisin) tutustumaan tähän albumiin ja itse animaatiosarjaankin. Viihde on hyväksi, niin kuin mainoskin sen sanoo. Hyväksi kuin tukkapöllytys ja lumipesut kiusaajille sekä niiden vanhemmille. Ja opelle omppu ja aski röökiä.

7½/10

Kappalelista:
01. I Ejaculate Fire
02. Crush the industry
03. Andromeda
04. The Galaxy
05. Starved
06. Killstardo Abominate
07. Ghostqueen
08. Impeach God
09. Biological Warfare
10. Skyhunter
11. The Hammer
12. Rejoin

https://www.facebook.com/pages/Dethklok/

Kirjoittanut Ville Syrjälä

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy