The Devil Wears Prada @ Nosturi 19.6.2013
Kesä potkaistiin omalta osaltani virallisesti käyntiin juuri ennen juhannusta, kun The Devil Wears Prada saapui kolmatta kertaa Suomeen. Yhdysvaltalainen metalcore- yhtye on kuulunut omiin suosikkiyhtyeisiini jo pitkään ja vaikka edellisestä levystä on kulunut jo pari vuotta, odotin keikkaa innolla. Loppukeväästä lämmittelijäksi ilmoitettiin kotimainen metalcore-pumppu Artificial Heart ,joka koki miehistömuutoksia juuri ennen kyseistä keikkaa.
Artificial Heart soitti puolityhjälle salille ja aiemmin frontmanina toimineen Matias Jyläskosken puuttuminen vaikutti selvästi poikien lavavarmuuteen. Jyläskosken tilalle astunut Saku Vainio ei tuntunut olevan ihan varma, miten päin lavalla olisi. Aiemmin basson varressa heiluneella Vainiolla on pitkä matka edessä, sillä lavakarisma jäi ainakin tällä kerralla puuttumaan kokonaan. Vainion ääni petti muutamaankin otteeseen pahasti, mutta kuitenkin setin jälkeen yleisöstä irtosi taputuksia. Artificial Heart sai rivimuutoksista huolimatta yleisössä liikettä aikaiseksi, mikä varmisti sen, että The Devil Wears Prada otettiin lämmöllä vastaan.
Alusta asti oli selvää, että Helsinki rakastaa The Devil Wears Pradaa, sellaisella älämölöllä ja taputuksilla bändi saateltiin lavalle. Mike Hranican ei tarvinnut kehottaa yleisöä laulamaan mukana tai liikkumaan, sillä jengi oli täysillä mukana keikan alkumetreiltä aina loppuhulinoihin asti. ”Mammothin” lähtiessä soimaan Nosturin lattia tärisi ja fanien riemu oli käsin kosketeltavaa. The Devil Wears Prada on aina ollut yksi niitä bändejä joista olen ajatellut, että live-meno on vielä huikeasti paljon parempaa, kuin levyt antavat ymmärtää. Vaikka olen kuunnellut monet biisit puhki, kuten ”Dez Moinesin” joka myös onneksi kuului settilistaan, niin olen odotellut kuin kuuta nousevaa että vihdoin pääsen todistamaan Hranican lavakarismaa.
Mainos päättyy
The Devil Wears Prada soitti keikan alusta loppuun ammattitaidolla joka varmisti sen, ettei yleisö oikeastaan viilentynyt kertaakaan. Pitin keskellä rakenneltiin ihmispyramidia ja halailtiin joukolla – perinteinen Wall of deathkin saatiin muutamaan kertaan aikaiseksi. Pientä huvitusta aiheutti pitin keskelle eksynyt nuorehko tyttönen, joka ronskisti nostettiin syrjään pois pittaavien poikien tieltä. Rakkaus musiikkiin yhdisti fanikannan jälleen kerran ja toisista pidettiin huolta, vaikka kengät, lippikset ja välillä miehetkin lentelivät pitkin Nosturin lattioita.
Turhia välispiikkejä ei ollut, sillä niitä ei yksinkertaisesti tarvittu. Asiaankuuluvasti Hranica kuitenkin kertoi miten he rakastavat Helsinkiä ja Suomea, mutta muisti aiemmat keikkamäärät vääriin ja puhui, että bändi olisi nyt toista kertaa Suomessa. Annettakoon pienet muistihäiriöt kuitenkin anteeksi, sillä kokonaisuudessaan keikka oli oikeasti helvetin hyvä. En välttämättä sano, että paras keikka millä olen käynyt, mutta ehdottomasti yksi parhaita. The Devil Wears Prada oli kaikkien odotuksien arvoinen ja fanit eivät varmasti tule pettymään uuteen levyyn, josta kuultiin muutama maistiainen tällä keikalla – esimerkkinä ”Martyrs” joka upposi yleisöön, kuin lämmin veitsi voihin.
Yhtyeen settilista keikalla oli seuraava (lähde: Setlist.fm):
1. Mammoth
2. Escape
3. Untidaled
4. Gloom
5. Dez Moines
6. Danger: Wildman
7. Martyrs
8. Chicago
9. Constance
10. Dead Throne
11. Vengeance
12. Outnumbered
13. Assistant to the Regional Manager
14. Born to Lose
Mainos päättyy
Raportti: Mira Pöyhönen
Kuvat: Nelly Tatti