Joudut helvettiin. Mutta ei huolta! Sillä sinulle itse piru lupaa kertoa universumin salaisuudet. Vastaukseksi saat juustohampurilaisen, mutta oletkin kasvissyöjä. Kuulostaako tutulta? Kenellepä tuo ei olisi käynyt… No nyt käy!

Tällä teemalla kulkee läpi ”Deconstruction”, Devin Townsend Projectin kolmas levyllinen. Tämä lienee monelle Devin-fanille ja muulle metallikansalle se odotetuin ja kiinnostavin kaikista neljästä DTP-levystä. Devin Townsend on jo itsekin sanonut, että tämä levy tulee olemaan se, miltä Strapping Young Lad yritti kuulostaa. Liian kova ja mahdoton lupaus? Katsotaas kuin käy.

Homma lähtee liikkeelle odotettua rauhallisemmissa merkeissä eikä se oikein ota lähteäkseen. Tosin, kun se liikkeelle viimein pääsee, meno muuttuu yltiömäisen riehakkaaksi eikä vauhdille ole hätäjarrua. Musiikki kulkee läpi rauhallisen fiilistelyn ja hirmuisen blastbeat-aallokon kautta industrial-jumputukseen. Kaiken tämän sekamelskan seassa saattaa kuulija uupua ja eksyä. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla levystä ei oikein saa otetta, sillä aluksi odottaa liikettä ja sitten se jo suhahtaakin ohi korvien. Kuuntelukertojen lisääntyessä alkavat palaset loksahdella kohdalleen ja hommaan tulee järkeäkin. Tylsistymään ei kuulija pääse, kun joka kuuntelukerralla löytää jotain uutta.

”Deconstruction” tuntuu välillä hukuttavan itsensä kerroksiinsa, mutta silti homma pysyy kasassa. Ammattimaisesti toteutetut kuoro- ja orkesteriosuudet eivät ota täysin valtaa, mutta ovat suuressa osassa silti. Musiikki on välillä hyvin elokuvamaista ja musikaalimaista. Aivan kuin olisi jostain Tim Burtonin hyvistä elokuvista. Rummuista vastaa vanha tuttu Ryan Van Poederooyen, mutta rivakampiin tahteihin on otettu avuksi Dirk Verbeuren (Soilwork), joka tekee loistavan työn. Miehet soittavat levyn rummut puoliksi keskenään. Ennakkoon toivoin Gene Hoglanin tulevan levylle, mutta se osoittautuikin tarpeettomaksi. Levyllä on myös liuta vierailijoita mm. Mikael Åkerfeldt (Opeth), Fredrik Thordendal (Meshuggah), Joe Duplantier (Gojira) ja Ihsahn (ex-Emperor). Ja käyhän siellä myös ulkoavaruuden vierailija, Kaikkitietävä Ziltoid. Vierailijat saattavat varsinkin ensikuulemalta peittyä muun musiikin taustalle, joten heistä ei tehdä liian suurta numeroa, vaan enemmänkin tuomaan lisäväriä.

”Deconstructionin” tunnistaa helposti Devin Townsend Project-levyksi, sillä se ei ota liian suurta askelta pois muista kolmesta levystä. Se on helpoiten verrattavissa ”Ziltoid”-levyyn hassuttelullaan, musiikillaan ja kerronnallaan, mutta tällä kertaa homma viedään vielä överimmäksi yli rajojen ja rimojen. Kakkahuumoriakaan ei ole unohdettu. Samanlaista raivoa ei ehkä tältä levyltä löydä kuin Strapping Young Ladista, mutta varsinkin kappaleet ”Pandemic” ja ”Poltergeist” kävisivät hyvin uusista SYL-biiseistä.

”Deconstruction” on massiivinen, mahtipontinen, raskas mutta lennokas, vaikea, kaaottinen, hauska, äkkiväärä, älytön, poukkoileva ja myös hetkittäin kauniskin. Levyn kaikista kappaleista nostaisin esille järkälemäisen, 17 minuuttisen ”The Mighty Masturbatorin”. Sen olisi voinut laittaa omaksi EP:ksikin ja siinä on jo tavaraa yhdelle bändille levylliseen. Kenties alkusoittoa tulevalle ”Ziltoid 2”-albumille?

Moittivaa lausahdusta en nyt tästä albumista saa revittyä. Se vastaa odotuksiin osuen ja upottaen. Strapping Young Ladin loputtua Deviniltä on odotettukin lisää tämmöistä. Musiikkimarkkinat kun täyttyvät ylivuotaen siirappisesta, hengettömästä ja läpimädästä popista sekä muusta roskasta, niin pakeneminen kaaokseen on ainoa tie. Varsinkin, kun maat suistuvat konkkaan ja pankkiirit juhlivat ihmisten selkänahoista revityillä verirahoilla sotien syttyessä, lähettäen meidät kaikki ikuiseen kadotukseen ja pimeyteen… Huh! Nyt tekee mieli juustohampparia.

10/10

Kappalelista:

1. Praise The Lowered
2. Stand
3. Juular
4. Planet Of The Apes
5. Sumeria
6. The Mighty Masturbator
7. Pandemic
8. Deconstruction
9. Poltergeist

http://www.hevydevy.com

Kirjoittanut: Ville Syrjälä