Devin Townsend Project – Epicloud

Onhan se sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa universumin elämää on enää jäljellä kahta koulukuntaa, kun tulee puheeksi Devin Townsend. Ne, joille hän on The Jumala ja ne, jotka ovat jo kyllästyneet häneen lopullisesti. Itse yritän väkisin pysytellä siellä keskellä, vaikka välillä lipsahtaakin tuolle ensimmäiselle puolelle. Nämä nelisen vuotta ovatkin olleet sille puolelle väittelyä loputonta lahjemälläilyä. Ja eihän ne hommat tähän ”Epicloudiinkaan” vielä lopu, kun edelleen on uutta, valmista matskua häneltä puskemassa. Minä, inhottava hipinretale, joka itselleen sovittaa jo Kaaoszinen ”virallista” Devinin hoviarvostelijan päähinettä genitaaliensa ylle, alkaakin tästä hommiin!

Yrittäessään tehdä jatkoa Strapping Young Ladin lopun jälkeen ilmestyneelle ”Ziltoidille”, huomasi Devin saavaan aikaan vain popahtavaa hard rockia massiivisen metallimöykän sijaan. Hän siis päätti tehdä siitäkin materiaalista albumin ja tässä se nyt on ”Epicloud” -nimisenä pakettina. Vielä siis on tulematta se jatko-osa ”Ziltoid2”, ellet sattumoisin tiennyt.

”Epicloudia” kuvailisi hyvin sanarimpsu ”popahtava rock-musikaali”. Musiikki kuulostaa kuin ”Addicted!:n” ja Devinin vanhemman tuotannon yhteiseltä lapselta, jonka kunniaksi on väsätty suuri musiikkiesitys jousi- ja puhallinsoittimilla sekä kuoroilla varustettuna. Se on yltiöpositiivista, maskuliinisen mahtipontista mutta samalla naismaisen leijailevaa, valtavaa, pirun koukuttavaa ja tanssimaan potkimaan musisointia. Mukana soittamassa ovat Devin Townsend Projectin albumeilta tutut jäsenet, joiden mukana myös naisvokaaleissa iki-ihana Anneke Van Giersbergen, joten fiilikset väkisinkin vie sinne ”Addictediin!”. Eipä siis soitannollisesti mitään valittavaa, vaan albumi kuulostaa taas korvapornonannalle.

Albumi kuulostaa kylläkin jo vaarallisen ennalta arvattavalta; tutut Devin-manööverit ovat selkeästi esillä ja uutuuden viehätys häviää melko nopeasti pöydältä. Vanhan kierrätyksen fiilikseltäkään ei pääse pakenemaan, kun vähän väliä kuulee otteita Devinin vanhasta tuotannosta. Selkeimpänä esimerkkinä totta kai on uudelleen tehty ”Kingdom”, johon ei oikeastaan mitään uutta ole muuteltu kun vain muhkeampi ja suurempi tuotanto. Jos se vanha versio kappaleesta kuulostaa mukavan nostalgiselle, tuntuu tuo uusi melko turhalta yliskipattavalta vedolta, mutta onpahan tuo nyt tullutkin tutuksi ohjelmanumeroksi DTP:n keikoilla ja sopiihan se hyvin ”Epicloudin” tunnelmaan.

Loppupeleissä tämä albumi voisi olla floppi, ellei albumilta löytyisi helvetin hyviä kappaleita, ja eikös se nyt loppupeleissä ole se juttu tässä koko musahommassa. Albumin aloittaa ja lopettaa jopa gospelmaiset kuorolaulannat, jotka ovatkin kiva uusi lisä Devinin repertuaariin. Alun jälkeen alkaakin tulla kappaleita, jotka nostattavat sellaisia kylmiä väristyksiä, jolloin joutuu samalla heiluttamaan päätä eestaas silmät kiinni. Tätä pitäisi heteromiehen pelätä ja väkisin tapella vastaan, mutta minkäs teet. Jokainen meistä kumminkin on jossain vaiheessa ennen äidin haaravälistä tunkeutumista naisia. Mitä vittua miehet muuten nänneillä mitään tekisi? Hurjimmat tosimiehet siellä varmasti alkavat nyt repimään niitä irti pois yrittäessään koko elämänsä tapella sisäistä naistaan vastaan, turhaan! Kaikki miehet ovat täysiä ämmiä loppupeleissä! Miehisyyskilpailu, jossa et ikinä voita, vaikka kuinka mopolla ajaisit, puntilla pullistelisit ja viinahuuruja kiskoisit viiksistäsi! Kuolemakin on kovin miehistä, vaikka naisetkin tekee sitä. Suurta vääryyttä sekin sille pilottitakkiselle siellä takarivissä varmasti!

Ainii, niihin kappaleisiin. Jakaisin kappaleet kauniisiin kappaleisiin, joihin kuuluu ”True North”, ihastuttava ”Where We Belong”, ah niin ihana ”Save Our Now”, rauhallinen ”Divine”, ”Hold On” ja levyn päättävä ”Angel”. Miltei kaikki loput ovatkin sitten rempseän riehakkaita: edelleen korvamatona myllertävä ”Lucky Animals”, hieman vanhemmalta Devinin soolotuotannolta kuulostava ”Liberation”, raskaasti kumpuileva ”Grace” ja yleisöä keikoilla varmasti huudattava ”More!”, jossa aina jännän kivasti korvaan pistelee se himmailurässihetki siellä lopussa.

Vaikka tekisikin mieli rokottaa aluksi enemmän tuosta liiallisesta tuttuudesta, ovat kappaleet alusta loppuun silti niin tiukkoja, etteipä tässä enempää viitsikään. Tiedä sitten kestääkö tämä albumi kuuntelua pitkässä juoksussa, kun tulee tätä putkeen sahattua heti ensikättelyssä, kuten kävi itselleni ”Addicted!;n” kanssa. Yllättäen silti pullealle fanipojalle tämäkin tuotos upposi kuin kuuma veitsi/sormi voihin/jättipyllyyn, miten vain. Joten tämä löytänee itsensä varmasti jokaisen Devin-intoilijan levyhyllyyn. Jos kuitenkin vielä et ole hänen musiikkiinsa törmännyt ja uskallat nauttia popimmastakin metallista ilman liiallisia douche chillssejä kehossasi, niin anna tämän liikuttaa sinua! Pakko lopettaa arvostelu tähän. Alkaa tulla niitä itseinhon väristyksiä itsellenikin jo selkäpiihin…

9/10

Kappalelista:
1. Effervescent!
2. True North
3. Lucky Animals
4. Liberation
5. Where We Belong
6. Save Our Now
7. Kingdom
8. Divine
9. Grace
10. More!
11. Lessons
12. Hold On
13. Angel

http://www.hevydevy.com/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua

2 kommenttia

  1. Minusta on huomion arvoista, että special editionin mukana tuleva toinen levyllinen ylijäämä biisejä sisältää ihan yhtä suuren määrän ässäbiisejä kuin itse päälevy. Erityisesti Happy Birthday, Love Tonight ja Love & Marriage.

  2. Avatar Ville Syrjälä

    Itse sain arvosteltavaksi vain tuon normiversion. Pitänee hankkia joskus nuokin kuunteluun.