Devoidin ”Lonely Eye Movement” on melodista hard rockia syvällisen viestin kera
”Lonely Eye Movement” on kirjaimellisesti silmiinpistävä. Albumin kansikuvan keskellä leijuu tarkkaileva silmä jonkinlaisen nesteen ympäröimänä, ja taustalla on kolossaalinen kuunpimennys. Toisin kuin kansikuvasta voisi luulla ei Devoidin toinen pitkäsoitto ole psykedeelinen trippi maailmankaikkeuden halki. Kyseessä on pikemminkin albumi, joka tuo kuulijalle rohkaisua synkkien ajatusten keskelle.
Ensivaikutelma Devoidin ”Lonely Eye Movementistä” on myönteinen. Ranskalaisyhtyeellä on selvästi kyvykkyyttä luoda melodisia rock-kappaleita, jotka eivät rakennu pelkästään kertosäkeistöjen varaan, vaan joissa on myös monipolvisuutta. Osa albumin kappaleista on toki suoraviivaisempia kuten nimikkokappale sekä ”Destination Heaven”, jotka pääsevät loistamaan erityisesti juhlavien kertosäkeistöjen ja vokalisti Carsten Schulzin ansiokkaan tulkinnan ansiosta. Pitkäsoitolla on kuitenkin enemmän ”Waiting For The Storm” – ja ”In The Absence Of Holiness” -kappaleiden kaltaisia teoksia, jotka antavat kuulijalle enemmän ärsykkeitä ja yksityiskohtia, joihin pureutua.
Ranskalaisyhtyeen mukaan ”Lonely Eye Movement” -albumin sanoituksissa käsitellään masentuneisuutta ja muita negatiivisia tuntemuksia, joihin melankolinen äänimaisema sopii hyvin. Devoid ei halunnut pitkäsoitosta kuitenkaan liian synkkää, joten albumilta löytyy myös toiveikkuutta. Ranskalaisyhtyeen ajatukset ovat hyvä tiivistelmä pitkäsoiton tematiikasta, ja ne ovat myös helposti löydettävissä. Paikoitellen lyriikat on muotoiltu niin, että niiden perusteella voisi kirjoittajan tulkita tulleen uskoon. Tällaisia havaintoja voi tehdä kuunnellessa esimerkiksi kappaleita ”Man Without Fear”, ”Destination Heaven” ja ”Hands Of Salvation”. Kappaleissa ei kuitenkaan suoranaisesti viitata Jumalaan, joten en uskalla täysin tehdä kyseistä oletusta. Ainakin lyriikoita voi tulkita niin, että kirjoittaja on tullut sinuiksi itsensä kanssa ja löytänyt siten sisäisen rauhan.
Kokonaisuutena ”Lonely Eye Movement” on kiintoisa pitkäsoitto, joka on huomattavasti syvällisempi teos kuin ensikuuntelujen perusteella voisi päätellä. Sanoituksissa on mielenkiintoista itsereflektointia, pohdiskelua ja maailman tutkiskelua. Kun niihin yhdistetään miellyttävästi eroavat kappaleiden äänimaisemat, on kasassa albumi, jonka äärellä viihtyy.
https://www.facebook.com/SHADMAEDEVOID
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen