Diabolicalin ”Eclipse” on mahtipontinen ja armoton julistus ihmisen sisäisestä pimeydestä

Ruotsalainen blackened death metal -veteraani julkaisi debyyttialbuminsa 18 vuotta sitten. Vaikka yhtye on ollut olemassa jo 90-luvun lopusta saakka, on se ehtinyt julkaista urallaan vasta viisi studioalbumia. Määrä ei päätä huimaa mutta kuten vanha sanonta kuuluu, on se korvattavissa laadulla. Ja laatua tämän yhtyeen katalogi on täynnä. Yhtyeen muusikot ovat kaikki oman instrumenttinsa taitajia, joilla on taito puhaltaa hengen liekki sysimustan genren sydämeen. Uusi ”Eclipse”-albumi ei ole todellakaan poikkeus vaan kenties vahvin albumi, jonka yhtye on julkaissut tähän asti.

Albumin jylhyys ja massiivisuus on selvää jo heti kättelyssä. Ihmisen sisäisen ja synnynnäisen pimeyden varjoja heijasteleva konseptialbumi on täynnä tulimyrskyn lailla pyöriviä ja leiskuvia kappaleita, joiden jokainen kerros ja tekstuuri on mietitty tarkkaan. Kappaleet kohottaa albumilla toisiin sfääreihin kahdenkymmenen hengen kuoro, jonka laulajien äänet muovautuvat yhdeksi huudoksi kuilun syövereistä. Kuorosovitukset kuulostavat viimeisten päivien trumpeteilta, jotka puhaltavat Harmageddonin taistelun käyntiin. Parhaiten tuo jylhyys tulee esille avauskappaleessa ”We Are Diabolical”, joka lienee lopulta koko albumin sydän.

Bändin musiikki on albumilla huippuunsa hiottua mahtipontisuutta, joka isottelee jopa Behemothin suuntaan. Samanlaiseen pahansuopuuteen ja ilmestyskirjamaisuuteen bändi yltää parhaimmillaan kappaleilla kuten ”Black Sun” ja ”The Fire Within”. Yhtyeen soundi liikkuu paikoitellen kenties häiritsevänkin lähellä Puolan rienaajia, mutta onneksi se ei sorru suoraan matkimiseen. ”Inception” on mahtipontinen ja hymnimäinen kappale, joka hohtaa Enslavedin tyylistä pimeää mutta melodramaattista valoa. Kyseessä on selkeästi yksi albumin tyylikkäimmistä kappaleista, joissa yhtyeen sävellykselliset nyanssit ja hienoudet pääsevät nostamaan päätään. Samoin albumin päätöskappale ”Requiem” on varsin kiistaton näyte kollektiivin sävellyksellisistä kyvykkyyksistä. Kappaleesta löytyy kaikkea piikikkäästä death metal -riffittelystä black metal -vaikutteisiin ja Gustav Holstin tyylisiin klassisiin elementteihin – parempaa päätöstä albumille tuskin olisi.

Albumin soisi antavan kuulijalleen kenties hieman enemmän hengitystilaa. Armoa ei kuitenkaan anneta, vaan Diabolical on päättänyt kuristaa kuulijan kurkkua loppuun asti. Kappale toisensa jälkeen kuulijan korviin vyörytetään tiheää ja väsymätöntä äänivallia, jonka uomaan toivoisi dynamiikan nimissä varovaisesti vaihtelua. Ainut varsinainen hengähdystauko albumilla on lyhyt välipala ”Tyranni”, joka valmistelee kuulijaa kohti albumin päätöstä.

”Eclipse” on ehdottoman ja armottoman kunnianhimoinen teos. Sen musiikki on lyijyn raskasta ja täynnä pimeyttä, joka ei kuitenkaan kuulosta siltä, että se olisi jälleen yksi infernaalinen kertomus ja ylistys demoneille ihmisen ulkopuolella. Ei, se on testamentti ihmisen sisäiselle pimeydelle ja sille kuilulle, joka meistä kaikista löytyy. Samalla se on osoitus Diabolicalin elegantista metallista ja tyylitajusta, joka saattaa parhaimmillaan olla yksi genren miellyttävimmistä albumeista.

7½/10

Kappalelista:

  1. We Are Diabolical
  2. Betrayal
  3. Black Sun
  4. Failure
  5. Inception
  6. Hunter
  7. Tyranni
  8. The Fire Within
  9. Requiem

Kommentoi julkaisua