Die Apokalyptischen Reiter – Tief.Tiefer

Vaikka Saksa on tunnettu metallimaa, saksankielisistä metallibändeistä mieleeni tulee vain Rammstein ja In Extremo, joten ei voi puhua niiden hirveästi massoina pilkahtavan esiin ainakaan Saksan rajojen ulkopuolelle. Kolmantena sellaisena mieleeni pomppaa Die Apokalyptischen Reiter, joka tuli vastaani muutama vuosi taaksepäin, kun ystäväni löi käteeni heidän kuudennen albuminsa ”Riders on the Stormin”. Yhtye on ensin mainittua yhtyettä rutkasti monipuolisempi, mutta omaa paljon samaa jälkimmäisen kanssa sillä erotuksella, etteivät nämä maailmanlopun ratsumiehet ratsastele aivan samoissa keskiaikaisissa folkmaisemissa. Mitkähän mahtavat maisemat olla, kun otamma arvosteluun tämän ”Tief.Tiefer” -uutukaisen, vapaasti käännettynä syvä/syvempi. Ja kyllä, tämä albumi tulee tuplana!

Yhtye onnistuu yllättämään kuulijansa vaihtaen aina tyyliään levyltä levylle. Vaikkei yhtye niinkään progemetallia ole, osaa se hienosti sekoittaa monenlaisia musiikinmuotoja, genrejä ja tunnelmia, josta ”Riders of the Storm” on hieno esimerkki. Vaikka levy kuulostaa melko repaleiselta, on se silti viihdyttävä kuuntelukokemus, vaikka välillä liiallinen folkkaus särähtääkin korvaani. Erityisesti tekninen rummuttelu ja kitarointi sekä nätisti ääripäihinsä venyvä miehekäs laulu ansaitsee tunnustuksen. Sitä seurannut ”Licht” oli edelliseen nähden suorempi ja tiukempi kokonaisuus, mutta samalla kaikin puolin tylsempi ja harmittomampi ilmestys. Seuraavalla ”Moral & Wahnsinn” -albumilla yhtye loikkasi reilusti yliastuen ripeän räyhäkkään metallimusiikkiin pariin, mukavan rapsakka levy!

”Tief.Tiefer” on siis pätkäisty kahteen osaan, joista toisen oletin olevan raskaampi ja toisen kevyempi, mutta asia ei olekaan aivan niin selvä kuin kuvittelin. ”Tief” iskee sisään hieman industrial-henkisellä tasatempoisella metallijuntalla, jossa rumpusaundit ovat kireät, kitarat nasaalimaisen naukuvat ja koskettimet musiikkia johdattelevia. Pieni Marienhoff-tunnarihetki vietetään kolmannen raidan kohdalla, kunnes vonkuva kitarariffi lyö taas seuraavaa diskolattiametallia kehiin. ”Tief” onkin enemmän tämän tupla-albumin se popahtavampi puolisko kuin se möykkäävämpi sekoboltsi. Huomasin sen toimivan paremmin pyöräillessäni ja muuta puuhastellessa kuin perseelläni istuen ja musiikkia imien. ”Tief” ei yritäkään riuhtoa kuuntelijaa riveleistä ja mätkiä ulkokämmenin itkua kurkunpohjilta, vaan se laittaakin käden lantioilleen, nostaa toisen kätensä ilmaan muistuttaen joutsenta ja pyörähtälee kiltti päällä tanssin estradilla samalla pyytäen kättäsi mukaansa tanssin pyörteisiin. On jopa laittanut kalsaritkin jalkaansa sen varuilta, ettei mitään keskittymistä häiritsevää pääse vilahtamaan.

”Tiefer” onkin sitten edeltäjäänsä maanläheisempi. Jos ”Tief” olisi se bilemimmi, joka naama punasena ja tissit väreilevänä jorailee diskolattialla suhteellisen kevyesti pillillä drinkkiään siemaillen, ettei vaan lähde homma käsistä, on tämä kakkospuoli enemmänkin se runoileva, kitaraa rämpyttävä nörtimpi likka, joka herättää mielenkiintosi ennemmin heleällä, elämää hengittävä äänellään kuin keinuvilla pakaroillaan. Levy tarjoaa akustista musisointia, kevyttä uruttelua, rytmimunan sihinää ja kurkun perukoilta kumpuavaa tunnelmalaulua. Levyllä on uusien kappaleiden lisäksi akustisia versioita vanhoista ralleista, jotka ovat saaneet kevyesti erilaisen sovituksen, eli kyllä ne alkuperäiset sieltä tunnistaa.

”Tief” onnistuu kyllä liikuttamaan eteenpäin, mutta on hieman liian turvallinen ja pehmeä jättääkseen kunnon tieihottumaa kroppaan. Valitsen ”Tieferin” paremmaksi puoleksi, sillä se vetoaa tunnepuolella kevyesti ravistellen ja loikkaa siten lähelle mäkimonttua, vaikkei telemark-alastulo olekaan täydellinen. Ensimmäisen puolen ongelma onkin siinä, että se on melko tasahuippuinen ilman teräviä, komeita kärkiä, kun taas toisella löytyy kyllä niitä helmiä, muttei niiden kirkkaus ulotu yhdeksäksästä kappaleesta aivan niihin viimeisiin.

Vaikka tästä tupla-albumista saa vatsansa täyteen, jää silti hieman mauton maku suuhun. Se ei oikein saa pysyvää otetta kuulijastaan, mutta juuri sen verran kuitenkin, ettei käy kuten Syltylle Cliffhangerin alussa. Parhaimmillaan yhtye osaa yllättää ja räyhätä ”Riders of the Storm” ja ”Moral & Wahnsinn” levyjen tapaan, joka itselleni kolahtaa, mutta on tämäkin sen verran nätisti nivottu plättypari, että on vain makukysymys, mistä ilmeestä pitää eniten. Onnistuu musiikki sentään synnyttämään kivoja mielikuvia, onhan tässäkin arvostelussa mainittu ainakin naiskropan ulokkeita, kasariäksönstara, mäkihyppy ja kiltti. Siinäpä hyvän leffan ainekset!

7/10

Kappalelista:

CD1
01. Freiheit, Gleichheit, Brüderlichkeit
02. Wir
03. Wo Es Dich Gibt
04. Was Bleibt Bin Ich
05. in Leichtes Mädchen
06. Ein Vöglein
07. Es Wird Nacht
08. Die Wahrheit
09. 2 Teufel
10. Die Welt Ist Tief
11. So Fern

CD2
01. Die Zeit
02. Der Weg
03. Friede Sei Mit Dir
04. Flieg, Mein Herz
05. Das Paradies
06. Die Leidenschaft
07. Auf Die Liebe
08. Der Wahnsinn
09. Terra Nola

http://tieftiefer.reitermania.de/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua