Etelärannikon raskaamman taonnan musikanttimiehistä on moneksi. Pitkälti kotimaisen, tuoreemman polven death-thrash-yhtye Nuclear Omniciden miehistön sivuprojektiksi aikoinaan kasattu grungen, perinteisemmän amerikkalaisen tukkaheavyn ja hard rockin fuusiolla, mutta myös paikoin groove metalisilla ja emo-rockilla eteenpäin paineleva DIRT on julkaissut yhtyeen omaa nimeä kantavan debyytti-EP:nsä. Lyhytsoiton perusteella raivokkaiden pikakomppien raivaajasta Alex Anttilasta on kuoriutunut jämäkkä raskaan rockin kannuttaja. Kasperi Koutonen puolestaan on kitaran varressa totutusti taitava ja nyanssitajuinen soittoniekka. N.O.:ssa nykyään pelkästään vokalistin tonttia hoitava Benny Raivio on DIRTissä palannut vanhan soittimensa varteen basistiksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Neljä kappaletta sisältävän levyn perusteella DIRT on soitannollisesti tarvittavan pirullisessa kunnossa. Eri tyylilajien alkemia on yhtyeellä hallussa, ja sävellysten nyanssit sekä anatomia on ymmärretty mainiosti. Soittotekniikka on hiottu viimeisen päälle, ja vokalisti Aleksi Tiainen osaa vetää tarvittaessa semi-kovaa ja korkealta, vaikkakin paikoin räkäisemmälläkin raspilla, tarkasti nuottiin.

”We Stand Alone” ja ”The King Of Yesterday” ovat soitannollisesti maistuvia W.A.S.P.:in ”The Crimson Idolin”, Zakk Wylden Pride and Gloryn ja Skid Row’n ensimmäisten levyjen blandista. ”The King Of Yesterday” –kappaleessa Tiaisen tymäkkä laulu tosin toimii selkeästi paremmin avausraitaan nähden. Singlenäkin julkaistu ”Journey” puolestaan vaikuttaa olevan lähempänä emo-rockissa uitettua klassista Scorpionsia. Ensimmäisenä singlenä EP:ltä julkaistu nimikkobiisi on puolestaan suoraviivaisempaa hevitamppausta yhdistettynä vähän liiankin ilmiselvästi Alice In Chainsilta lainattuihin sävelkuljetteluihin, vokaalifraseeraukseen ja melodiamaisemaan. Sikäli asian suhteen ei kuitenkaan ole äärimmäistä hätää, koska biisi toimii sellaisenaan mainiosti. Merkille pantavaa kappaleissa on eritoten se, että kitaristikaksikko Kasperi Koutonen-Sebastian Frigren on todella kovan luokan pari. Tiukan ja maltillisen, perusaineksissa pysyttelevän riffittelyn ja äimistyttävien soolojen perusteella he hallitsevat tonttinsa teknisesti täysin moitteettomasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kehitysosa-alueeksi ”Low Life” -EP:n perusteella DIRTille voisi luonnehtia, että yhtyeen kappalemateriaali hakee vielä osittain omaa, tunnistettavaa soundiaan ja aavistuksen verran yhtenäisempää linjaa. Yhtyeen olisi syytä kiinnittää tähän huomiota seuraavaa tuotosta ajatellen. Varsinkin mahdollista pitkäsoittoa silmällä pitäen EP:n biisien keskinäiset tyylierot ajautuvat paikoin hieman liian kauaksi toisistaan. Toisaalta nuoremman polven kotimaisen raskaan rockin yhtyeistä niin DIRT kuin esimerkiksi Madred ovat härskisti uskaltaneet tehdä pesäeroa kyseisten tyylilajien välillä polveilevasti kokeilemalla crossoverilla tavalla pelottomia ratkaisuja sovituksissaan. Näistä DIRT:iltä on jo ensimmäisen EP:n perusteella lupa odottaa vielä reilusti tykimmin perille kolahtavia, koukuttavampia raskaan rockin anthemeja, joilla niitä levyjä ja biisejä loppujen lopuksi myydään. Mielelläänhän tätä tällaisessa muodossaankin jo kuuntelee, mutta yhtyeen kyvyt tietäen siltä on lupa odottaa kouriintuntuvampaa lopputulosta. Taitoa ja intoa jätkillä on joka tapauksessa ihan julmetusti. Nyt homma odottaa enää kukkaan puhkeamistaan. Kovaa duunia vaan, ja se klassinen: ”Kill your darlings” siihen päälle, niin suunta on oikea.

8-/10

Kappalelistaus:

1. “We Stand Alone”
2. “Journey”
3. “Low Life”
4. “The King Of Yesterday”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy