Discard

Discard on kotimainen thrash metal yhtye, jolta ilmestyi lokakuun 17. päivä debyytti albumi ”Carrion”. Otimme bändiin yhteyttä sähköpostin välityksellä ja kysymyksiimme vastasi bändin basisti Mikko Kytösaho. Lue lisää nähdäksesi koko haastattelu.

Terve. Mitäs Discardin leiriin tällä hetkellä kuuluu?

Mikko: Hyvää kuuluu. Näyttää olevan keikkaloita tulossa hyvällä tahdilla ja parhaillaan jännitellään miten levyn on alkanut myydä.

Ensin hieman bändistä. Esittelisitkö itsesi ja kertoisit meille hieman bändi kavereistasi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mikko: Olen basisti Kytösaho ja bändissämme on kaksi ”tasa-arvoista” kitaristia Ohto Jaatinen ja Janne Roiha. Hillitöntä rummutusta hallitsee Toni Ronkainen ja sanoista ja niiden rääkymisestä vastaa Heikki Miettinen. Bändinä olemme sellainen hallitun kaaoksen demokratia.

Kerrohan meille hieman Discardin historiasta. Miten te alunperin tapasitte toisenne ja päädyitte perustamaan yhtyeen?

Mikko: Discard perustettiin Ohton ja Tonin vanhan projektin pohjalta, jossa musiikkityyli ja nimi vaihtuivat ensin. Heikki liittyi pian laulajaksi ja basisti heivattiin bändistä erinäisten syitten saattelemana ja pian kitaristi vaihtui Jannen vanhan muuttaessa pois Joensuusta. Jannen piti olla aluksi vain ”sessiokitaristi”, mutta jäi pysyvään miehitykseen. Tässä vaiheessa syntyi eka demo, jota itse kuulin netin välityksellä. Olin juuri muuttamassa Joensuuhun ja etsiskelin hyvää bändiä johon liittyä kun tuo soittaminen on verissä. Testisoiton jälkeen olin bändissä, vaikka en sitä heti tiennyt. Taisin älytä asian vasta n. kolmansien treenien jälkeen. Tällä porukalla on siis veivattu suurin piirtein 2005 kesästä asti. Vähän eri lähtökohdista ollaan kaikki löydetty yhdistävän musiikin pariin.

Mistä nimi Discard tulee? Onko nimellä jokin tarina?

Mikko: Nimi on syntynyt niinkin hohdokkaasti, että uutta nimeä miettiessä jätkät heittelivät eri nimivaihtoehtoja ja Discardin esille tullessa ei kenelläkään ollut vastaansanomista. Nimenvalintaprosessi kuvaa hyvin muutakin toimintaa bändissä. Paskat ideat hylätään. Siinäpä oiva aasinsilta nimellekin. Discardhan tarkoittaa hylkäämistä. Ehkä siitä voi vetää jonkun mieltäylentävän ajatuksen bändin ideologiasta. ”Hylkää se mitä et tarvitse.” Tämä ei siis ole mikään virallinen ajatus, kunhan heittelen jotain ilmaan, ettei kuulostaisi niin tylsältä tämä nimen syntytarina. =)

Levyn kansi muistuttaa sitä Kauna- elokuvan hahmoa. Oletteko itse nähneet kyseisen elokuvan? mitä mieltä olet kauhu elokuvista?

Mikko: Olen nähnyt elokuvan jenkkiversion. Alkuperäinen on kuulemma parempi, mutten ole jaksanut katsoa. Kauhua tykkään katsella kyllä jossain määrin, mutten ole mikään expertti aiheesta. Riippuu täysin kauhuelokuvasta tykkäänkö katsoa. Pidän enemmän painostavan tunnelman elokuvista kuin jatkuvasta säikyttelystä niin kuin Scream -elokuvissa.

Teiltä tuli juuri ulos ensimmäinen pitkäsoitto, joka kantaa nimeä ”Carrion”. Kertoisitko meille hieman albumin teosta. Millaista oli tehdä studiossa ensimmäistä pitkäsoittoa? Mitä mieltä olet itse levystä?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mikko: Carrionin teko oli äärettömän suoraviivaista loppupeleissä. Meillä oli kaksitoista kappaletta nauhoitettavana. Edellisen demon biisit ja kaikki uusi materiaali. Nämä sitten sovitetiin mahdollisimman yhtenäiseksi paketiksi, joka mielestäni toimii varsin hyvin. Vaikka kappaleet ja sanoitukset ovat pitkän aikavälin tuotosta, on levyllä silti joku tietty punainen lanka, vaikkei tämä teemalevy olekaan.

Olet toimittaja ja kuvailet ”Carrionin” äänimailmaa. Mitä kertoisit?

Mikko: ”Discard houkuttelee kuuntelijansa kieron thrash metallin maailmaan groovella, joka saa vanhan hipinkin jalan vispaamaan kuin kaksikuisen koiran hännän. Monipuolinen biisimateriaali ja rapeat riffit tyydyttävät moniruokaisenkin kuutelijan nälkää.” Ehkä jotenkin noin…

Levy julkaistaan marraskuussa myös Euroopassa Shadow World Records:n toimesta. Millaisia odotuksia teillä on levyn suhteen Euroopan markkinoilla?

Mikko: Voi olla että levyä menee ihan mukavasti Euroopassakin. Tosin tällä hetkellä en tiedä kuinka laajat levitykset saamme. Esimerkiksi Espanjasta on tullut paljonkin kiinnostusta myspace sivuillemme. Toivottavasti kaikki metallin ystävän ympäri maailmaa innostuisivat, niin voitaisiin lähteä ulkomaillekin keikkaa heittämään. Sitä sopii toivoa.

Itse kun kuuntelen albumia niin mieleeni tulee paikka paikoin sellainen Amerikkalainen yhtye kuin Lamb Of God. Onko bändi teille ennestään tuttu? Mitä mieltä olet itse siitä että artisteja verrataan keskenään?

Mikko: LOG on tuttu bändi ja joskus on taidettu mainita se itsekin ainakin ”kuulostaa tältä” mikseri.netissä demoaikana. Ihan hyvvee kakkaahan nekin tekee. Vertailua saa tehdä, koska se on ehkä helpoin tapa kuvailla musiikkia tuntemattomalle miltä bändi kuulostaa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että emme kuulosta yksikantaan joltain toiselta bändiltä, koska meidän vaikutteemme ovat sen verran laajalta ja se myös mielestäni kuuluu kokonaisuudessa. Yksittäisissä biiseissä vaikutteet ovat helpompi löytää.

Musiikkipiratismi rehottaa nykypäivänä ja tuntuu siltä ettei kukaan oikein asialle voi mitään. Mitä mieltä olet itse piratismista?

Mikko: Sitä esiintyy todellakin paljon. Itse ymmärrän kevyen suhtautumisen esim. musiikin lataamiseen, mutta pitää aina muistaa, että ilmaiseksi ladattu levy on bändin varoista pois. Itse tuen bändejä, joita kuuntelen ostamalla levyjä, vaikka itsekin olen joskus biisejä netistä lataillut. Itse en pidä itse lataajia ”pahoina” vaan niitä jotka vuotavat levyjä ja levittävät/myyvät piraattikamaa.

Jos saisit olla joku sarjakuva sankari, mikä olisit ja miksi?

Mikko: Olisiko vaikka Pahkasiassakin esiintynyt Peräsmies. Jätkä joka lentää pierun voimalla, ja on ruma ja läski, eikä sillä ole isoja ongelmia tai vastustajia, niin kuin muilla superssankareilla kuten esim. Teräsmiehellä. Peräsmiehen suurin ongelma on että mistä saa kaljaa ja hernekeittoa sen pieruvoimien ylläpitämiseksi.

Paras kepponen, jonka olet bändi kavereillesi tehnyt?

Mikko: Ei ole kepposia onnistuttu kovin paljoa toteuttamaan. Itse en ole kova keppostelija, mutta muut jätkät taisivat levyn laulunauhoitussessiossa piloja tehdä. Itse en muista niitä, joten pitäisi kysyä muilta. =)

Uranne paras keikka tähän asti, missä ja miksi se oli paras?

Mikko: Itse kaikista eniten pidän ”levyjulkkari” keikastamme Helsingin On the Rocksissa. Koko keikan ajan oli hyvä meininki ja soitto luisti ja yleisö oli kiitettävästi mukana. Tuli sellainen olo, että oikeasti esiintyy, eikä vain vedä soittonäytettä rokkipoliiseille.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on nyt levyn julkaisun jälkeen? Meinaatteko te mahdollisesti tehdä jotain Euroopan rundia ”Carrionin” tiimoilta?

Mikko: Haha! Ei sentään Euroopan rundia välttämättä vielä. Keikkamyynti ja organisointi on toistaiseksi omissa käsissä, joten sellaisen järjestäminen olisi itsellemme mahdotonta. Keikkamyyjää olemme koittaneet haalia tilanteen parantamiseksi. Kovasti meininkiä on kuitenkin levyn tiimoilta syntynyt, joten voihan tässä tilanne muuttua dramaattisestikin.

Loppuun hieman musiikkimaustasi. Mikä potkii tällä hetkellä eniten perseelle?

Mikko: Jaa-a. Pistit pahan. Ei ole mikään vähään aikaan sykähdyttänyt kovin rankasti, mutta Swallow the Sunin Hope on kolissut mukavasti ja soinut aika tiuhaan soittimessa. En ole sen uudempia levyjä pahemmin kuunnellut viime aikoina.

Kiitoksia haastattelusta. Viimeisiä sanoja lehden lukijoille?

Mikko: Nauttikaa haaska kylmän oluen ja paskan seuran kera. Näin pääsette lähelle autenttista tunnelmaa, joka levyä tehdessäkin vallitsi.