Disharmony – Goddamn the Sun

Kreikkalainen black metal kalskahtaa varsin eksoottiselta näin pohjoisen korkeuksilla, mutta tämäntyylistä ilosanomaa levittää jo 1990-luvun alkuvuosina perustettu . Erityisen kokeneesta ryhmästä ei kuitenkaan voi puhua, sillä yhtye on ollut perustamisensa jälkeen muutaman vuosikymmenen telakalla. Tästä syystä julkaisulistalla komeilee vain muutama demo, EP-julkaisu sekä kokoelmalevy, mutta nyt aika on kypsä ensimmäiselle täyspitkälle, joka tottelee nimeä “Goddamn the Sun”.

Ennakkoon odotin räkäistä ja primitiivistä mustaa metallia, mutta jotain muuta oli luvassa. Komean ja tunnelmaa uhkuvan intron jälkeen starttaava ”The Gates of Elthon” on kaikkea muuta kuin kylmää metallipaahtoa: lähes doomin hitaudella viipyilevä riffittely ja tätä seuraava, voimakkaasti perinneheviin kallellaan oleva kitarointi ovat jotain täysin odottamatonta. Mielleyhtymät muun muassa Iron Maideniin ovat voimakkaat. Toki tarjolla on rosoista ja vauhdikasta tykitystäkin, mutta tyylien yhdistelmä yllättää. Yhtye tuntuu hyvällä tavalla jämähtäneen perustamisvuosiensa tunnelmiin.

Albumin vahvuuksiin lukeutuu materiaalin monipuolisuus. Mustanpuhuva rähinä saa täysin eri vivahteen, kun päälle juntataan vanhan liiton heviriffiä. Myös tunnelmaan satsataan syntikalla luodulla pauhulla, joka ei ehkä omaperäisyydellään juhli, mutta viihdyttää riittävästi. Ei levyltä mitään eri elementtien värikirjoa kannata odottaa, mutta vaihtelua on kuitenkin sen verran, että yhdistelmä tuntuu äkkiseltään tuoreelta. Tämäntyylistä old school -bläkkistä harvemmin on tarjolla.

Harmillisesti monipuolisuus ei näyttäydy millään muotoa vokalistin ulosannissa, sillä mies ärisee samalla nuotilla lähes koko levyn. Ja kun äänenkäyttö ei ole edes erityisen taidokasta, alkaa yksipuolinen örinä tuskastuttamaan turhan nopeasti. Lisäksi heavy metal –viittaukset viedään välillä suoran lainan puolelle, sillä esimerkiksi ”Praise the Fallen” on napannut riffinsä suoraan Iron MaideninRevelations”-kappaleesta. Moneen kertaan huomasin pohtivani muidenkin irtonaisten kohtien tuttuutta, mutta aivan näin räikeitä tapauksia en bongannut.

Disharmonyn debyyttikiekon pyörähtäessä loppuun huomaa fiilisten olevan ristiriitaiset. Perusteet ovat kohdillaan ja perinnehevi naitetaan mustan metallin kanssa yhteen kiitettävästi, mutta turhan yksioikoinen vokalisointi väljähdyttää levyn nosteen nopeasti. Lisäksi kappalemateriaali on loppujen lopuksi aika tasapaksua, sillä varsinaiset hittibiisit loistavat poissaolollaan. Kyllä tätä kuuntelee, mutta yli 25 vuotta marinoituneeksi debyytiksi tämä jättää turhan väljähtäneen jälkimaun.

5½/10

 

 

Kappalelista:

  1. Invocation – Troops Of Angels
  2. The Gates Of Elthon
  3. Elochim
  4. Summon The Legions
  5. War In Heaven
  6. Rape The Sun
  7. Praise The Fallen
  8. Whore Of Babylon
  9. The Voice Divine
  10. Third Resurrection

Kommentoi julkaisua