Diskreatorin debyyttialbumi on lupaavaa ja tyylirikasta kosmista black metalia

Black metalia on vaikea tehdä hyvin. Sitä on myös vaikea tehdä tyylitajuisesti ja omaperäisesti. Suomesta löytyy kuitenkin onneksemme sekä monta laadukasta, omintakeista ja kokeilevaa black metal -yhtyettä että niitä traditionaalisempia akteja, jotka nojaavat vankasti tyylilajin kaanoniin ja mustiin lainalaisuuksiin.

Tamperelainen Diskreator esittää tuoreella debyyttialbumillaan ”Kosmos on hiljaa” bläkkistä, joka on jostain noiden kahden ilmaisutavan väliltä. Albumin tuotanto nojaa soundimaailmansa puolesta modernimpaan suuntaan, joka kuuluu tietynlaisessa tanakkuudessa. Kitaroissa on kuitenkin tarpeeksi gainia ja suttua värittämään jokaisen soitetun voimasoinnun, kromaattisen riffijunan ja ilkeän tremolo-sahaamisen sopivan likaiseksi. Genren rajoja ei kuitenkaan tuotannon puolesta ole lähdetty metsästämään, vaan ”Kosmos on hiljaa” on äänimaailmaltaan tuttua ja luotettavaa.

Musiikki itsessään on kuitenkin huomattavasti monipuolisempaa kuin kenties olettaisi nuorelta Pirkanmaalaiselta bläkkis-yhtyeeltä. Albumia kuunnellessa kuulijalle avautuu tarina, jossa okkultismi ja saatanallinen kuvasto yhdistyvät lähes Lovecraftmaiseen kosmiseen kauhuun. Erityisesti avauskappale ”Musta kuu” tuo paikoitellen mieleen toisen black metal -tulokkaan Hukutuksen sekä psykedeelisen black metalin mestarin Oranssin Pazuzun. Jälkimmäistä mielikuvaa vahvistaa solistin ääni, joka kuulostaa hyvin paljon Pazuzun Juho Vanhaselta. Bändin musiikillisesta monipuolisuudesta kertoo hyvin myös se, että albumin muut kappaleet eivät juuri muistuta avausraitaa. Kappaleessa kuultu syntikkamelodia tuntuu kenties hivenen irralliselta siihen nähden, että syntikkaa ei hyödynnetä levyllä tämän jälkeen samalla tavalla.

Lisää diversiteettiä esitellään kappaleessa ”Paranoia”, joka on ihastuttavan poukkoileva ja kulmikas. Tyylikkäät synkät murtosoinnut yhdistyvät aksentoituihin iskuihin, intensiivisiin blast beatteihin ja mukavaan variointiin. Kappaleen väliosassa kuullaan myös mukavan koukeroinen riffittely, jossa hyödynnetään nykivää 10/8 -tahtilajia. Kappale tuo itselleni mieleen hieman Au-Dessuksen sekä Nidingrin. ”Vuosi Yksi” taas tuntuu tuovan sekaan myös hieman hardcore-vaikutteita säkeistöissään, jossa komppi on yksinkertaisempaa, vokaalit karjumista ja tausta dissonoivaa harmoniaa. Visionsa Diskreator päästää vauhtiin kunnolla kuitenkin albumin kahdessa viimeisessä kappaleessa, jotka ovatkin ehdottomasti kaksi täyspitkän parasta kappaletta ”Paranoian” ohella.

Tietynlaista kunnianhimoisuutta kuullaan myös esimerkiksi kappaleessa ”Roviot”, joka on yli kuusiminuuttinen rutistus sekoittaen kipakkaa Darkthronea ja modernimpaa, hitaampaa ja matalavireisempää äärimetallia. Ihailtava monipuolisuus kappaleen sisällä tuppaa välillä jättämään kuvan pienoisesta sekavuudesta uusien osien jatkuvan vaihtumisen vuoksi. Kappale ”Hauta” puolestaan tuntuu albumin heikoimmalta raidalta. Rocktyylinen riffi on hieman vaisu, ja kappaleessa kuultava kitarasoolo on aivan liian toisesta maailmasta albumin tyylin kanssa. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen kuullut tukkahevisoolon black metal -albumilla.

Vaikka toisinaan ”Kosmos on hiljaa” sisältääkin ylimääräistä rönsyilyä ja toisinaan toisiinsa sopimattomia tyylien yhdistelyjä, on levyllä riittämiin onnistuneita kokeiluja ja oivaltavia hetkiä. Kun nuori bändi  – erityisesti äärimetallia esittävä sellainen – lähtee julkaisemaan debyyttiään, saattaa lopputulos usein olla hyvin latteaa ja itsetietoista vanhan toistamista ja kaavoihin kangistumista. Siihen Diskreator ei kuitenkaan sorru, vaan albumi on hyvin lupaava taidonnäyte nuorelta yhtyeeltä. Ideoita muusikoilla selvästi on riittämiin, ja konseptikin pysyy hyvin hallussa läpi koko kiekon. Bändillä on hyvin hallussaan tunnelma ja soundi, ja repusta löytyy mainioita riffejä ja teknisiäkin kikkoja musiikkia maustamaan. Vision selkeyttämisen ja rönsyjen leikkaamisen jälkeen on lopputuloksena jotain, mitä kannattaa jäädä seuraamaan.

6/10

Kappalelista:

  1. Musta kuu
  2. Roviot
  3. Paranoia
  4. Vuosi yksi
  5. Hauta
  6. He tanssivat öisin
  7. Kosmos on hiljaa

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentoi julkaisua