Distress Of Ruin

Distress Of Ruin on  varsin lupaava viisihenkinen joensuulainen melodeath-orkesteri. Bändiltä on ilmestynyt tähän mennessä yksi demo (2011) sekä ”Predators Among Us” -niminen EP (2013). Otimme bändiin yhteyttä demosunnuntain merkeissä. Jos haluat tietää enemmän tästä lokerointeja vastaan hangoittelevasta ja vahvalla intohimolla musiikkiin suhtautuvasta yhtyeestä, lue alta vokalisti Lauri Ruotsalaisen vastaukset Kaaoszinen uteluihin!

Missä ja milloin yhtyeenne on perustettu?

Lauri Ruotsalainen: Yhtyeemme kokoonpano vakiintui syksyllä 2010, kun allekirjottanut tavattiin silloisen treenikämppämme lähettyviltä löytyvän pitserian ulkopuolelta tärisevin käsin.

Miten luokittelisit musiikkinne?

Lauri Ruotsalainen: Yleisesti musiikin lokeroiminen tuntuu ajatuksena vieraalta, koska mielestäni musiikki on yksi viestinnän muodoista. Sen avulla voi matkustaa paikkoihin, joihin muuten ei pääsisi. Tämän lisäksi musiikki voi toimia mielen ravintona ja vapauttaa kehoomme hyvää oloa tuottavia hormoneja. Yhtyeemme musiikkia on sen alkuajoista asti kutsuttu melodiseksi death metaliksi, mutta täysin osuvaa genremääritelmää emme ole vielä löytäneet. Sanoisin musiikkimme olevan elämän tarjoamien ääripäiden sekä ihmismielen monimutkaisuuden yhteissumma. Tämä on musiikkia sydämestä ja sen vierestä.

Miten bändinne eroaa muista samankaltaisista yhtyeistä?

Lauri Ruotsalainen: Yhtyeemme työmoraali on valtava ja yhteisten unelmien metsästämisen tahto suurta. Tämä eteenpäin menemisen vietti ja kehittymisen halu ovat ne yksittäiset seikat, joilla erotumme muista yhtyeistä.

Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne?

Lauri Ruotsalainen: Kysymys on hankala, koska tulemme hyvin erilaisista musiikillisista taustoista, mutta sen voin kertoa, että olemme saaneet osamme Joensuu-lähtöisestä Insomnium-yhtyeestä. Vaikuttajiamme ovat myös elokuvat, kirjat, tv-sarjat ja henkilökohtaiset sekä kollektiiviset keskustelut mielenkiintoisten ihmisten kanssa.

Kuka tekee ja miten syntyvät yhtyeenne kappaleet/sanoitukset?

Lauri Ruotsalainen: Alkutaipaleestamme lähtien sävellyksemme ovat tulleet kitaristiemme taholta, mutta sovitustyön olemme tehneet aina yhteistuumin. Kappaleemme voivat lähteä rakentumaan muutaman riffin ympärille tai äärimmäisessä tapauksessa jopa jonkin mielestämme hienon lauseen innostamana. Lyriikoita teimme aluksi kaikki, mutta vastuu sanoituksista on siirtynyt kitaristimme Simo Niirasen ja allekirjoittaneen kontolle. Sanoitukset syntyvät elämää syväluotaavien linssien takaa tai pöllöjen huhuilun lumoissa kannon nokassa. Tämä on myös seikka, joka erottaa meidät monesta muusta yhtyeestä. Henkinen panostus, jota sanoituksiimme laitamme, on suurta. Tietynlaisella arjen taikuudella on myös lusikkansa sopassa, kun vain osaa antaa sen vaikuttaa. Kauneutta on monenlaista.

Kuinka tärkeä osa sanoitukset ovat yhtyeelle? Halutaanko niillä vaikuttaa, ottaa kantaa vai onko niillä mitään merkitystä?

Lauri Ruotsalainen: Mielestäni lyyrikoita voi tehdä hyvin erilaisten tarkoitusperien takaa, mikä on mahtava juttu. Tällöin kuuntelija tai lukija voi valita minkälaisten vaikutusten alaiseksi itsensä asettaa. Kohdallamme lyriikat ovat hyvin tärkeä osa kokonaisuutta, ja niitä pohditaan tarpeen vaatiessa paljonkin. Minä olen kyllä otettu, jos lyriikoitamme lukenut kokee niiden vaikuttaneen häneen. Vaikuttaminen tai kantaa ottaminen ei ole päämäärä sinänsä, vaan sanoitusten takana seisoo aina ihminen, joka tarkkailee ja havainnoi ympäristöään omien henkilökohtaisten kokemustensa pohjalta. Jokainen on vapaa tekemään omat tulkintansa, mutta on sanottava, että tekstit syntyvät yleensä jonkinlaisen aistimuksen pohjalta. Materiaalina voi olla vaikka jokin raskaaksi koettu elämänvaihe tai pieni ilon hetki, jonka koskettamana lähdemme seuraamaan alitajuntamme viitoittamaa tietä. Itse olen kokenut lyriikoiden tekemisen henkisesti ja fyysisesti voimia vieväksi, koska ammennan niiden tekemiseen kaikkea kokemaani, näkemääni ja kuulemaani. Mielestäni tästä rakentuu pohja aidoille sanoituksille.

Miten yhtye on otettu keikoilla vastaan? Ikimuistoisin keikkanne tähän mennessä?

Lauri Ruotsalainen: Meidät on vastaanotettu keikoilla lähtökohtaisesti hyvin. On käynyt niinkin, että yleisö on 90 prosenttisesti koostunut keikkailtana soittavien yhtyeiden jäsenistä – se tosin on aivan normaalia, kun kierretään vähemmän tunnettuja keikkapaikkoja. Tämä ei ole harmi, koska keikat soitetaan aina suu innosta vaahdossa. Ikimuistoisimpina keikkoina pidän vuoden 2013 Ilosaarirockin sekä samaisen vuoden Niittylahden opiston keikkaa. Ensin mainitsemani on itsestäänselvyys, koska kohtelu Suomen maineikkaimman festivaalin toimesta oli niin hienoa, että siitä olemme ammentaneet henkistä pääomaa aina tiukan paikan tullen, eikä se keikkakaan missään nimessä huono ollut. Yleisö koostui kahden festivaalipäivän marinoimista kalpeista kasvoista sekä suuresta määrästä tuttuja, kun kotikentillä oltiin. Oli mahtavaa saattaa yleisön väsynyt olemus viimeisen festivaalipäivän vaatimaan nytkeeseen. Se oli ilon juhla se. Mainitsemani Niittylahden opiston keikka taas oli hieno kokemus siksi, koska oli upeaa nähdä elävän musiikin edelleen kiehtovan tämän päivän nuoria. Keikka oli yhteen hiileen puhaltamista alusta loppuun saakka. Näitä lisää!

Missä näette yhtyeenne 10 vuoden päästä?

Lauri Ruotsalainen: Kymmenen vuoden päästä yhtyeemme on päässyt teini-ikään ja metkut tulevat varmasti olemaan sen mukaiset. Olemme olleet kotoa karussa jo useamman vuoden ja joutuneet selittelemään kotiväelle poissaolojamme, mutta kotiin palatessamme olemme varmasti kyenneet jo ostamaan kukkakimppujen lisäksi myös ihan oikeita hyödykkeitä. Tämän lisäksi musiikkimme on varmasti levittänyt siipensä yhä leveämmälle alueelle. Mitä luultavammin olemme myös käyneet katsastamassa Euroopan nähtävyyksiä. Viikkorahoilla edelleen tietenkin. Nämä visiot ovat kovan työn takana, mutta olemme valmiimpana unelmiemme kahlitsemiseen kuin koskaan.

Miksi ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita juuri teistä?

Lauri Ruotsalainen: Musiikistamme huokuu tietynlainen ajattomuus, koska emme ole lähteneet rajoittamaan ilmaisuamme. Lisäksi esiintymistämme seuratessa kuuntelija saattaa joutua positiivisten energioiden vaikuttamaksi, mikä ei ole lainkaan huono asia näinä yleisesti ankeina aikoina. Me olemme hiomattomia timantteja, joiden arvo ajan saatossa vain kasvaa. Me olemme kokemus.

Mitä yhtyeenne puuhailee tällä hetkellä? Onko tulossa uutta materiaalia?

Lauri Ruotsalainen: Yhtyeemme on ollut jo jonkin aikaa työstämässä uutta viiden kappaleen EP:tä. Sen on tarkoitus nähdä päivänvalo syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Tiimissämme on häärinyt edelliseltäkin julkaisulta tuttu studiovelho Joonas Kaselius, eli luvassa on timanttisinta jyystöä, mitä on aikoihin kuultu. Musiikillisesti olemme levittäneet työkalupakkimme edellistä ”Predators Among Us” -EP:tä leveämmälle. Luvassa on ilon ja surun säveliä sopivassa suhteessa. Rytmillisesti kurvailemme myös hiekkateillä emmekä ainoastaan turvallisella asfalttipäällysteellä. Lyyrisesti menemme enemmän henkilökohtaisille vesille. Kappaleiden sanoitukset käyvät läpi mielen myrskyjä ja ajoittaista kokemusten reflektoinnin tarvetta. Oppimateriaalina on käytetty psykologiaa ja hengellisyyttä käsittelevää kirjallisuutta ja jopa psykoterapiaa.

Distress Of Ruinin kotisivut

Distress Of Ruin Facebookissa

Kuva: Jussi Ratilainen