Varsinaista historian siipien havinaa on kuultavissa, kun norjalainen Djevel paahtaa debyyttilevyllään. Itselleni entuudestaan tuntematon yhtye on nimittäin sen verran 90-luvun Norja-black metallin kulta-aikoihin kallellaan, että vallan pistää miettimään, joko siellä turskamaassa kohta taas kirkot palavat ja veri lentää.

Viittaukset 90-lukuun ovat kuitenkin Djevelin tapauksessa vain ja ainoastaan positiivisia, sillä yhtye ei todellakaan ole lähtenyt millekään suttuiselle treenikämppänauhoituslinjalle, vaan ”Dødssanger” on ammattimaisesti tuotettu ja soitettu tuotos. Mikään ihme ei levyn ammattimaisuus kuitenkaan ole, vaikka kyseessä on yhtyeen ensimmäinen tuotos. Kun katsoo Djevelin miehistöä, huomaa, että ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia raiskaamassa. Trion muodostavat Mannevond (mm. Urgehal), Erlend Hjelvik (Kvelertak) sekä Trond Ciekals (mm. ex-Ljå).

Musiikillisesti ”Dødssanger” tuo mieleen lähinnä Emperorin sekä Satyriconin vanhemman tuotannon. Vauhtia levyltä löytyy, mutta myös keskitempoista tunnelmointia. Isengardin sekä jopa Stormin tyylisiä folkhetkiä puhtaine lauluineen on viljelty sopivissa määrin, jottei levy todellakaan pääse puuduttamaan missään vaiheessa. Levyn äänimaailma on mukavan kylmä. Soundit ovat selkeät, mutta eivät turhan kliiniset. Kitaraulinat sekä muut pienet levylle jätetyt ”kauneusvirheet” tuovat pelkästään mukavan aidon tunnelman.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Djevel todistaa debyytillään ainakin muutaman asian: vaikka tämänkaltaista pohjoista black metallia on julkaistu maailmassa ehkä turhankin paljon, ei hyvää musiikkia ole koskaan liikaa. Ja kun tekee sitä, mistä nauttii, ei aina tarvitse olla niin saatanan omaperäinenkään.

9/10

Kappalelista:

1. Ingen Vei Tilbake
2. Djevelheim
3. Mørkefødt
4. Dakvinnenbrant
5. Djevelslatt
6. Paakallelsen
7. Vi Malte Verden I Sort
8. Paktensendeisatanseie

http://www.myspace.com/djevelmakt

Kirjoittanut Riku Mäkinen