Doom-suuruus Saint Vitus julkaisi uuden nimikkoalbuminsa 17. toukokuuta. Aluksi hieman hämmensi, että onko levy todellakin nimikko, koska muistelin sellaisen julkaisun olevan jo bändin alkuajoilta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään uudelleenjulkaisu vaan ehtaa uutta tavaraa. Uutta levyä onkin jo odoteltu yhtyeen alkuperäislaulajan Scott Reagersin palattua rivistöön muutama vuosi sitten. Viimeisin julkaisu Reagersin laulamana taitaa ulottua peräti parin vuosikymmenen taakse.

Heti ensimmäinen kappale ”Remains” antaa tunnistettavan kuvan siitä, mitä bändiä kuuntelee. Mahtavat rumpusoundit ja kitarariffit vievät mukanaan, mutta tällä kappaleella ei kuitenkaan olla vielä sillä vihan tasolla, jota olen bändiltä odottanut. Toinen raita ”A Prelude” jatkaa vähän rauhallisimmin fiiliksin. Tässä Reagers pääsee näyttämään, mihin hänen äänestään vielä on. Ääntä kuunnellessa instrumentit jäävät hiukan taka-alalle, mutta kappale on hyvä juuri tällaisenaan.

Seuraavien kappaleiden myötä saa nauttia siitä kunnon meiningistä, jonka Saint Vitus osaa. Alkoi taas harmittaa, että missasin bändin viimeisimmän Helsingin-keikan kyytiongelmien vuoksi, kun jo kotonakin tekisi mieli nakata tanssikengät jalkaan. Jokaisesta kappaleesta löytyy bändille ominaista mahtavaa kitaralla kikkailua, joka onkin varmasti yksi syy, miksi pidän bändistä niin paljon. Saint Vitus vetää tälläkin levyllä hyvin tunnistettavalla tyylillä, mutta kappaleet eivät kuitenkaan toista itseään, vaan jokaisesta löytyy jotain erilaista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Nykyään kuulee monesti puhuttavan, ettei enää tehdä hyvää musiikkia. Täytyy todeta, että Saint Vitus kyllä osaa tämän vieläkin.

Levyn seitsemäs kappale ”City Park” osoittautuu hieman hämmentäväksi. Psykedeelisten äänten ja puheen tunkeutuessa kuulokkeisiin ajatukset lähtevät lentämään. Lopuksi huomaan kuitenkin keskittyneeni täysin tähän erikoisuuteen ja heittäneeni aivot narikkaan parin niihin muodostuneen solmun jäljiltä. Vaikka kappale tuntui aluksi hämmentävältä, totean kuitenkin pitäväni siitä.

Levyn lopuksi saadaan vielä tiukkaa menoa ”Useless”-kappaleella, joka julkaistiinkin jo ennen levyn ilmestymistä. Tämä 1,5-minuuttinen, jopa punkahtava pläjäys lopettaa levyn hyvin.

On vallan hienoa, että Reagers on saatu takaisin bändin rivistöön. Pidän erityisesti Reagersin äänestä – yhtään muita välissä olleita Saint Vitus -laulajia väheksymättä. Levyn perusteella vaikuttaa siltä, ettei bändin osaaminen ole vuosien varrella mihinkään kadonnut. Jos olet ennen tykännyt bändistä, suosittelen tätäkin, vaikkei se ihan parhaaksi levyksi ylläkään.

Arvosana:

8½/10

Kappalelista:

1. Remains
2. A Prelude to…
3. Bloodshed
4. 12 Years In The Tomb
5. Wormhole
6. Hour Glass
7. City Park
8. Last Breath
9. Useless

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Taru Ruusu