Doom metallin kummisedän uusin luomus: haastattelussa The Doomsday Kingdomin Leif Edling

Morjensta Leif, mitenkäs asiat sujuvat tällä hetkellä?

Leif Edling: Hyvinhän minulla menee, on mukava puhua pitkästä aikaa ihmisille joille en ole voinut puhua aikoihin, toimittajille ja muille. Ihmiset tuntuvat pitävän uudesta materiaalista, joten ei ole valittamista, huonomminkin voisi mennä!

Uusin bändisi The Doomsday Kingdom julkaisi debyytti-EP:nsä viime vuonna ja nyt olet työstänyt debyyttialbumianne. Mikä on tuon albumin tilanne tällä hetkellä?

Leif Edling: Minua jännittää aina hieman kun uusi levy on tulossa, sillä en voi tietää miten ihmiset suhtautuvat siihen, mutta ainakin tällä kertaa tuntuu, että ihmiset pitävät levystä. En voisi siltä osilta olla onnellisempi, ollakseni rehellinen olin hieman peloissani, että tämänkaltainen metallimusiikki ei ehkä olisi suosittua tällä hetkellä. Käsittääkseni viime aikoina ”retro” metalli on ollut voimissaan, ja itse olen ollut poissa skenestä jo lähes viisi vuotta, joten minulla ei ole hajuakaan omakohtaisesti mikä on suosittua nyt ja mikä ei. Olen ehkä naiivi, kun ajattelen, että 80-luvun metalli olisi suosittua tällä hetkellä, mutta ainakin toimittajat tuntuvat pitävän uudesta levystä ja se edustaa juuri tuota mainitsemaani ajanjaksoa musiikillisesti, mutta toimittajathan eivät ole faneja, joten heidän mielipidettään ei lasketa!

Luulisin tosin, että tässä oudossa ja laajassa genressä, jota metalliksi kutsutaan, on tilaa jokaiselle tyylisuunnalle.

Leif Edling: Epäilemättä! Mutta kun puhumme toimittajista, he ovat usein hieman vanhempia ja eläneet sen ajan kun tämän levyn vaikuttajat olivat ”tämänhetkistä” metallia. He ovat kuulleet pitkälti kaiken ja kasvaneet sen parissa. Kenties juuri siksi suurin osa materiaalista levyllä, joka kuulostaa vanhalta Diolta, vanhalta Ozzyltä, vanhalta brittimetallilta, vanhalta jenkkimetallilta…toimittajat ovat usein oman aikansa metallin faneja. Kenties nuoremmat fanit eivät niin pidä näistä levyistä tai suunnista, ja tämä todella mietitytti minua miten oma musiikkini uppoaisi nuoriin ihmisiin. Mutta kun levy ilmestyy niin taidan saada vastauksen tähän kysymykseen.

Voisitko kertoa hieman levyn luomisprosessista ja siitä minkälainen kappaleiden kirjoitusprosessi yleensä on sinun tapauksessasi?

Leif Edling: Tämä oli hieman erikoinen prosessi koska olin suoraan sanottuna paskassa kunnossa. Olin niin loppuun palanut, että vietin suurimman osan ajasta sängyssä. Lääkärit eivät antaneet katsoa TV:tä, lukea, pelata… kykenin ainoastaan kuuntelemaan musiikkia ja soittamaan akustista noin 10 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen olin todella väsynyt. Ryhdyin tänä aikana keräämään ideoita ja lähdin käymään ystäväni Marcuksen luona, hänen studionsa on hyvin lähellä kotiani ja työskentelin siellä hyvinä päivinä ehkä maksimissaan kolme tuntia ja vain yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Oli täysin hullua, että hyvänä päivänä pystyin työskentelemään muutamia tunteja, huonoina päivinä en ollenkaan.

Materiaali kuulosti mielestäni hyvältä, vaikka työstäminen oli ymmärrettävästi naurettavan hidasta. Oli todella hienoa, että Marcus työsti materiaalia kanssani minun tahdillani, ja kun en itse kyennyt tuottamaan levyä, hän täytti ne saappaat joten häntä voitaisiin sanoa ”verkon hämähäkiksi” koska en itse siihen kyennyt. Levyn tekeminen vei todellakin lopulta kolme vuotta koska olin niin helvetin huonossa kunnossa, mutta en voisi olla ylpeämpi lopputuloksesta, ehkä osittain juuri siksi, että aikaa meni niin paljon, ja mitä väliä sillä on lopulta kauanko siinä kesti? Minusta usein jopa tuntuu, että muusikot tekevät musiikkia nykyään liian nopeasti ja liian tiheään. Ymmärrän sen toki koska se on heidän työtään ja leipää on saatava pöytään, mutta jos teet sitä pelkästään työnä, on vaarana, että se vaikuttaa musiikin laatuun. Mutta jokainen tekee asiat tyylillään, eikä ole minun tehtäväni kritisoida miten ihmiset tekevät musiikkia.

Miten kuvailisit The Doomsday Kingdomin musiikkia jollekin, joka ei ole koskaan kuullut musiikkianne?

Leif Edling: Hyvä kysymys, sanoisin, että jos pidät vanhasta metallista, Diosta, Ozzystä, Iron Maidenista…tulet pitämään tästä! Mutta sanoisin myös, että ihmiset jotka vain pitävät ”metallista”, voivat nauttia tästä albumista, levyllä on paljon energiaa ja tunnetta. Jos pidät hienosta laulusuorituksesta, levyllä Niklas hoitaa homman ja jos pidät hienoista rumpukuvioista niin levyn rummut ovat pintaan nostetut niin kuin Dion vanhoilla levyillä…levyllä on ehkä jokaiselle jotain ja minun on vaikea ymmärtää miksei joku pitäisi siitä.

Vanhasta musiikista puhuakseni, levyjen äänimaailma oli silloin kovasti erilainen ja kenties me hieman tavoittelimme sellaista tyyliä tälle levylle, nykyisillä bändeillä voisin ehkä sanoa, että joskus äänimaailma on hieman yksitoikkoinen ja se on minusta outoa, vanhoilla levyillä ei ollut moista ongelmaa ja me koitamme välttää, ettei meidän tapauksessamme kukaan pääsisi sanomaan, että äänimaailma on yksitoikkoinen. Rakastan suuresti sitä miten paljon työtä vanhoilla levyillä instrumenttien ja äänimaailman rakentamiseen on käytetty ja en halua tehdä yhtään vähemmän työtä omien levyjeni eteen.

Ollessani sairas minulla oli aikaa kuunnella pitkästä aikaa näitä vanhoja levyjä, jotka aikanaan vaikuttivat minuun suuresti, ja ei ole epäilystäkään etteikö se olisi vaikuttanut siihen mille uusi levy kuulostaa. Tiedäthän kun muistelet klassikkolevyjä ja tiedät ne alusta loppuun, mutta et oikeastaan ole kuunnellut niitä vuosiin? Minun tilanteeni oli sama, mutta minulla oli aikaa kuunnella kaikki vanhat inspiroivat levyni läpi sairastaessani ja suosittelen jokaiselle, että käytätte hieman aikaa vanhojen suosikkilevyjenne kuuntelemiseen, kaivakaa ne vinyylit ja CD:t esiin ja antakaa niille aikaa, voitte yllättyä mitä löydätte!

Mitkä ovat mielestäsi pääasialliset erot The Doomsday Kingdomin ja muiden bändiesi, Candlemassin ja Avatariumin välillä?

Leif Edling: No, jos mietimme Avatariumia…en tiedä oletko kuullut uutta Avatariumin levyä, mutta jos et niin kuulet sen pian. Se ei ole metallia, progea tai doomia, vaan se on enemmänkin 70-luvun heavy-rockia. En näe minkään näköistä yhteyttä The Doomsday Kingdomin ja Avatariumin välillä. Toki, en ole enää Avatariumin jäsen, sillä voin keskittyä vain yhteen bändiin nykyään lääkärin määräyksestä ja aion keskittyä The Doomsday Kingdomiin. Mutta Candlemass…sen kohdalla on ongelma, että jos kirjoitan musiikkia sille, sen täytyy olla tietyssä muodossa, sen täytyy mahtua tiettyihin parametreihin. The Doomsday Kingdomin kanssa minulla ei ole tätä ongelmaa, en olisi voinut kirjoittaa yhtään kappaletta, jotka uudelta levyltä löytyvät Candlemassin levylle. Sanoisin, että siinä ovat tärkeimmät erot, Candlemass on enimmäkseen doomia ja hieman metallia siinä missä The Doomsday Kingdom on enimmäkseen metallia ja hieman doomia.

Oliko kappaleiden erilainen tyyli syy siihen miksi perustit uuden bändin sen sijaan, että olisit julkaissut kappaleet Candlemassin tai Avatariumin kautta?

Leif Edling: En olisi mitenkään voinut tehdä näitä kappaleita Avatariumille juuri tuon genre-eron vuoksi. Candlemassin ei ole tarkoitus tehdä uusia levyjä, sanoimme näin pari vuotta sitten, joka on minulle luovana henkilönä vaikeaa, joten tarvitsin uuden tavan ilmaista itseäni ja sen nimeksi tuli The Doomsday Kingdom. Sanoisin sitä luonnolliseksi prosessiksi, rakastan studiotyöskentelyä ja kirjoittamista ja en voisi elää jos en saisi tehdä uutta musiikkia, en pärjäisi jos elämäni olisi pelkkää livenä soittamista.

Mitä aiheita levyn kappaleet käsittelevät? Onko albumin sanoituksissa jonkinlainen kantava teema?

Leif Edling: No, osa sanoista kertoo minusta ja sairaudestani, se lienee luonnollista koska olin sairaana ja loppuun palanut suurimman osan ajasta. ”Silence” ja ”Spoonful of Darkness” ovat pitkälti siitä kertovia kappaleita, masennuksesta, kaipuusta…monesta surullisesta tunteesta. Muiden kappaleiden aiheet vaihtelevat, ihmiskunnan pahuudesta, sodankylväjistä…ihmisistä jotka tappavat siksi, että joku komentaa heitä tekemään niin. Hieman nykyajasta, terrorismista, uskonsodista, kaikesta pahasta mitä maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä. Levyllä on siis kaikenlaisia teemoja, mutta pidän itse musiikkia sanoituksia tärkeämpänä. Jos joku haluaa tutkia sanoituksia, he varmasti löytävät sieltä kaikenlaista, mutta toisinaan minusta sanoitukset vievät turhaan fokusta pois musiikista, aina ei ole edes tarpeen tietää mistä kappale kertoo, sillä musiikki kertoo itsessään oman tarinansa.

Kuten jo aiemmin totesit, sairautesi on vaikuttanut siihen mitä olet kyennyt tekemään viime aikoina, minkälainen terveydentilasi on tällä hetkellä?

Leif Edling: Olen paranemaan päin, matka on ollut töyssyinen ja helvetin pitkä. Olen ollut todella pohjalla näiden vuosien aikana, mutta olen matkalla paranemaan päin, jäljellä on vielä noin neljä kuukautta lääkityksen kanssa lääkäreiden mukaan ja toivon mukaan mitään dramaattista ei enää tapahdu. Olen nyt noin 75% kunnossa ja toivon mukaan kesällä jo 100% kunnossa, luvassa on muutama keikka The Doomsday Kingdomin kanssa ja muutama keikka Candlemassin kanssa. Joten jos olen kiltisti ja kuuntelen lääkäreitä, saan toivon mukaan luvan tehdä mitä haluan kun saan terveen paperit.

Onko terveydentilasi vaikuttanut siihen millä tavalla kirjoitat musiikkia?

Leif Edling: Kyllä, toki. Kuten sanoin niin kirjoitin kappaleita akustisella kitaralla sängyssäni. Yleensä saattaisin työskennellä kellon ympäri kappaleideni kanssa ja nukkua ehkä jotain viitisen tuntia ja jatkaa työstämistä, nyt en kyennyt siihen, joten tämä oli hyvin erilaista minulle. Kuvaisin albumin tekemistä palapeliksi, jossa kaikki oli hitaampaa kuin yleensä. En toki voinut asialle mitään, sairastuin ja sen kanssa oli pärjättävä ja päätin myös pärjätä sen kanssa. Kaikki ei ollut kauheaa, menin naimisiin ja sain lapsen, joten minun on vaikea valittaa koska olen paranemaan päin ja hyviäkin asioita tapahtui.

The Doomsday Kingdomin ensimmäinen keikka tulee olemaan Roadburn Festivaalilla. Onko kyseessä vain yksi erillinen keikka vai tuleeko keikkoja lisää, kenties jopa kiertue, joka ulottuisi Suomeen asti?

Leif Edling: Kuten sanoin aiemmin, voin tehdä vain kymmenisen keikkaa tänä vuonna, joten kuutisen keikkaa The Doomsday Kingdomin kanssa ja neljä keikkaa Candlemassin kanssa, mutta tulevaisuudessa, jos kuntoni paranee ja palaan 100% voimalla hommiin niin toivon, että voin tehdä kiertueen ensi vuonna The Doomsday Kingdomin kanssa.

Voisitko vielä kertoa hieman tulevaisuudensuunnitelmistasi Candlemassiin ja Avatariumiin liittyen?

Leif Edling: Suunnitelmia ei juuri ole koska en voi keskittyä kuin yhteen bändiin kerrallaan ja en enää ole osa Avatariumia, joten Candlemassin kanssa teemme muutaman keikan tänä vuonna, mutta muuta en oikein osaa kertoa.

Kiitoksia haastattelusta! Haluaisitko tähän loppuun vielä sanoa jotain faneille jotka lukevat tätä haastattelua?

Leif Edling: Minusta olisi mahtavaa tulla Suomeen ja soittaa pari keikkaa, samaten kuin haluaisin soittaa Norjassa ja Islannissa ja kaikkialla. Ehkä ensi vuonna teemme kiertueen ja näemme fanejamme Oulussa ja Helsingissä ja Rovaniemellä ja kaikkialla.