Doomsday Outlawin ”Suffer More” on tuhti annos juurevaa ja groovaavaa rockia

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.1.2019

Doomsday Outlaw. Siinäpä vasta varsin häijyn kuuloinen ja pahaenteinen nimi. En muista, että viime aikoina minkään muun yhtyeen nimi olisi herättänyt yhtä paljon mielenkiintoa. Albumin kansikuvakin on lupaavan näköinen tyrskyisen meren ja aallon harjalla keikkuvan monimastoisen laivan puolesta.

Kun Lontoosta matkaa noin kaksisataa kilometriä luoteeseen, saapuu kaupunkiin jonka nimi on Derby. Tämä kaupunki on myös Doomsday Outlawin kotikaupunki. Brittiläisyhtye on ollut viime vuosina kiireinen etenkin julkaisujen suhteen: debyyttialbumi ”Black River” näki päivänvaloa vuonna 2015, toinen albumi ”Suffer More” julkaistiin vuonna 2016 ja viime vuonna ulos tuli kolmas albumi ”Hard Times”. Sen sijaan että hyppysissäni olisi yhtyeen viimeisin julkaisu, tulikin toimitukseemme yhtyeen toinen albumi. Doomsday Outlawin levy-yhtiö Frontiers Records julkaisi viime vuonna ”Suffer Moresta” uusintapainoksen, joten perehdytäänpä siihen.

Doomsday Outlawin rivistössä vaikuttaa viisi jäsentä, jotka esiintyvät omilla etunimillään. Phil hoitaa lauluosuudet, Gavin ja Steve vastaavat kitaroista, banjoista ja harmonikasta. John on rumpali ja Indy basisti. Yhtyeen jäsenten soitto on hyvin yhteen hitsaantunutta, oikeastaan saumatonta. Albumin monissa kappaleissa on muhkeasti groovia, rosoisuutta ja bluesmaista juurevuutta. Toisin sanottu musiikki saa jalan vipattamaan ja niskan nyökkäilemään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Suffer More” antaa vastinetta koko rahan edestä. Levykansien sisään on tallennettu peräti viisitoista kappaletta rokkia. Se on aikamoinen arsenaali, jonka johdosta äänilevy onkin kestoltaan lähes 70 minuuttia. Tämän mittaisessa levyssä on pakko olla vaihtelevuutta kappaleiden välillä, jos sen mielii jaksaa kuunnella. Ja onneksi tällä levyllä onkin monipuolisuutta, vaikka ydinajatuksena onkin ollut luoda rähjäävää rockia. ”Driftwood” on esimerkiksi instrumentaalinen ja toimii näin ollen eränlaisena hengähdystaukona levyn alkupuolella. Nimikkokappale on ensimmäinen kevyt ja ilmava kappale, jossa päästään kuulemaan vokalisti Philin vaikeroivampaa tulkintaa. Vastaavasti ”Pandenomium” on vajaa minuutin mittainen häijy turpaan veto.

Albumin puolenvälin jälkeen päästään makustelemaan southern rockia, kun ”Blues For A Phantom Limb” astuu kuvioihin banjon ja mehevän groovin kera. ”Standing Tallissa” kuullaan akustisen kitaran kevyttä melodiaa ja Philin pehmeää, eikä niin vaikeroivaa ääntä. ”Jericho Canessä” saadaan nauttia Philin aggressiivisemmasta rääynnästä. Vastaavasti ”Running Into You” toimittaa albumin balladin virkaa ja vakuuttaa upealla tunnelmallaan.

Doomsday Outlawin uusintapainettu ”Suffer More” on kaikkea sitä mitä rock-albumilta voi odottaa ja hieman enemmänkin. Laaja arsenaali kappaleita varmistaa sen, että brittiyhtyeen repertuaarista saa hyvän käsityksen. Luonnollisesti yli tunnin mittainen albumi haastaa kuuntelijoitaan kestollaan. Albumin alkupuolelle on tuntunut päätyvän enemmän menevämpiä kappaleita, vaikka ei levyn loppupuolellakaan suoranaisesti löysäillä. Kokonaisuudessaan ”Suffer More” on hyvä albumi, vaikka albumi onkin aavistuksen turhan pitkä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen