Törmäsin Dr. Living Dead!:iin ensimmäistä kertaa Tuskassa parisen vuotta sitten. Menin Stam1naa karkuun kattilahalliin ja yllätyksekseni sain aivan tajuttoman kovan rässikeikan. Hieman myöhemmin hankin käsiini yhtyeen ”Radioactive Intervention” -levyn, ja vaikkei siitä uutta suosikkilevyäni tullutkaan, tiettyjä kappaleita siltä tulee kuunneltua edelleen.

Herran vuonna 2015 Dr. Living Dead! saa vihdoin puserrettua kolmannen albuminsa ulos kolmen vuoden ja parin miehistönvaihdoksen jälkeen. Edellisen albumin jälkeen ovat vaihtuneet niin rumpali kuin laulajakin. Dr. Slamin rumpaloinnissa en huomaa merkittävää eroa edelliseen kannuttajaan verrattuna, mutta Dr. Manian lauluääni herätti aluksi hieman hämmennystä, kun oli tottunut Dr. Apen raspilla höystettyyn huutoon. Dr. Mania laulaa astetta puhtaammin, mutta aggressiivisuutta löytyy hänenkin äänestään. Pari kertaa levyä pyöriteltyäni aloin tykästyä hänen tulkintaansa enkä enää kaivannut vanhaa vokalistia.

”Crush the Sublime Gods” alkaa kirjaimellisesti maailmanlopun meiningeissä ”Final Broadcast” -introlla, joka saa hyvin toteutetulla apokalyptisella tunnelmallaan aikaan kylmiä väreitä. Heti intron jälkeen tiskiin ladataan levyn kolme kovinta kappaletta. ”Crush the Sublime Gods”, ”TEAMxDEADx” ja ”Eternal Darkness of the Fucked Up Mind” ovat kaikki nopeatempoista, aggressiivista ja pahansuopaa thrash metallia parhaimmillaan. Periaatteessa bändin musiikki on varsinkin riffittelyn osalta aika perus-thrashia, mutta kuitenkin omanlaisellaan vivahteella. Mystiset ja epägeneeriset laulumelodiat osassa kappaleista ovat yksi tämän levyn parhaista puolista ja auttavat erottamaan yhtyeen muista vastaavanlaisista.

Loput yhdeksän kappaletta eivät kuitenkaan yllä aivan tuolle tasolle. Sekaan mahtuu suoraan sanoen ihan turhia täytekappaleitakin, mutta onneksi vain pari. Pääasiassa pysytään keskitason yläpuolella. Suurimmasta osasta levyä ei jää mitään suurenmoista mieleen, mikä johtunee siitä, että yli puolet kappaleista muistuttaa melko paljon toisiaan. Dr. Living Dead!:n peruskaava biisinkirjoituksessa kuitenkin toimii hyvin ja pitää mielenkiinnon yllä lähes koko levyn ajan. Muutaman turhimman kappaleen olisi voinut karsia pois surutta. Nykyisellään ”Crush the Sublime Gods” kestää vähän yli 45 minuuttia, mikä on vähän liikaa kappalemateriaalin laatuun ja pienehköön vaihtelevuuteen nähden.

”Crush the Sublime Gods” ei siis ole mikään loistava levytys, vaikka muutaman loistavan kappaleen sisältääkin. Albumi on kuitenkin reippaasti positiivisen puolella ja huomattavasti parempi kuin suurin osa nykypäivänä julkaistavista metallilevyistä. ”Crush the Sublime Godsin” pyöräyttää mielellään muutamia kertoja lävitse, minkä jälkeen tulee kuunneltua valikoiden lähinnä niitä levyn helmiä. Kaava on siis pitkälti samanlainen kuin yhtyeen edelliselläkin levyllä.

7½/10

Kappalelista:
1. Final Broadcast
2. Crush the Sublime Gods
3. TEAMxDEADx
4. Eternal Darkness of the Fucked Up Mind
5. Buck$
6. Civilized to Death
7. Force Fed
8. Scanners
9. Salvation
10. No Way Out
11. Triggerkiller
12. Wake Up… Join the Dead!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Dr. Living Dead!:n kotisivut
Dr. Living Dead! Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari