DragonForce tuli kunnolla ihmisten tietoisuuteen yhtyeen kolmannen levyn, ”Inhuman Rampagen” megahitillä ”Through the Fire and Flamesilla”. Kappale esiintyi useammassakin videopelissä ja onkin pysynyt bändin keikkojen vakionumerona. Biisi onkin tavallaan ollut yhtyeelle myös rasite, sillä se on monien satunnaiskuuntelijoiden ainoa tuttu kappale bändin laajassa diskografiassa. Se myös tulee aina olemaan monille se vertauskohde kun bändi julkaisee uuden levyn. ”Extreme Power Metal” on jo yhtyeen kahdeksas studiolevy ja vuonna 2010 ZP Theartin korvannut laulaja Marc Hudson on vakiinnuttanut asemansa DragonForcen äänenä.

Levy ilahduttaa jo retrohenkisellä kansitaiteellaan, joka voisi hyvinkin olla peräisin jostain vanhan Nintendo-pelin kotelon kannesta. Levyn nimikin kuvastaa täydellisesti DragonForcen musiikin tyyliä. Mutta onko uudella levyllä sitten sitä uutta ”Through the Fire and Flamesia”? Ei ole, mutta levyltä löytyy 52 minuuttia viihdyttävää ja laadukasta power metallia. Bändin fanit saavat juuri sitä mitä nykymuotoiselta DragonForcelta voikin odottaa, kuitenkin toistamatta liikaa itseään. Bändi on onnistunut tuomaan taas pieniä tuoreita yksityiskohtia levylle pitäen uuden levyn kuuntelun mielenkiintoisena.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Koskettimet saavat tällä levyllä hieman enemmän tilaa aikaisempiin levyihin verrattuna. Levyllä koskettimia soittaa Epicasta tuttu Coen Janssen, yhtyeestä viime vuonna eronneen Vadim Pruzhanovin tilalla. Muutamien kuunteluiden jälkeen levyltä löytyy muutamiakin loistavia yksittäisiä biisejä. Levy alkaa poikkeuksellisesti hidastempoisesti ”Highway to Oblivionin” kiihtyessä täyteen vauhtiin puolentoista minuutin kohdalla ja onkin lopuksi tyypillinen avausbiisi DragonForcen levylle. ”Cosmic Power of the Infinite Shred Machinen” puolivälin kosketinkuviot ovat kuin suoraan Street Fighter-pelien soundtrackilta ja ”Heart Demolitionin” 80-luvun henkeä kunnioittava kertosäe jää kerrasta päähän soimaan pitkäksi ajaksi. Ylinopeudella lähtöön kiihdyttävä ”Troopers of the Stars” ilahduttaa jokaista voimametallin ystävää ja retrohenkinen ”Strangers” edustaa hieman erilaista DragonForcea. Levyn komein sävellys on kuitenkin keskitempoinen ”The Last Dragonborn”. Tyyliltään mahtipontisempi kappale muistuttaa hieman edellisen levyn ”The Edge of the Worldia”, ollessa kuitenki ehjempi kokonaisuus. Sitten on tietenkin se paljon huomiota saanut Celine Dionin ikonisen rakkauslaulun uudelleensovitus, ”My Heart Will Go On”. Balladi onkin muotoutunut hyvin power metal-muottiin ja varmasti saa hymyt ihmisten suupielille. Vastaavanlaisen sovituksen bändi on tehnyt jo ”Maximum Overdrive”-levyllä Johnny Cashin ”Ring of Firelle”.

DragonForcen ”Extreme Power Metal” on mielestäni onnistunut levy ja muutaman kuuntelun jälkeen sitä oppii arvostamaan vielä enemmän. Hieman on vauhti pudonnut ”Sonic Firestormin” ja ”Inhuman Rampagen” ajoilta, mutta se on mielestäni antanut vain tilaa monipuolisemmille sävellyksille. Ja ei ”Extreme Power Metal” missään nimessä hidas ole. Kyllä ne bändille tunnusomaiset kitaratilutukset ja tarttuvat korkealta laulettavat kertosäkeet ovat edelleen läsnä. Monet peräänkuuluttavat kolmea ensimmäistä levyä ja edellistä laulajaa ZP Theartia, mutta mielestäni DragonForce on tehnyt parasta musiikkiaan viime vuosina, eikä tämä levy ole poikkeus. Tätä levyä kuunnellessa tekisi mieli kaivaa vanha Super Nintendo esiin ja läiskiä Mortal Kombatia tai Street Fighteria, kunnes peukalot ovat kipeänä. Sehän ei ole huono juttu!

8/10

Kappalelista:

1. Highway to Oblivion

2. Cosmic Power of the Infinite Shred Machine

3. The Last Dragonborn

4. Heart Demolition

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

5. Troopers of the Stars

6. Razorblade Meltdown

7. Strangers

8. In a Skyforged Dream

9. Remembrance Day

10. My Heart Will Go On