Suureellisia orkestraatioita ja klassista laulutekniikkaa metallimusiikissa suosivat kuulijat ovat tänä syksynä saaneet lisää ihasteltavaa, kun Dream Ocean julkaisi toisen täyspitkän studioalbuminsa ”The Missing Stone” syyskuussa. Istanbulilaislähtöinen ja nykyisin Saksan Kölnistä käsin vaikuttava yhtye päätti toteuttaa kakkoslevynsä itsenäisesti, siinä missä ensilevytyksensä ”Lost Love Symphony” julkaistiin levy-yhtiö Painted Bass Recordsin kautta. Joukkorahoituksella maailmalle saateltu omakustanne ei vaatimattomasta budjetistaan huolimatta lainkaan häviä tuotantoarvoissa, saati musiikillisessa sisällössä vakiintuneempien verrokkiyhtyeiden tuotoksille.

Instrumentaalisen alukkeen, yhdeksän itsenäistä kappaletta sekä bonusraidan sisältävä ”The Missing Stone” on vajaan tunnin mittainen kokonaisuus melko tyylipuhdasta sinfonista metallia. Modernia särmää äänimaailmaan tuovat levyn alkupuolella kuultavat hienoiset konemusiikkivaikutteet, ja autenttisuuden tuntua tietokoneohjelmoitujen orkestraatioiden sekaan saadaan ”Song to the Ocean” -kappaleessa vierailevien jousi- ja puhallinsoittajien muodossa. Nightwish-vaikutteet kuuluvat useammallakin kappaleella ja erityisesti ”As I Die” on kuin suoraan joltakin kiteeläiskokoonpanon tuoreimmista levytyksistä. Dream Ocean ei kuitenkaan ole pastissiyhtye, joka kopioi genrensä suuria nimiä vailla omaa näkemystä, vaan se seisoo omilla jaloillaan niin sävellysten kuin tuotannon suhteen.

”Nightmare” avaa albumin tarjoilemalla kauhu- ja suuren kokoluokan seikkailuelokuvista muistuttavia äänimaisemia. Nopeatempoinen ”Dark Miracles” ja pahaenteisesti tarpova ”Pendulum of Time” sisältävät päävokalisti Basak Ylvan melodisen laulun lisäksi basisti Sebastian Heuckmannin murisemia säkeitä, jotka sopivat kokonaisuuteen sulavasti. Ensimmäistä vajaata varttituntia seuraakin sitten levyn nautittavin osio, kun toinen toistaan komeammat ”The Great Silence”, ”Lucid Air”, ”As I Die” ja ”Eterna Espera” esiintyvät peräkanaa. Näistä ”The Great Silence” ja ”As I Die” ovat suoraviivaisempia, konsertti- ja kiertue-elämän normalisoituessa epäilemättä keikkahiteiksi muodostuvia hengennostattajia. Vänkyräisempää rytmitystä kokeileva ”Lucid Air” ja alakuloisuuteen kallellaan oleva ”Eterna Espera” taas ovat parhaita näytteitä yhtyeen musiikillisesta innovatiivisuudesta. Albumin tasosta kertonee jotain myös se, että heikoimmatkin kappaleet – allekirjoittaneen mielestä aiemmin mainitut ”Pendulum of Time” ja yliyrittämiseksi lipsahtava slovari ”Song to the Ocean” – ovat silti täysin kuunneltavia teoksia.

Mahtipontisuuteen nojaavasta genrestä ollessa kyse, on julkaisulle luonnollisesti ujutettu myös yksi kymmenen minuutin rajan ylittävä, eeppisempää vaikutelmaa tavoitteleva kappale. ”The Missing Stone” on albumin nimiraitana oikein pätevä, mutta ei monivaiheisuudestaan huolimatta onnistu nousemaan kokonaisuuden kirkkaimmaksi tähdeksi, pitkälti siksi, että tässä vaiheessa kaikki taskuista löytyvät musiikilliset kortit on jo käytetty. Dream Oceanilla on kuitenkin heittää levyn loppuun vielä yksi iloinen yllätys, nimittäin bonusraidaksi tituleerattu ”Uyan”. Kyseessä on turkinkielinen muunnelma hieman aikaisemmin albumilla esitettävästä ”Daydreamer”-kappaleesta, ja omasta mielestäni on päivänselvää, että tämä viimeiseksi kuultava versio olisi ansainnut kaksosensa paikan biisijärjestyksessä. Turkin kieli soljuu ja suhisee kauniisti ja sanoituksissa on englanninnosta enemmän vaihtelua, mikä vihjaa siitä, että Ylva olisi sanoittanut kappaleen ensin äidinkielellään ja vasta sitten luonut sille ”kansainvälisemmän” ilmiasun. Albumin englanniksi kirjoitetuissa lyriikoissa ei ole sen suurempaa moitittavaa, mutta on sääli, mikäli harvinaisempien kielten kohtalona on raskaassa musiikissa joko jäädä täysin käyttämättä tai esiintyä vain ajoittaisena mausteena eikä elimellisenä osana kokonaisuutta.

Juuri yhtyeen keulahahmona toimiva Ylva on suurimmassa vastuussa paitsi albumin sanoituksista, myös kokonaisuuden ideoinnista sekä säveltämisestä ja tuottamisesta yhdessä Heuckmannin kanssa. Heuckmann puolestaan hoitaa sovittajan ja orkestroijan tonttia, ja molemmat onnistuvat tehtävissään erinomaisesti. Ylva on klassisesti kouluttautunut laulaja, joka yhdistelee klassista äänenmuodostustekniikkaa ja pop-tyylisempää laulantaa ollen helposti lähestyttävä, mutta ajoittain operaattisen vaikuttava ulosannissaan. On aina ilo kuunnella asiansa osaavaa laulajaa, ja ennen kaikkea on virkistävää kuunnella sävellyksiä, joiden takana on vokalisti itse. Kappaleet on tehty laulumelodiat edellä, minkä tuloksena on vaihtelevia, kekseliäitä, muistettavia säkeistöjä ja kertosäkeitä, joita yhtyesoittimet ja orkestraatiot tasapainoisesti tukevat. Kitaristi Frederic Denuell päästetään silloin tällöin parrasvaloihin välikkeissä toteutettavien soolojen muodossa – vakituista rumpalia yhtyeellä ei tällä hetkellä ole, mutta albumilla tehtävää suorittaa Patrick Klose. Miksaus on tasapuolinen, joskin laulua olisi voinut vielä aavistuksen korostaa muun instrumenttimassan yläpuolelle.

Dream Ocean on panostanut tuoreimmalla julkaisullaan myös visuaaliseen antiin: albumin kansitaide on toteutettu hyvällä maulla, ja kappaleista on tehty useita musiikkivideoita, joiden taso on vaihtelevampi. Kokonaisuudesta huokuu kunnianhimo ja halu toteuttaa omaa näkemystä niin musiikin kuin sen julkaisukanavienkin suhteen. Sinfonisen metallin ystäville ”The Missing Stone” on ehdottoman suositeltava albumi, ja yhtyeestä uskaltaakin povata vahvaa, toivon mukaan pitkäikäistä tekijää kyseiselle kentälle. Ilman taustalla toimivaa levy-yhtiötä musiikin tuominen potentiaalisten fanien tietoisuuteen lienee tavallista haastavampaa, mutta sisällöllisestä tai teknisestä osaamisesta ei suosion saamisen pitäisi jäädä kiinni.

8 ½ /10

Kappalelista:

1. Nightmare
2. Dark Miracles
3. Pendulum of Time
4. The Great Silence
5. Lucid Air
6. As I Die
7. Eterna Espera
8. Daydreamer
9. Song to the Ocean
10. The Missing Stone
11. Uyan

Dream Oceanin virallinen verkkosivusto