Dreamshade – The Gift Of Life
Sveitsiläinen Dreamshade ja uusi levy, mainiota. Luvassa on varmaankin todella nasevaa mättöä melodisen death metal-jyskeen merkeissä – tai ainakin sinne päin. Tarkemman tutkiskelun jälkeen on todettava: ei sinne päinkään.
Yhtyeen tullessa Sveitsistä, niin sana puolueeton luultavasti kuvaa tätä albumia kaikkein parhaiten. Genrensä kevyemmästä päästä ponnistava yhtye ei saa tarpeeksi metrejä voittaakseen edes Suomen mäkijoukkuetta.
Luganon pojat ovat ihan hyviä soittamaan ja toimii niille, jotka tykkäävät. Mitään isompia säväreitä levyllinen Dreamshadea ei tuota. Avausraita ”Photographs” on ehkä ainut kappale, mikä iskee joka jantteriin. Fiiliksien mukaan saattavat muutkin biisit ponnistaa pinnalle silloin tällöin.
Mainos päättyy
Todella kevyttä settiä; livekunnosta ei väliä sillä sitä tässä ei nyt arvostella. Kannattaa toki tutustua, mutta sillä varauksella, että ei tämä sinussakaan mitään kummempia fiiliksiä herätä. Kyllä sitä kevyttäkin välillä kuuntelee, mutta jos ei ole mitään väliä niin nakkaa soittimeen. Kyllä tätä nyt kuuntelee, mutta ei ehkä ihan joka päivä, viikko, kuukausi tai vuosi.
5/10
Kappalelista:
1. Photographs
2. Your Voice
3. The Gift of Life
4. Sandcastles
5. Consumed Future
6. Our Flame
7. Late Confessions
8. Sincere
9. Elisabeth
10. Wants & Needs
http://www.dreamshade.ch/
Kirjoittanut: Jarmo Hänninen
4 comments on “Dreamshade – The Gift Of Life”
Comments are closed.
Pena
Jos Sveitsi tunnetaan neutraalina ja mitäänsanomattona, niin ei kyllä tämä arvostelukaan juuri muunlaista mainetta onnistu niittämään. Se, että tämä albumi ei ole arvostelijan tyylinen, on minusta varsin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta jonkinlaista perustelua tälle olisi kiva kuulla. Tämän arvostelun olisi täysin hyvin sisältönsä perusteella voinut kiteyttää malliin:
– Metallia
– Kevyttä
– ’Photographs’ hyvä
– Loput biisit, meh.
Jos arvostelua kirjoittaa, on mielestäni sisältöä avattava vähän laajemmin – on se sisältö sitten omasta mielestä positiivista tai negatiivista. En nyt puhu erittelystä biisitasolla, mutta havainnollistaa lukijalle, mistä tämä vedetty johtopäätös tulee. Siinä missä arvostelut ovat puhtaasti arvottajia jollekin tuotokselle, toimivat ne usein myös monille kuluttajille mittapuuna sille, kannattaako levyyn/artistiin tutustua. Se, että levy sisältää kevyttä metallia ja on täten tasapaksu, ei mielestäni anna kovin kattavaa kuvaa levyn tarjonnasta.
Mikäli levy oli kyseiselle arvostelijalle niin hajuton ja mauton ettei tämän enempää ole sanottavaa, olisi mielestäni miettimisen arvoista, josko vastaavaisuudessa tällaisia levyjä kierrätettäisiin sitten jonkun muun arvostelijan kautta. En tietenkään tiedä, miten Kaaoszine toimii tässä suhteessa juuri nyt.. Tarkoitukseni ei siis ollut parjata toimittajaa, vaan antaa pienen parannusehdotuksen.
JJ
Hyvä arvostelu, ei noin mitäänsanomattomasta levystä voi paljon enempää sanoa. Paskaa mitä paskaa. Ei jatkoon.
Jarmo
Tällä kertaa nyt kävi näin, että ei vaan keksinyt mitään muutakaan kirjoitettavaa keskinkertaisesta albumista.
Kiitos hyvin perustellusta palautteesta
Ville Syrjälä
Wou, kerrankin lukijalta hyvin perusteltua ja ajateltua kritiikkiä, eikä sitä ”paska arvostelu, homo” -linjaa, jollaisella aivopierulla ei kukaan täällä tee mitään. Kiitos tästä, Pena!
Itselleni tuli yllätyksenä, millaista musaa tuo oli, kun ensin luin Jarmon arvostelun, joten ehkä tämä ei se kaikkein täydentävin ja havainnollistavin arvostelu ollut, mutta nämä tällaiset keskinkertaiset ja massaan häviävät albumit on kaikkein hankalampia arvostella, kun ei oikein mitään hyvää eikä huonoa yhtyeestä löydy. Tämän ongelman kanssa itekin painin usein, ja se harmaa massa vaan kasvaa päivä päivältä. Sitä huomaa pian arvostelussaan toistavansa samoja fraaseja uudelleen ja uudelleen, ja pian tulee se hetki, ettei jaksa pitkään jaaritella ihan vain sivun täyttämisen takia ja tulee lyhyempi harvasanainen arvio. Siinä mielessä ymmärrän Jarmoa.
Pidin mäkihyppyvertauksista :)
-Syke