”Drop your socks and grab your cocks!” – 10 vuotta sitten glam rock -yhtye Stala & SO. julkaisi debyyttialbuminsa ”It Is So.”
Syyskuussa 2010 kaikki vaikutti olevan kohdillaan hirviöbändi Lordin maailmassa. Bändi oli juuri julkaissut loistavan uuden albuminsa ”Babez for Breakfast” ja juhlisti tätä 18. syyskuuta levynjulkaisukeikalla Helsingin Nosturissa. Muistelen tuota kyseistä keikkaa erittäin lämpimästi, ja bändi olikin tuolloin kovassa vedossa. Sinä iltana kukaan ei kuitenkaan osannut aavistaa, että näimme tuolloisen Lordin kokoonpanon lavalla viimeistä kertaa. Nimittäin vain pari viikkoa myöhemmin, kuukausi ennen mittavaa Euroopan-kiertuetta, bändi ilmoitti yhtyeen pitkäaikaisen rumpali Kitan olleen erotettu yhtyeestä. Syy teiden eroamiseen löytyi tälle bändille ominaisesta paikasta. Nimittäin Euroviisuista.
Samaan aikaan, kun Lordi oli julkaisemassa viidettä albumiaan, ilmoitettiin suomalaisessa mediassa ehdokkaat Suomen Euroviisukarsintoihin alkuvuodelle 2011. Yksi mukaan lähteneistä yhtyeistä oli glam rock -yhtye Stala & SO., jonka keulakuva Stala hyvin pian tunnistettiin Lordissa Kitan maskin takana soittavaksi Sampsa Astalaksi. Astala ei kylläkään ollut ainoa Lordi-kytköksistä tunnettu jäsen yhtyeessä. Taitelijanimellä Nick Gore esiintyvä basisti Niko Hurme tunnettiin aikaisemmin Lordin basistina Kalmana, kun taas bändin toisen kitaristi Sami J.:n osa saattoi tunnistaa Lordin taustajoukoista bändin vanhoista videoblogeista. Astala oli kuitenkin ainoa yhtyeen jäsenistä, joka oli tuolloin julkisuudessa molempien yhtyeiden jäsenenä. Ja ainoa Lordin jäsen, joka oli nyt valtavirtamediassa esillä omalla naamallaan ilman hirviömaskin tuomaa anonyymisuutta.
Mainos päättyy
Avatessaan Kitan lähdön syitä bändin virallisella keskustelufoorumilla Mr. Lordi totesi kuulleensa toimittajatutuiltaan tiettyjen mediatahojen suhtautumisesta Stala & SO.:n ulostuloon. Jos yksi Lordin jäsen oli nyt julkisuudessa omilla kasvoillaan, miksei myös muiden siviiliminiä voisi nyt käsitellä julkisesti? Lordi tiesi, ettei yksi jäsen voisi toimia julkisuudessa eri säännöillä kuin muut. Bändillä oli oltava yhtenäinen linja, joka tulisi tehdä selväksi sekä medialle että faneille. Sampsa Astala tiesi ottaneensa riskin astuessaan julkisuuteen omalla naamallaan mutta halusi kuitenkin viedä oman yhtyeensä uraa eteenpäin Lordi-pestinsä menettämisenkin uhalla. Lopulta hänen ja Lordin oli tehtävä päätös, ja molemmat päättivät yhteisymmärryksessä jatkaa omilla teillään. Ja näin alkoi uusi luku sekä Lordin että Sampsa Astalan uralla.
Päätös viedä Stala & SO.:n uraa eteenpäin ei kuitenkaan tapahtunut hetken mielijohteesta. Sampsa Astala ja Niko Hurme perustivat yhteen ensimmäisen version jo vuonna 1997, useampi vuosi ennen kuin kumpikaan heistä oli vielä siirtynyt Lordin riveihin. Kun bändi siis vihdoin pääsi julkaisemaan ensimmäisen täyspitkän albuminsa helmikuussa 2011, tarkoitti tämä lähes 15 vuotta kestäneen unelman toteutumista. Tämän innon pystyi näkemään bändin esiintyessä Suomen Euroviisukarsintojen semifinaalissa tammikuussa 2011. Vuosia Kitan maskin takana rumpuja soittanut Sampsa Astala pääsi nyt toteuttamaan omaa unelmaansa oman bändinsä laulajana ja keulakuvana. Tämän intohimon laulamiseen kuuli osaltaan jo Lordissa, jossa Kita vastasi suurilta osin bändin taustalauluista ollessaan yhtyeen riveissä. Ja ainakin itselleni tämän kirkkaan lauluäänen tuoma kontrasti oli aivan yhtä suuri osa bändin ensimmäisten levyjen viehätystä kuin Mr. Lordin räkäinen örinä.
Stala-taitelijanimen omaksunut laulaja oli Euroviisu-semifinaaleissa silminnähden onnensa kukkuloilla. Tämä into ja rakkaus omaan tekemiseen ei voinut olla tuntumatta kotisohvalle asti. Asiaa auttoi myös se, että bändin debyyttialbumiltaan ”It Is So.” valitsema edustuskappale ”Pamela” oli äärimmäisen tarttuva ja mukaansa tempaava ralli. Vaikka olin pitänyt Astalan, Hurmeen ja kumppaneiden tekemisistä Lordissa, ei tämä automaattisesti tarkoittanut, että myös Stala & SO. vetoaisi. ”Pamela” oli kuitenkin kappale, jota ”It Is So.” -albumin ilmestyttyä luukutin tiuhaan tahtiin, ja vielä tänäkin päivänä se tuo hymyn kasvoilleni. Euroviisu-menestystä kappale ei Stala & SO.:lle kuitenkaan tuonut, ja yhtyeen tie kilpailussa päättyi Suomen karsintojen finaaliin. Toisaalta olipahan Sampsa Astala jo kerran voittamassa koko kisan Suomelle Lordin riveissä. Paha sitä on tuosta enää parantaa.
Mainos päättyy
Vaikka ”Pamelan” popahtava hard rock edustaa melko osuvasti ”It Is So.” -albumin keskivertolinjaa, ei albumin jokainen sävellys ole suinkaan tämän yhden saman reseptin kierrättämistä. Koska bändi oli ollut olemassa jo yli vuosikymmenen debyyttinsä vihdoin ilmestyessä, oli heille vuosien saatossa ehtinyt kertyä paljon erilaista materiaalia, josta valita lopulliselle levylle. Seurauksena onkin, että ”It Is So.” on hyvinkin monipuolinen kokonaisuus, jolla Stala & SO. soittaa laidasta laitaan kaikkea, mitä heidän edustamaansa genreen voi olettaa kuuluvan.
Keskitempoista popahtavaa hard rockia edustavat levyllä esimerkiksi kappaleet ”She” ja ”(Won’t Let You) Down Again”. Ensimmäinen näistä kertoo oman tulkintani mukaan nuoren naisen näkökulmasta sekä idolipalvonnan romantiikasta että bändärikulttuurin vaaroista. Jälkimmäinen näistä on taas rock-bändeille tyypillisestä aiheesta eli parisuhteen ylläpitämisen vaikeudesta, kun levyttämisen ja kiertue-elämän takia joutuu olemaan erossa. Mieleen tulee heti KISSin klassikkohitti ”Beth” tai vaikkapa Journey-klassikko ”Faithfully”. Sanoitusten kuvaamat tunnetilat vaihtelevat levyllä välillä melko radikaalistikin.”Shout” esimerkiksi kertoo pään sisällä vellovasta myrskystä, jota ei kykene hiljentämään ja joka lamauttaa täysin. Tätä seuraa levyllä kuitenkin heti seuraavaksi ainoastaan elämänmyönteistä positiivisuutta huokuva ”My Happy Day” .
Levyn riehakkain veto on rock-bändeille tyypillisestä aiheesta eli kusettavista, kaksinaamaisista managereista ja liikemiehistä kertova ”Everything for Money”. Kyseiseen biisiin Lordi-kitaristi Amen soittaa vierailevana tähtenä aikas loistavan soolon, ja biisi on yksi omia suosikkejani ”It Is So.” -albumilta. Levyn toista ääripäätä edustavat sen kaksi balladia. ”Bye Bye” on melko tyypillinen rock-yhtyeen powerballadi, kun taas ”Spring Romance” on tunnelmaltaan ja soundiltaan keskivertoa rock-bändin balladia hempeämpi nuotiolaulua muistuttava sävellys. Kyseinen rallatus ei koskaan ole ollut suosikkejani, mutta ajan kanssa olen oppinut arvostamaan sen unenomaisen ja eteerisen kaunista tunnelmaa.
Mainos päättyy
Levyllä on myös paljon pieniä sovitusratkaisuja, joihin en voi olla takertumatta ja joita arvostan suuresti. Esimerkkinä vaikkapa levyn avauskappale ”Got to Believe”. Kappaleen kertosäkeen ensimmäinen rivi on ”I am about to fall in you”, ja ensimmäisen parin sanan kohdalla laulumelodia ikään kuin tipahtaa vain parin sekunnin ajan. Tämä pieni parin sekunnin pätkä saa sanoitusten kuvaaman tiputuksen ja uppoamisen tunteen tuntumaan myös musiikin tasolla, mikä auttaa eläytymistä kappaleen tunnelmaan merkittävästi. Jopa tällainen yksittäinen hetki voi vaikuttaa lopputulokseen merkittävästi joko positiivisesti tai negatiivisesti.
”It Is So.” -albumin suurimpia vahvuuksia on monipuolisuuteensa nähden kuitenkin se, että se onnistuu olemaan yllättävänkin yhtenäinen kokonaisuus. Levy soljuu sujuvasti alusta loppuun ja siirtyy tunnelmasta toiseen erittäin luontevasti. Koskaan se ei tunnu vain satunnaiselta kappalekokoelmalta tai päämäärättömältä sekamelskalta. Omalla tavallaan se on täydellinen debyyttialbumi. Se esittelee kerralla kaiken, mitä Stala & SO.:n soundiin kuuluu ja millaista materiaalia bändiltä saattaa tulevaisuudessa kuulla. Bändin seuraavat albumit eivät kylläkään ole olleet läheskään yhtä monipuolisia. Kappaleiden taso on niillä kuitenkin säilynyt pääosin korkeana. Erityisesti bändin toinen albumi ”Play Another Round” sisältää hetkittäin jopa tarttuvampia ja vetoavampia biisejä kuin edeltäjänsä.
Lupaavasta alusta huolimatta Stala & SO. ei kuitenkaan ole pysynyt aktiivisena viime vuodet. Vain kolmen albumin jälkeen bändi jättäytyi kummempia ilmoittamatta määrittämättömän pituiselle tauolle vuonna 2016 Sampsa Astalan alkaessa keskittyä uuteen uraan sooloartistina. Syyksi on sittemmin haastatteluissa selvinnyt vaikeus myydä Stala & SO.:n kaltaista englanniksi laulavaa hard rock -bändiä Suomessa. Astala onkin sittemmin kunnostautunut aikaisempia projektejaan huomattavasti kevyemmän suomenkielisen pop rockin saralla. Tämän taustabändiin ovat lyöttäytyneet vanhoista bändikavereista myös Niko Hurme ja Lordin kosketinsoittaja Awana ennen tunnettu Leena Peisa, joka nykyään soittaa myös Dingon riveissä.
Jonkin verran menestystä Sampsa Astala on uudella suunnallaan saavuttanut, sillä useampi tämän viime vuosien pop-singleistä on saanut kunnioitettavan määrän radiosoittoa täällä koti-Suomessa. Paljon onnea ja menestystä siis hänelle soolouransa kanssa! Itse pääosin rock- ja hevimiehenä en kuitenkaan voi olla haikailematta vanhoihin rokkiaikoihin Stala & SO.:n kanssa. Ehkä jonain päivänä bändi vielä palaa. Sitä odotellessa voi luukuttaa bändin nyt kymmenvuotista debyyttiä. Erityisesti, jos sitä ei ole aikaisemmin kuullut. Tarttuvan hard rockin ystäville albumi tarjoaa toinen toistaan tarttuvampia sävellyksiä, joilla olisi ollut rahkeet hittibiiseiksi silloin, kun glam rock oli vielä muodissa.
Kappalelista:
1. The Show By So.
2. Got to Believe
3. One Nite Stand
4. She
5. (Won’t Let You) Down Again
6. Pamela
7. Bye Bye
8. Shout
9. My Happy Day
10. Woman
11. Spring Romance
12. Everything for Money
13. E-Major
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Markus Mickels