Edes ruotsalaisvahvistus ei pelasta Lionvillen ”Supernatural”-albumia

Italialainen Lionville julkaisi marraskuussa uusimman, ”Supernatural”-nimisen pitkäsoittonsa. Yhtye on puhissut innosta uusimmasta albumistaan, sillä italialaisyhtye sai uutta virtaa Ruotsista: Art Nation -yhtyeestä tuttu Alexander Strandell tuli vahvistamaan kokoonpanoa vahvalla äänellään. Pitkäsoittoa kuunnellessa mietinkin, että yhtyeessä on jotain tuttua, vaikken ollut kuunnellut sitä entuudestaan. Syyksi paljastui vokalisti Strandell, joka vaikuttaa edelleen melodista rockia soittavassa Art Nationissa. Ruotsalaisvokalistin liittyminen Lionvillen riveihin ei toisaalta ole ihme, sillä myös italialaisyhtye operoi samalla maaperällä. Muuta yhteistä yhtyeillä ei ole kuin vokalisti, sillä sen verran erilainen ulosanti kokoonpanoilla on.

Kuten Art Nation on myös Lionville hyvin silotellun, virheettömän kuuloista melodista rockia. Italialaisyhtyeen painopiste on kuitenkin selvästi enemmän AOR:in puolella, minkä seurauksena albumia leimaakin rauhallinen ilmapiiri. Solistin ääni on keskiössä, ja se saa tuekseen rytmikkään ja kevyen rock-poljennan. Kappaleissa on kuitenkin sen verran potkua, että Lionvillen musiikkia voi luokitella rockiksi, vaikka sen rajoilla liikutaankin.

En tiedä, mitä Lionville on Strandellin palkkaamisella hakenut, mutta kovinkaan suurta vaikutusta ”Supernatural” ei onnistu tekemään. Vajaa 50 minuuttia kellottava kokonaisuus on hyvin tasainen kyyti ja harvinaisen persoonattoman kuuloinen, jota kuunnellessa mielenkiinto herpaantuu herkästi kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen. Sen jälkeen pitkäsoitto ei yksinkertaisesti anna mitään uutta. Se on sääli, sillä Art Nationin albumit ovat näyttäneet, että Strandellista irtoaisi enemmänkin. Mutta Strandell ei vastaakaan pitkäsoitolla mistään muusta kuin lauluosuuksista, joten syyttävä sormi osoittaa muun yhtyeen suuntaan.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen