Edge Of Haze – Illumine

Millaista mahtaa olla usvan reunalla? Usvan sisälle jää kaikkea, mistä taiteilijat ovat ammentaneet inspiraatiota uransa merkkiteoksiin. Ilman usvaa esimerkiksi The Beatles, Rolling Stones, Jimi Hendrix Grateful Dead, Pink Floyd, Roky Erickson, King Crimson ja monet muut eivät olisi taatusti nousseet sille kuolemattomien tasolle, mille he ovat nousseet pysyvästi. Pystyäkseen kuvailemaan sumun sisäistä maailmaa pitäisi tällaisen mielikuvituksettoman yksilön sukeltaa pilvien sekaan voidakseen dokumentoida uskottavasti toista puolta. Toisaalta hyppy aiheuttaisi sen, että kirjoittamiset jäisivät todennäköisesti tekemättä. Olisiko tuo niin paha sitten, en tiedä.

Selkeältä puolelta katsottuna voi nähdä n toisen albumin ilmentävän rajatilan kirkkaampaa reunaa. Välitila on ohitettu ja katse suunnattu tummien ja syvien vesien äärelle. Progressiivisuus ilmenee metallille ominaisesti kurinalaisena, homma ei lähde lapasesta missään vaiheessa. Antaumuksellinen soittaminen sekoittuu tunnelmallisuuteen ja kauneuteen. Melodioiden tulviessa yli äyräiden vastapainoksi on aseteltu raskautta sekä rujompaa vokalisointia. Vauhdin hurmaa kannattaa etsiä muualta.

Syvempiä syksyisiä tunnelmia luotaavia uusia bändejä on tullut viime aikoina vastaan useampia. Jätetään nimien pudottelu tällä kertaa sikseen. Todetaan vain, että eräiden lajityypin veteraanien vaikutuksen kuulee tässäkin selvästi. Edge Of Haze erottuu onneksi joukosta rikkaammalla vastakkainasettelullaan. Laajempi skaala takaa sen, että homma ei käy tylsäksi, vaikka varsinaisia huippukohtia ei löydy. Tai ehkä täysosumien osoittaminen on vaikeaa koko levyn mitalta pursuavien rikkaiden melodioiden ja vastakohtaisuuksien ansiosta.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevien jäsenien keski-ikä on kuvissa näkyvien siloisten poskien perusteella alhainen. Sen sijaan heidän musiikillisesti tekniset taitonsa ovat korkealla. Kun nuo taidot yhdistetään kykyyn luoda koskettavia tummasävyisiä hetkiä, jää kaipaamaan vain tasaisuuden rikkovaa ja yleiskuvasta poikkeavaa täkyä. Lisäksi haluaisin joskus päästä vaihtelun vuoksi avaamaan kokonaisuutta, joka olisi levollisesti valoisampi ja jossa seikkailtaisiin musiikillisesti kurittomammin aromirikkaammilla alueilla. Ilmavampi svengi jähmeyden sijaan olisi kivaa. Omat fantasiani eivät kuitenkaan vaikuta siihen tosiasiaan, että ”Illumine” on rikas ja tasapainoinen kokonaisuus koukeroisia syysmaisemia metallin muodossa.

8/10

Kappalelista:
1. Drawn
2. The Pyre
3. Urban Reverie
4. Crushed
5. 3:30AM
6. Into The Red Sun
7. Unlearn
8. A Storm At The River
9. Rainfall
10. The Newfound Horizon

Edge Of Haze Facebookissa

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Kommentoi julkaisua