Kovin vähän suomalaista jazzia kuunnelleena levyn tyyli oli itselleni hienoinen yllätys, sillä odotin hieman vaikeammin avautuvaa, pahimmillaan John Coltranen myöhäisempien levytysten ja lievimmillään Chick Corean tuotannon kaltaista vapaata ilmaisua. Eero Koivistoisen kvartetin ”Hati Hati” on kuitenkin lungeimmillaan Chet Bakerin kaltaisten 50-luvun puolenvälin jälkeisten cool jazz -pioneerien instrumentaalien kaltaista.

Fuusiota levyllä on myös, ja siinä on samankaltaista groovea kuin vibrafonisti Bobby Hutchersonin 70-luvun levytyksissä. Itse maestron saksofonin lisäksi esille nousevat erityisesti Alexi Tuomarilan koko tunneskaalan käsittävä piano sekä vasta kolmekymppisen Jori Huhtalan basso. Rytmisektioon kvartetti on saanut pitkän linjan jazzrumpali Jussi Lehtosesta arvoisensa tahdittajan.

Musiikki on todella, todella hyvää. Se toimii niin kuulokkeissa kuin taustallakin. Muusikoiden ammattitaito ja omistautuminen kuuluvat, enkä voi kuin suositella ”Hati Hatia” ihan kaikille. Näin hyvää jazzia olen kuullut kovin vähän ja uskon tämän olevan hyvä alkupiste tähän paljon parjattuun ja elitistisenäkin pidettyyn musiikkityyliin.

”Hati Hati” lienee ensimmäinen Kaaoszinessä arvosteltu jazz-levy, ellei jazzista vaikutteita saaneita metallilevyjä lasketa – ja miksipä laskettaisiin. Levy on kuitenkin Svartin julkaisema, ja tämä levy-yhtiö on sen tason edelläkävijä tällä hetkellä, että sanomaa on syytä kuunnella. Jos Svart olisi julkaissut levyllisen vain muusikoille ja kovemman luokan harrastajille avautuvaa avantgardea, se olisi ampunut itseään jalkaan. Svart ei sitä nyt tee. Se haluaa sanoa jotain. Samaa sanon muuten minäkin. Jättäkää tietoinen etääntyminen pois ja palatkaa niihin hetkiin, kun pelasitte 90-luvun Sam & Maxia tai katsoitte Aku Ankka -piirrettyjä. Kuunnelkaa jazzia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista

1. Hati Hati
2. Seaside
3. Relations
4. Times They Are a-Changing
5. Moz
6. Things
7. Far North
8. Helium

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy