”Ehkä ihmiset eivät enää välitä meistä” – Coronerin Tommy Vetterli paluulevyn paineista ja John Smith -keikasta

Sveitsiläisen Coronerin paluulevyä odotettiin pitkään ja hartaasti, kunnes ”Dissonance Theory” löi monet täysin ällikällä. Albumi oli vahva osoitus siitä, että vaikka edellisestä levystä oli kulunut jo 32 vuotta, Coroner oli edelleen täydessä iskussa.

Palattuaan yhteen vuonna 2011, kolmikko on soittanut lukuisia keikkoja ja ehtinyt vierailla Suomessakin. Tänä kesänä yhtye saapuu jälleen Suomeen esiintymään John Smith Rock Festivalille. Yhtyeen kitaristi Tommy Vetterli kertoi uuden levyn synnystä ja muisteli myös aikojaan Kreatorin ”Endorama”-albumin parissa.

Palaute oli todella positiivista. Monet sanoivat: ”Yes, Coroner on todella palannut.”

Tommy Vetterli: Rehellisesti sanottuna en nukkunut lainkaan ennen julkaisua. Olin vaimoni kanssa lomalla Italiassa ja olin hermostunut. Sitten näin ihmisten reaktiot ja tunsin valtavaa helpotusta. Totta puhuen teimme levyn itseämme varten. Mutta ennen julkaisua ajattelin: ”Ehkä ihmiset eivät enää välitä meistä.” On hienoa nähdä, että he välittävät.

Kun Coroner palasi, se oli suunnilleen vuonna 2010, eikö?

Tommy Vetterli: 2011.

Aivan. Kun näin teidät livenä Roadburnissa, tuntui melkein siltä, että olisitte vain pyyhkäisseet pölyt päältänne ja astuneet takaisin lavalle. Bändi kuulosti uskomattoman tiukalta. Käsittääkseni vanhojen kappaleiden uudelleen opettelu ei ollut aivan niin helppoa?

Tommy Vetterli: Jotkut kappaleet tuntuivat siltä, kuin ne olisi kirjoittanut täysin eri henkilö. Kuuntelin niitä ja ajattelin: ”Mitä ihmettä minä olen tässä soittanut?” Jouduin selvittämään joitakin sointuja uudelleen. Monissa kappaleissa on jazzsointuja ja epätavallisia harmonioita, joita ei löydy mistään oppikirjoista. Niitä ei voi helposti tunnistaa korvakuulolta. Mutta kun muistaa, miten ne soitetaan, kaikki tulee takaisin – aivan kuin pyörällä ajo.

Lihasmuisti.

Tommy Vetterli: Juuri niin. Lihasmuisti.

Oliko uuden materiaalin kirjoittaminen vaikeaa? Teillä on viisi klassikkoalbumia takananne. Pitikö teidän luoda uutta, mutta samalla säilyttää Coronerin tunnistettava tyyli?

Tommy Vetterli: Se ei ollut helppoa. Meidän piti selvittää, miltä albumin pitäisi kuulostaa. Tajusin kuitenkin nopeasti, ettei olisi järkevää yrittää kopioida ”No More Color” -levyä, koska olemme nykyään täysin erilaisia ihmisiä. Sanoin Ronille: ”Tehdään vain sellaista musiikkia, josta itse pidämme.” Jos ihmiset pitävät siitä, hienoa. Jos eivät, voimme silti seistä sen takana. Siinä on yhtäläisyyksiä vanhaan materiaaliin, mutta se on luonnollista, koska olemme samat tekijät. Ehkä minulla on tietynlainen tapa kirjoittaa riffejä, tai jotain sellaista.

Coroner tunnettiin aiemmin teknisyydestään. Uudet kappaleet ovat edelleen teknisiä, mutta niissä kuuluu myös moderneja vaikutteita.

Tommy Vetterli: Nykyään meidän ei tarvitse todistaa mitään. Ehkä 80-luvulla soitimme teknisesti osittain siksi, että halusimme näyttää, mitä osaamme. Nyt kappaleen tunnelma ja fiilis ovat tärkeämpiä. On niin paljon uskomattomia kitaristeja. Jotkut soittavat käsittämättömän nopeasti, mutta minulla se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos mikään ei jää mieleen emotionaalisesti, pelkkä tekninen taituruus ei riitä.

Milloin aloitte kirjoittamaan uutta materiaalia? Oliko Markus vielä mukana bändissä?

Tommy Vetterli: Ei. Saimme sopimuksen joskus vuonna 2014 tai 2015. Albumin avausriffi on itse asiassa vuodelta 2016. Kirjoitin sen ollessani lomalla silloisen vaimoni kanssa. Ironista kyllä, kyseinen kappale valmistui viimeisenä, koska kukaan ei aluksi pitänyt siitä. Ron ja Diego sanoivat: ”Se on liian tavallinen. Ei tarpeeksi Coroneria. Se voisi olla Slayeria tai Metallicaa.” Ja minä vastasin: ”En ole varma, pystyisivätkö he edes soittamaan sitä.” Aloitin kirjoittamisen jo silloin, mutta olen myös tuottaja, ja minulla on taipumusta viivyttelyyn. En kuitenkaan käyttänyt kymmentä vuotta pelkästään tämän albumin tekemiseen. Suurin haaste oli oikean mielentilan löytäminen. Kun olin tuottanut muita bändejä kuukausien ajan, olin henkisesti aivan loppu. Lopulta tajusin, että minun täytyy lähteä pois studiosta. Minne tahansa katsoin, näin vain työtä. Menin vuorille rentoutumaan, ja silloin ideat alkoivat virrata.

Koetko, että koska olet jatkuvasti musiikin ympäröimänä, omia ideoita on vaikeampi kuulla?

Tommy Vetterli: Kyllä. Jos vietän kahdeksan tuntia äänittäen bändiä, en illalla halua enää kuulla musiikkia. Korvat ovat täynnä. Vaimoni saattaa kokata ja kuunnella musiikkia kotona, ja ajattelen: “Ei enää musiikkia, kiitos.” Olemme jo puhuneet tästä seuraavan albumin kohdalla.

Nyt kun olet rikkonut ”kirouksen” ja saanut tämän albumin valmiiksi, tuleeko seuraavan levyn tekeminen helpommaksi?

Tommy Vetterli: Olemme puhuneet siitä. Suurin paine on nyt poissa. Olemme todistaneet itsellemme, että pystymme tähän edelleen. Emme voi odottaa seuraavaa albumia kymmentä vuotta. Tässä iässä joku meistä saattaa olla siihen mennessä kuollut. Toivottavasti ei.

Hoidit suurimman osan tuotannosta itse, mutta albumi miksattiin Ruotsissa. Tunsitko tarvitsevasi siihen ”tuoreet korvat”?

Tommy Vetterli: Kyllä. Alun perin tarkoitus oli, että minä miksaan albumin itse. Hoidin kaiken ensimmäisistä ideoista lähtien aina äänityksiin, tuotantoon ja efekteihin saakka yhdessä tuottajakumppanini Dennis Rossin kanssa. Mutta kun pääsimme raakamiksausten vaiheeseen, olin täysin hukassa. En enää nähnyt metsää puilta. Silloin tajusin, että jonkun muun täytyy ottaa miksaus haltuunsa. Olin liian syvällä yksityiskohdissa. Niinpä ryhdyimme työskentelemään Jensin kanssa. Pidän siitä, että hän miksaa bändiä eikä itseään varten.

Annoitko hänelle täysin vapaat kädet?

Tommy Vetterli: En täysin. Minulla oli hyvin selkeä visio. Jos avaat Pro Tools -session, jossa on raakaraidat ilman plugineja, noin 80 prosenttia levyn soundista oli jo valmiina. Jens vain vei sen seuraavalle tasolle, koska hän kuunteli sitä tuorein korvin. Hän lähestyi miksausta hyvin musiikillisesti, ei pelkästään teknisesti. Annoimme hänelle kuitenkin muutamia ohjeita – tärkeimpänä: ”Älä koske kitarasoundeihini.” Olin käyttänyt paljon aikaa niiden luomiseen. Hän kunnioitti sitä ja onnistui tekemään kokonaisuudesta selkeämmän ja voimakkaamman. Hän teki fantastista työtä.

Tunnetko jo paineita seuraavan albumin suhteen?

Tommy Vetterli: Elämässä on aina painetta. Mutta en usko, että seuraavalla levyllä on samaa painoarvoa. Vaikka se olisi parempi, sillä ei olisi samaa vaikutusta, koska tämä levy merkitsi paluutamme pitkän tauon jälkeen. Silti uskon, että voimme tehdä vielä yhden hienon albumin – ehkä jopa paremman.

Millaisessa mielentilassa olit, kun kirjoitit kappaleet ”Renewal” ja ”The Law”, sillä ne ovat melko nopeita?

Tommy Vetterli: “The Law”?

Kyllä, siinä biisissä on myös nopeita kohtia.

Tommy Vetterli: Joo, osittain. Ne syntyivät eri kirjoitussessioissa. Minulla oli ”The Law’n” hitaammat osiot valmiina ehkä puolen vuoden ajan, mutta niihin tarvittiin vielä keskiosa. Ajattelin vain: ”Kokeillaan jotain vanhan koulukunnan juttua”, ja se toimi. Joskus asiat eivät toimi – ne eivät tunnu luonnollisilta – mutta tässä tapauksessa kaikki tuntui luontevalta.

Toiko uusi rumpali uusia vaikutteita tai ideoita sävellysprosessiin? Olet työskennellyt Diegon kanssa aiemmin 69 Chambersissa.

Tommy Vetterli: Kyllä, ehdottomasti. Olin työskennellyt Diegon kanssa 69 Chambersissa, kuten sanoit, ja myös paljon studiomuusikkona erilaisissa pop- ja metallituotannoissa – oikeastaan vähän kaiken parissa. Hän pystyy soittamaan mitä tahansa ja oppii nopeasti. Se antoi minulle paljon vapautta säveltämiseen, koska tiesin hänen pystyvän soittamaan kaiken, mitä keksin. Aiemmin oli aina rajoituksia sen suhteen, mitä pystyi soittamaan ja mitä ei. Nyt minulla oli täysi vapaus. Useimmiten menin vuorille kirjoittamaan materiaalia. Ohjelmoin Pro Toolsissa perusrumpuideoita, ja Diego tuli paikalle MIDI-rumpusetin kanssa, koska vuokrasimme taloja emmekä voineet tuoda mukanamme oikeaa rumpusettiä. Sen jälkeen hioimme rumpuosuudet yhdessä yksityiskohtaisesti.

Vuoret nousevat tässä usein esiin. Ovatko ne sinulle paikka, jonne voit vetäytyä omiin oloihisi?

Tommy Vetterli: Ehdottomasti. Rakastan vuoria. Rakastan patikointia ja luonnossa olemista.

Vaikuttaako Sveitsin luonto sävellystyöhösi?

Tommy Vetterli: Luulen niin.

Näkyvätkö nämä kokemukset musiikissa tai jopa sanoituksissa?

Tommy Vetterli: Uskon, että on hienoa mennä kauniiseen paikkaan ja tyhjentää mielensä, koska musiikki ei oikeastaan ole päässäsi – se on jossain ulkopuolella, ja sinun täytyy olla oikeassa mielentilassa saadaksesi siitä kiinni. En tiedä, kuulostaako tämä järkevältä, mutta siltä se minusta tuntuu.

Monet muusikot lähtevät pois kotoaan ja vetäytyvät eristyksiin löytääkseen inspiraatiota.

Tommy Vetterli: Juuri niin. Kyse on häiriötekijöiden poistamisesta. Kotona on aina jotain mielessä: “Tuo pitäisi siivota” tai “tuo olisi pitänyt hoitaa jo viikkoja sitten.” Aina on velvollisuuksia vetämässä huomiota pois. Vuorilla kaikki se katoaa. Voi keskittyä täysin luovaan prosessiin.

Eli se on sinulle eräänlainen biisien tekoleiri?

Tommy Vetterli: Juuri niin.

Coronerin levyjä ei aina ollut helppo saada käsiinsä. Aina kun julkaisussa näki Noise Recordsin logon, se oli melkein kuin laatutakuu – tiesi saavansa laatua. Millaisia muistoja sinulla on Noise Recordsista? Levy-yhtiö oli tuolloin iso tekijä metallissa.

Tommy Vetterli: Meillä oli heidän kanssaan ongelmia, erityisesti talousasioissa. Siihen aikaan tuntui siltä, että jokainen bändi oli vihainen levy-yhtiölleen. Nykyään näen asiat toisin, koska ymmärrän musiikkibisnestä paljon paremmin. On aina helppoa syyttää jotakuta muuta. Jälkikäteen ajateltuna he antoivat meille mahdollisuuden julkaista musiikkiamme. Nykyään kuka tahansa voi julkaista musiikkia muutamalla klikkauksella, mutta silloin se ei ollut läheskään niin yksinkertaista. Musiikin julkaisemiseen tarvittiin levy-yhtiö. Minun näkökulmastani kaikki on siis hyvin. En kanna kaunaa.

Omistatteko vanhojen albumienne oikeudet, vai ovatko ne jonkun muun hallussa?

Tommy Vetterli: Ei, ja se on iso ongelma. Levy-yhtiö vaihtoi omistajaa useita kertoja. Luullakseni oikeudet siirtyivät Noise Recordsilta Sanctuarylle ja sieltä edelleen BMG:lle. Ensimmäiset kolme albumia päätyivät Sonylle Century Median kautta, kun taas esimerkiksi ”Grin” ja samanniminen kokoelmalevy ovat edelleen BMG:n hallussa. Näiden asioiden kanssa on aina monimutkaista toimia. Suurin ongelma liittyy julkaisuoikeuksiin. Noin 70–80 prosenttia sävellysoikeuksista kuuluu nykyään suurelle konsernille, mikä on melko turhauttavaa.

Kun Coroner hajosi 1990-luvun puolivälissä, julkaistiin kokoelmalevy. Oliko se käytännössä Noise Recordsin tapa täyttää jäljellä olevat sopimusvelvoitteet?

Tommy Vetterli: Tuolloin minulla oli mahdollisuus lähteä kiertueelle erittäin menestyneen sveitsiläisen laulaja-lauluntekijän Stephan Eicherin kanssa. Hän on valtava tähti Ranskassa. Kiertueeseen sisältyi livealbumin äänitys, mutta levy-yhtiöni sanoi: “Ei, et voi tehdä sitä. Sinun täytyy ensin tehdä vielä yksi Coroner-albumi.” Lakimiehet päätyivät lopulta kompromissiin. Siitä kompromissista tuli kokoelmalevy, jossa oli neljä uutta kappaletta.

Eli se julkaisu mahdollisti käytännössä sopimuksen päättämisen?

Tommy Vetterli: Juuri niin. Siksi se tehtiin.

Kun katsoo Coronerin katalogia, bändin kehitys on selvä — ”R.I.P.”-levystä aina viimeisiin albumeihin. Minulle ”Grin” oli aluksi vaikea levy, koska se oli niin erilainen, kun taas esimerkiksi ”Punishment for Decadence”, ”No More Color” ja ”Mental Vortex” avautuivat heti. Miten itse näet nuo levyt nyt?

Tommy Vetterli: Kuten aiemmin sanoin, ensimmäinen albumi on ehkä hieman liioiteltu, koska halusimme näyttää kaikille, kuinka paljon olimme harjoitelleet. Albumi albumilta musiikistamme tuli kuitenkin musiikillisempaa ja kypsempää. ”Grin” on erityinen levy, koska se syntyi tietynlaisena ajanjaksona. Elettiin vuosia 1993–1994, ja metallikenttä oli nopeassa muutoksessa. Sveitsissä techno ja house räjähtivät suosioon. Kaikki tuntui uudelta ja jännittävältä. Olen aina ollut avoin erilaiselle musiikille. Minulle ei ole olemassa genrejä – on vain hyvää ja huonoa musiikkia. Tuohon aikaan kaikki kokeilivat uusia asioita, ja sen kuuli koko musiikkimaailmassa. Myöhemmin, kun soitin Kreatorissa, hekin kävivät läpi samanlaisen kokeellisen vaiheen. Pidän edelleen ”Grin”-levystä, koska se heijastaa täydellisesti sitä aikaa, jolloin se tehtiin.

Kun ”No More Color” julkaistiin, oli yllättävää nähdä Morrisoundin nimi sen yhteydessä. Tuohon aikaan Morrisound oli vahvasti yhdistetty death metalin nousuun. Inspiroiko se teitä?

Tommy Vetterli: Pidimme Morrisoundin soundista, mutta ei niinkään death metal -bändien takia. Muistatko Crimson Gloryn?

Totta kai.

Tommy Vetterli: Pidimme heidän levyjensä soundista ja halusimme työskennellä sen äänittäjän kanssa, joka oli miksannut ne. Äänitimme ”No More Colorin” SkyTrak Studiosilla Berliinissä ja veimme nauhat Morrisoundille miksattaviksi. Muistan, kuinka menimme tulliin ja he halusivat röntgenkuvata nauhat – mikä ei tietenkään ollut ihanteellinen tilanne. Olin melko hermostunut. Kun saavuin paikalle, alkuperäinen miksaaja – luullakseni hänen nimensä oli Dan Johnson – työskenteli päivisin muualla ja tuli studioon vasta myöhään illalla. Ongelma oli, että hän nukahteli kesken miksauksen. Kolmen päivän jälkeen ajattelin: ”Tämä ei tule toimimaan.” Silloin Scott Burns oli vielä apuäänittäjänä. Hän tuli mukaan projektiin, ja päädyimme lopulta miksaamaan albumin yhdessä. Scott hoiti suuren osan teknisestä työstä, ja minä keskityin tuotannollisiin ratkaisuihin. Lopulta voi sanoa, että albumin miksasimme Scott Burns ja minä yhdessä. Tilanne oli outo, mutta lopputulos toimi hyvin.

”Mental Vortexin” kohdalla Tom Morris tuli Berliiniin ja oli ensimmäinen tuottaja, jonka kanssa työskentelimme aidosti siinä mielessä. Hän ei vain hoitanut soundia, vaan oli aktiivisesti mukana kappaleiden muokkaamisessa. Esimerkiksi Beatles-cover oli hänen ideansa. Levy sattui olemaan studiossa. Kuuntelimme sitä ja hän sanoi: “Tästä tulisi hyvä metalliversio.” Hän toi paljon luovuutta mukaan.

Vaikuttiko työskentely Tom Morrisin kanssa siihen, että ryhdyit itse tuottajaksi?

Tommy Vetterli: Opin jokaiselta tuottajalta, jonka kanssa työskentelin. Yksi syy siihen, että ostin lopulta oman studion, oli halu saada enemmän aikaa laitteiden kokeilemiseen. Isoissa studioissa aika oli aina rajallista, ja työtä tehtiin jatkuvan paineen alla. Opin paljon ihmisiltä, kuten Guy Bidmeadilta, Pete Hintonilta ja Tom Morrisilta. Olin aina se tyyppi, joka esitti loputtomasti ”tyhmiä” kysymyksiä. En koskaan käynyt ääniteknikkokoulua – kaikki oppini tulivat käytännön työn kautta.

Olet siis itseoppinut?

Tommy Vetterli: Täysin itseoppinut.

Entä Kreator – 90-luvun lopulla he julkaisivat kokeellisia levyjä, kuten ”Renewal”, ”Outcast” ja erityisesti ”Endorama”. Mitä ajattelet niistä nyt?

Tommy Vetterli: Liityin Kreatoriin vain kolme viikkoa ennen kuin menimme studioon äänittämään ”Outcastin”. ”Endorama” oli hyvin erilainen projekti. Siihen aikaan moni oli kyllästynyt kuulemaan samaa metallia jatkuvasti. Kaikki etsivät jotain uutta. Se ei ollut kaupallinen päätös eikä trendien seuraamista. Mille halusi viedä bändiä tiettyyn suuntaan. Goottilainen rock ja metal olivat silloin nousussa, ja esimerkiksi Lacrimosa oli iso Saksassa ja Sveitsissä. Pidän edelleen noista levyistä. Jotkut pitävät ”Outcastia” ja ”Endoramaa” Kreatorin parhaimpina levyinä.

He soittavat edelleen “Phobian” livenä.

Tommy Vetterli: Kyllä, sitä soitetaan usein.

Lopuksi: Coroner tulee Suomeen John Smith Rock Festivalille. Mitkä ovat odotuksesi?

Tommy Vetterli: Toivon, että ihmiset nauttivat siitä, mitä teemme. Odotamme sitä todella.

Se on iso festivaali keskellä luontoa.

Tommy Vetterli: Kuulostaa täydelliseltä.

Siellä on järviä, saunoja ja kylpytynnyreitä. Jopa Testament-yhtye oli yllättynyt siitä.

Tommy Vetterli: Kuulostaa hienolta.

Kiitos ajastasi. Toivottavasti näemme Coronerin Suomessa useamminkin tulevaisuudessa.

Tommy Vetterli: Toivon myös niin. Kiitos paljon.