Ehtaa Soulsbornea niin soitannan kuin teemansa puolesta – Arvostelussa Spire of Lazaruksen ”Those Who Live in Death”
Kylläpä aika rientää. Muistan edelleen elävästi, kun itävaltalainen teknisen metallin lupaus Spire of Lazarus kantoi vielä ilmeisesti vitsillä väännettyä nimeä Dayum ja julkaisi ensimmäisen levynsä 2017. ”Dark Souls” – niminen debyytti ei jättänyt paljoakaan arvailun varaa siitä, mistä aihealueesta innoitusta oli haettu. Armottomalla tilutuksella varustettu teknisen death metalin ja deathcoren ristisiitos sai tämän jälkeen nopeasti jatkoa, kun God of War – teemainen ”Ghost of Sparta” näki päivänvalon. Tällä levyllä kaikkea ”Dark Soulssilla” tarjottua vietiin isompaan suuntaan sekä soundien että soitannan puolesta. Nimen vaihtuessa nykyiseen muotoonsa 2022 yhtye veti itsensä toden teolla kartalle Prince of Persia – teemaisella ”Soaked in the Sandsilla”, jolla tuotanto oli jo todella hiottua ja biisinkirjoitus vietiin ihan uudelle tasolle.
Teemansa puolesta Spire of Lazaruksen ”Those Who Live in Death” on paluu yhtyeen From Software – teemaisille juurille. Sen edistystä voi verrata teemaan sopivasti kuin Elden Ringin ja Dark Soulsin välillä: peruspalikat ovat samat, mutta kaikki tehdään nyt paljon isommin ja suuremmalla kunnianhimolla. Siinä missä ”Soaked in the Sandsilla” haettiin musiikillisia lisämausteita Lähi-idän suunnalta, ”Those Who Live in Death” keskittyy videopelimäisempiin sävellyksiin ja efekteihin. Jo ensimmäisillä levyillä valetun väkevän tech-death/deathcore pohjan päälle valetaan lead-kitarariffiä ja järjenvastaisen nopeita sooloja soolon perään. Tilutuksessa on kuultavissa usein chiptunemaisia kasibittiefektejä ja menoa voisikin hieman lennokkaasti kuvailla siten, että jos Machinae Supremacy tai Dragonforce olisivat vaihtaneet genreä huomattavasti raskaampaan suuntaan.
Ensimmäisillä parilla kuuntelukerralla tuntui, että varsinkin kiireisemmissä kohdissa kaikkea tapahtuu niin perkeleesti samaan aikaan, että heikompaa hirvittää. Kun tästä alun ähkystä oli päästy yli, ”Those Who Live in Death” paljastui yllättävän monipuoliseksi ja sulavasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Alun biisikolmikko antaa hyvän kuvan yhtyeen yleiskunnosta ennen kuin ”Hunter’s Dream” ja ”Sunlight Covenant” lähtevät hieman kokeilevammalle linjalle. Varsinkin ”Sunlight Covenant” pistää hymyilyttämään teemansa ja duurivoittoisen sointinsa puolesta. Näin vahvoja Ophidian I-viboja ei olekaan ihan hetkeen tullut vastaan.
En tiedä johtuuko levyn viimeisen kolmanneksen varjoisampi tunnelma juuri ”Sunlight Covenantin” aiheuttamasta duurikrapulasta, mutta synkästä materiaalista ei voi puhua samalla kun jokaisessa kappaleessa lead-kitara tiluttaa menemään kuin ylikellotetut joulukuusen valot. Tästä esimerkkinä mainittakoon ”Moon Presence” joka sisältää varmaan kahden tai kolmen normaalin tech-death biisin edestä ideoita ja kitarakuvioita. Levyn päättävä ”Ancestor Spirit” toimiikin rauhallisempana akustisena outrona, mikä on levylle uskollisesti myöskin vuorattu lead-kitaran sooloilla.
Yleensä mielipide levystä muodostuu itselläni varsin nopeasti eikä arvosana tästä muutu kuin puolella pisteellä suunnasta toiseen, mutta ”Those Who Live in Deathin” oli tähän sääntöön räikeä poikkeus. Levyn äänimaailma on paljon edeltäjäänsä tuhdimpi paketti. Arvosteluversion miksauksessa varsinkin taustalla oleva massiivinen basson, taustakitaran ja rumpujen äänivalli vaatii keskittymistä ja hyviä kuulokkeita. Arvostellessa piti käydä läpi kolmet äänentoistolaitteet, ennen kuin levy lähti kunnolla avautumaan Valcoilla. Tästäkin huolimatta kaikkien soittimien vetäessä isoin vaihde silmässä, vokaalit ja basson yksityiskohdat meinaavat jäädä muun soitannan jalkoihin.
”Those Who Live in Deathin” kaltaisella suorituksella Spire of Lazaruksen päätyminen suuremman yleisön tietoisuuteen luulisi olevan vain ajan ja onnen kysymys. Summattuna Spire of Lazarus tarjoaa äärimmäisen melodista teknistä metallia isolla soundilla ja hengästyttävällä kitaratyöskentelyllä. Shadow of Intentin, Infant Annihilatorin ja Rings of Saturnin fanien luulisi olevan kuin kotonaan tämän levyn parissa.
Mainos päättyy
Kappalelistaus:
- Battle of Aeonia
- Younger Prince
- Omen
- Hunter’s Nightmare
- Sunlight Covenant
- Gael
- God Devouring Lord of Blasphemy
- Moon Presence
- Ancestor Spirit