”Ehtaa tavaraa”: Kaaoszinen SteelFest festariennakko 2016
Viimevuoden SteelFest, tuo tinkimätön festarikesän avaaja, lunasti odotukset kirkkaasti viime vuonna. Edellisvuosilta tuttu miellyttävä miljöö, ystävällinen henkilökunta ja ennen kaikkea helvetin tiukat keikat. Unleashedia sinne mentiin katsomaan ja se olikin sitten juurikin sellaista vääräuskoisten pieksäntää kuin toivoikin. Torture Killerin ja Sotajumalan keikkaneitsyys myös lähti, ottajat eivät olleet helliä ja kumia ei nähty. Hyvä niin.
Tänä vuonna kattaus ei sisällä ihan yhtä kovia odotuksen aiheita. Enää ainakaan. Possesedia odotettiin kuin kuuta nousevaa, kieli pitkällä, kunnes uutiset bändin perumisesta kaikuivat korviin. Kun sama kävi myös Hail of Bulletsille, Necrowretchille ja Sacrilegious Impalementin spesiaalikeikalle, kyllähän sitä vähän alkoi jännittää tuleeko tästä vuodesta mitään bändien osalta. Järjestäjille iso kumarrus, homma on hoidettu mallikkaasti ja selkä suorana lukuisista takaiskuista huolimatta. Kattaus on noussut aina jaloilleen, peruuntumisista huolimatta.
SteelFest on aina osannut tarjota kävijöilleen sopivan annoksen kulttuuritekoja ja takuuvarmoja turpasaunottajia. Ehtaa tavaraa on luvassa seuraavien esittäjien toimesta.
PERJANTAI
16.30: Saturnian Mist (Sisälava)
– Yksi mielenkiintoisimmista piilevistä yllätyksistä viime vuoden jo valmiiksi kovassa levyvuodessa. Saturnian Mist yhdistää ritualistiset rytmit ja murhaavan pieksennän, lähes moitteettoman koukuttavaksi paketiksi. Yhtyeen soinnissa ovat sopivassa tasapainossa tarttuvat riffit sekä shamanistiset perkussiot. Silloin tällöin pintaan iskeytyvä kaoottisuus toimii sekin vain biisien eduksi. Odottelenkin mielenkiinnolla miltä yhtyeen manaus kuulostaa livenä ja varsinkin minkälaista perkussioryhmää sisälavalle kammetaan…
17.00: White Death (Ulkolava)
Mainos päättyy
– Aivan viime tingassa kiinnitetty White Death korkkaa festivaalien Ulkolavan. Vasta muutaman EP:n saanut yhtye operoi komeasti soivan pakanabläkkiksen parissa, ja alkumaistiaiset lupaavat hyvää. Päivän, ainakin ulkolavan, ensimmäisen oluen parissa tästä nauttii oikein mielellään.
17.30: Inferno (Sisälava)
– Ohhoijaa, nyt on puisevaa… Parhaimmillaankin vain masentavan ja negatiivisesti sympaattisen ”ihan kivaa” kommenttiin aikaan saava Inferno ei liiempiä odotuksia harteillaan kanna. Apaattista paahtoa ilman minkäänlaista ”sielua”, if you will. Kuivaa kuin popparin perse. Pelittääkö homma paremmin livenä? En aio jäädä todistamaan. 40 minuutin ruokailuhetki kaukana sisälavan uumenista. Tästä eteenpäin kun tauoille ei juuri ole varaa.
18.10: Demonical (Ulkolava)
Mainos päättyy
– Demonicalin viimeisin täyspitkä on soinut ja tappanut niin talossa kuin puutarhassakin julkaisemisestaan lähtien, ja livenä kokeminen on poltellut rinnassa jo pitkään. Ei sillä etteikö yhtyeen aiempi tuotantokin olisi yhtään vähemmän mättörikasta. Kiitos Hyvinkään, nyt tämä kokemus on luvassa Ulkolavan keväisessä illassa, mallaspirtelön seurassa. Lihapullien maasta tulee tunnetusti se tiukin dödis ja Demonical ei todellakaan ole poikkeus. Jos ja kun homma toimii, syksyllä uudestaan kiertueella Graven kanssa.
.
18.50: Lathspell (Sisälava)
– Tämän vuoden kiinnitysten tiukin bändilöytö. Majesteettinen Impious Incantations on rytmittänyt montaa yön sylissä vietettyä kuuntelusessiota. Avausbiisin massa imaisi syöveriinsä ensi-iskuista lähtien julkistusten aikaan ja tunne on yhä yhtä kylmäävä. Uusin levy tuli myös ulos parahiksi ennen keikkaa, eli odottavan aika ei käy turhan pitkäksi.
19.30: Horna (Ulkolava)
– Hornan riffimyrsky on kuin kyteviä kirkkoja uuteen roihuun kannustava tuuli. Yhtyeen alkukantainen ja välillä yllättävän perisuomalaisen melankolinenkin ote bläkkikseen on säilynyt koko uran ajan. Herrojen pitkäjänteisyyttä on pakko arvostaa, vaikka uudempi materiaali ei henkilökohtaisesti mitään suuria riemunkiljahduksia aikaan saakkaan, ainakaan samoissa määrin kuin yhtyeen varhaisempi tuotanto. Horna on kuitenkin kuriositeetti genressään, entiteetti jonka selästä kaltaiseni mielipidevammaiset viskataan kuin pappien raadot risteiltä. Ja se on oikein se.
20.20: Goatmoon (Sisälava)
– Odotin kovasti Sacrilegious Impalementin ”spesiaalikeikkaa”, joten sen peruminen pännii kovasti. Mitä Facebookkia vilkaisi, enemmistölle väestä Goatmoon oli toivottu ja odotettu lisä festarikattaukseen. Itse kuulun siihen väkeen joka ei tästä oikein jaksa innostua, (vaikka esim. ”Varjot” osaa olla pirun komean kuuloista folkkia halutessaan) vaan kerään voimiani loppurykäystä varten. Kuuloetäisyyden päässä.
21.10: Blasphemy (Ulkolava)
– Toinen tämän festarin leuan lattialle esitellyistä kiinnityksistä, sen toisen ollessa valitettavasti peruuntunut Possessed. Kaunistelematon, primitiivinen ja jopa kakofonian kanssa flirttaileva kanadalaispartio, joka taittaa uut veeksi. Voi niskaraukkoja. Kuten eräs pohatta totesikin: ”Nyt lähtee vittu!!! ”War Command”!!!”
Mainos päättyy
22.00: Kroda (Sisälava)
– Kroda saapuu pohjolaan Ukrainasta, koska tietenkin. Tunnelmallisen kylmää, tiukkojen levykokonaisuuksien muotoon taottua maalailua. Pistää vaan miettimään, miten homma toimii irtobiiseinä. Miellyttävän pitkä soittoaika ainakin antaa puitteet saada paljon irti yhtyeen diskografiasta. Kaiken kaikkiaan, henkilölle joka kovasti toivoi Khrosia näille laukeuksille, on Kroda loistava lievitys tälle kaipuulle.
23.00: Sadistik Intent (Ulkolava)
– Hail of Bulletsin, yhden omalla kohdalla odotetuimman esiintyjän, valitettavan peruutuntumisen luoman paikan korvaaja. Samalla innolla ei tätä odoteta, mutta tiukkaa runttausta varmasti näytteiden perusteella luvassa. Yksi niistä paremmista laastaribändeistä joita on peruuntumisien yhteydessä vastaan tullut.
00.15: 1349 (Sisälava)
– Rumputulen keskellä nököttävät norjalaiset seurana; voisi sitä huonomminkin iltansa viettää, vaikka yhtyeen ulosanti jääkin kauaksi siitä kuuluisasta ruttovuodesta. Vähän kuin haaleassa veressä kahlaisi ja syötäväksi kelpaavat raadot olisivat harvassa, eikä purukaluston kestävien ruhojen aromitkaan olisi mitkään maarittelevat. Hyvä päätös silti mainiolle festaripäivälle.
LAUANTAI
13.15: Bat & Ryyd (Sisälava)
– Lauantai alkaa vaisusti. Batmanin ja Ryydmanin viimeisimpien seikkailujen tilalle olisi hyvin voinut ottaa jonkun niistä lukuisista ja lupaavista kotimaisista death- ja black metal-tulokkaista (*köh*Shrapnel Storm*köh*), mutta kun ei niin ei. Minä painan torkkua.
14.00: Malicious (Ulkolava)
– Kahdeksi kuitenkin jo skarpisti paikalle, ulkolavalla on uutta verta lattialla. Niin pinnan-, kuin maankin alla kytevää pahuutta lupaavalla vimmalla. Maliciousin debyytti-EP potkii odotuksia mukavasti ylöspäin, vaikka mistään omaperäisemmästä raivotaudista ei voikaan puhua. Lupaavaa ja innollahan näitä uusia nousijoita käy todistamassa.
14.30: Sarkom (Sisälava)
– Sarkom ei ole täysin toivoton tapaus… mutta huhhei kun on mitäänsanomatonta. Mieluummin tätä kuuntelee kuin vaikkapa eilistä Infernoa, mutta ei mitenkään mielellään. Veikkaankin, että Sarkomin aikana nautin kunnon aamiaisen oluen seuralaisena, sillä onneksi sapuska on aina SteelFesteillä toiminut. Toisin kuin Sarkom. Jos tunnet piston sydämessä, että eihän tämä nyt näin mene, älä hätäänny vaan suuntaa toki sisälavan uumeniin.
15.00: Mörbid Vomit (Ulkolava)
– Jos kaikki menee nappiin, tulee Mörbid Vomitin lahtausta nähtyä nelisen kertaa kesän aikana. Ei valittamista, laatu on helvetin tiukkaa. Tässä on kaikkea; vihaa, groovea, dynamiikkaa, tarttuvuutta ja mainitsinko jo sen vihan? Jos Trevor Strnadkin tykkää, pitäisi meidän kaikkien.
15.30: Diabolical (Sisälava)
– En tiedä mikä Diabolicalin ”Epigenesiksessä” niin puree. Mitään uutta ei levy pöydälle tuo, mutta silti pyöräytyskertoja on soittimessa kertynyt lukuisia. Jotain tässä kuitenkin on, kenties luodin lailla ohi viuhahtavat Behemoth vibat? Synkkät riffit ovat suuria ja suuri on tunnetusti helvetin kaunista. Yhtyeen muu tuotanto ei ”Epigenesiksen” lailla ole iskenyt, saa nähdä mikä meno on livenä.
16.30: Skyforger (Ulkolava)
– Hieman rivakampaa folkkia, tällä kertaa Latviasta. Täällä ei pajupilli turhaksi soi ja tanhukin on suht minimaalista. Tilalla on tiukkaa riffityöskentelyä ja kylän kokoisella nyrkillä naaman hieromista. Ei se kaikkein vavahduttavin genrensä edustaja, mutta silti passelia mättöä. Eittämättä meno on livenä kovempaa kuin levyiltä sain koettua.
16.40: Sawhil Sacrifice (Sisälava)
– ”Varjo” on helkutin kova biisi. Siinäpä ne Sawhill Sacrificen merkittävät plussat sitten olivatkin. Keskinkertaista bläkkistä, keskinkertaisella vimmalla. Kyllä tämän silti hyvin kaljaa juodessa kestää.
17.30: Necromancer (Ulkolava)
– Arkuntuuletteluvuorossa on tänä vuonna Hyvinkään omat rässärit. Myönnän suoraan etten itse lämmennyt, mutta te keille tämä on iso juttu, nauttikaa.
18.10: Impaled Nazarene (Sisälava)
– Hail Goat 666! Tai jotain.
Nuorena velliperseenä yhtyeen tulkinta raapi omaa puuta erittäin väärästä kulmasta ja reagointini tähän ”älämölöön” oli teiniuhon säestämä pelonsekainen vihaa. Aikuiseksi kasvettuaan, ymmärsi tarkka korva ja likainen mieli mistä tässä on oikeastaan kyse: Räävitömästä, ”sairaan nopeesta” ja anteeksipyytelemättömästä bläkkiksen ja rässin yhtymisestä. Kautta enkelien raiskattujen rektumien, kyllä.
19.10: Azaghal (Ulkolava)
– Azaghalia ja Hornaa voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa suomeksi lauletun black metallin eliitiksi. Itselle näistä kahdesta Azaghal on aina tuntunut siltä helpommin lähestyttävältä. Positiivisessa mielessä. Yhtyeen painotus tuntuu olevan enemmän perinteisillä kappalerakenteilla ja taitavasti viljellyt kertosäkeet ovat, kehtaako tässä yhteydessä jopa sanoa, tarttuvia. Ylimalkaankin yhtye taitaa muusikillisen dynamiikan Saatanan hyvin. Uusin levy ”Madon sanat” paistattelee yhtyeen tuotannon helmenä ”Luciferin valon”. Tarttuvaa, tiukkaa ja vihaista. Tätä se nuori hevari halusi nähdä silloin ensimmäisillä SteelFesteillä ja tätä se aikuiseksi kasvanut urpo saa vihdoin todistaa livenä tänä keväänä.
20.00: Denial Of God (Sisälava)
– Bändi kuin drive-in teatteri, jonka kämäisellä kankaalla pyörii aikanaan uusin kauhu- tai eksploitaatiomestariteos. Lyriikkansa yhtye, kavereiden kanssa ilmeisesti DoG, ammentaa monen muun tavoin kauhumytologiasta. Suoraviivaista ja sopivan melodista poljentaa, tosin ilman mitään isompia yllätyksiä, jonka yhtye saa levyiltä toivon mukaan sujuvasti tuotua livetilanteeseen.
21.00: Ragnarok (Ulkolava)
– Ragnarokin olin jo manaamassa sinne keskikertaisten bläkkisbändien jo turhan täyteen koloon, kunnes päätin vielä antaa yhtyeelle yhden mahdollisuuden tänä vuonna julkaistun ”Psychopathologyn” parissa. Hyvä että annoin, sillä lätty on perkeleen toimivaa paahtoa. Mitään uutta ja uudistavaa ei käsillä ole, mutta ei sen aina tarvitsekaan. Aiempikin tuotanto paljastaa satunnaisia helmiä, vaikka materiaali tasapaksumpaa onkin. Kun ilta tulee pidot paranee, eikä Ragnarok ole ollenkaan hassumpi lisä Hyvinkään lauantain iltaan.
22.00: Batushka (Sisälava)
– Gregoriaanien kuoro ja groovaavaa bläkkistä? Helvetin outo, mutta saatanallisen toimiva yhdistelmä. Batushka oli nimenä täysin outolintu vielä ennen kiinnitystään, mutta nyt yhtyeen debyytti on soinut jatkuvalla syötöllä, tuoden öihini sitä kaivattua kolkkoutta. Ymmärtääkseni levylläkin suuressa roolissa oleva kuoro tullaan näkemään Steelfestin lavalla, joten kyseessä tulee olemaan spektaakkeli jollaista ei ihan joka päivä pääse näkemään. Vahva suositus.
23.00: Graveland (Ulkolava)
– Reippaasti päälle 20-vuotta uraa takana ja ensimmäinen keikka heitetty (kirjoitushetkellä) viime viikonloppuna. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan toteaa korni korulause, mutta tottahan tuo. Gravelandin livedebyyttiä on pakanapiireissä odotettu kuin globaalia kirkkopalovaroitusta ja kun se vihdoin koitti, tottakai tämä täytyy Suomeenkiin saada. Hyvin vähän kosketuspintaa yhtyeen musiikkiin itsellä on, mutta vieläkös tässä ehtii. Kuten joku totesikin ”Helvetti kun tulee kiire haarniskan tekemisessä…”
00.10: Gorgoroth (Sisälava)
– Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Gorgoroth oli yksi loppupeleissä kiinnitetyistä isoista nimistä, ja kyllä tätäkin on odotettu. Vimmaista, kolkkoa ja räävitöntä black metallia, suurella mutta mustalla sydämellä. Sisälavan koruton estettisyys on mitä parhain alusta yhtyelle. Tähän on hyvä päättää ja kotimatkalla kännissä miettiä, mitä sitä ensi vuonna.
