Ei Kingston Wall, mutta melkein – Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB Turun Logomossa
Kingston Wallin rytmiryhmän ja Von Hertzen Brothersien tribuutti ikoniselle suomalaisyhtyeelle on niin lähellä aitoa kuin näissä olosuhteissa on mahdollista päästä.
Keikka alkaa omalta osaltani hieman tahmeasti. Samalla, kun basisti Jukka Jylli, rumpali Sami Kuoppamäki sekä laulaja-kitaristi Mikko, kitaristi-taustalaulaja Kie ja kosketinsoittaja-perkussionisti-kitaristi-taustalaulaja Jonne Von Hertzen paahtavat ”Tri-logy”-albumin aloitusraitaa ”Another Piece Of Cake”, värjöttelen ulkona lippujonossa. Kuvittelin luikahtavani kätevästi sisään n. 15 minuuttia ennen showtimea, mutta samoin kuvittelivat viitisensataa muutakin. Kenties mattimyöhäisten määrä tuli järjestävälle taholle yhtä suurena yllätyksenä kuin allekirjoittaneelle, tai sitten kyseessä oli vain oma mokani.
Onneksi en ole ainut, joka on myöhässä. Laulaja-kitaristi Petri Wallin traagisesta itsemurhasta – aivan kuin kaikki itsemurhat eivät olisi tragedioita – tulee ensi kesänä 24 vuotta, ja vasta aivan viime vuosina suuret kansanjoukot ovat heräämässä Kingston Wallin suppean tuotannon nerokkuuteen. Ainahan konservatorio-opiskelijat ja progehipit ovat bändiä ihailleet, mutta omana aikanaan Walli saattoi vain haaveilla 3500-päisistä yleisöistä festarilavojen ulkopuolella. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. Omat alkukommellukseni ovat ohi viimeistään massiivisesti soivaan ”I’m the King, I’m the Suniin” mennessä. Logomo katsoo spektaakkelia äimistyneenä ja teen samoin. Eihän tämä musa mitä yhteislaulu- tai bilemusiikkia olekaan, mitä nyt satunnaiset hippitytöt heiluvat transsissa.
Mainos päättyy
Seuraavana soiva ”You” suorastaan pakottaa myöntämään, että eihän Petri Wallin elämäntyötä oikeastaan voisi kunnioittaa paremmin ja perustellummin. Klassisen kokoonpanon rytmiryhmä on lavalla ja Von Hertzen Brothers olivat Wallin itsensä kavereita ja yhteistyökumppaneita, kitaristi Kie Von Hertzen on jopa maalannut taustakankaassa komeilevan ”I”-albumin kansikuvan.
Jylli ja Kuoppamäki soittavat juuri niin kuin voisikin odottaa. Tunnelma on mainio, kun spiikataan ensimmäinen Kien kuulema KW-kappale, juurikin ”I”-levyn käynnistävä upea ”With My Mind”. Kie soittaa kitarat periaatteessa omalla tyylillään, mutta Wallin tunnistettavaa tyyliä sopivasti apinoiden. Riffit ja soolojen pääteemat ovat siis ehdottomasti Wallia, mutta välissä käydään myös Don Huonoista ja Von Hertzen Brothersista tutuilla kitara-alueilla. Toisaalta koko Hertzenin aatelisveljeskunnan tuotanto on niin paljon velkaa Kingston Wallille, ettei varsinaisesta tyyli-irtiotosta voi puhua.
Siinä, missä Wallin äänialan rajallisuus ja Suomi-aksentti kuuluivat jopa levyillä, lähes kaikki päävokaalit hoitava Mikko Von Hertzen laulaa biisit lukuisien Euroopan-kiertueiden kokemuksella melkeinpä jopa liian hyvin. Toisin sanoen: ei mitään hätää. Siinä, missä vuoden 2015 ”Kingston Wall FreakOut!” -kunniakierroksella osa laulajista onnistui vähemmän kuin täydellisesti, nyt ei jää mitään arvailujen varaan. ”We Cannot Move” soi mahtavasti, ja jotain lämmintä läikähtää sydämessä. ”II”-albumin kappalejärjestyksen mukaisesti seuraava ”Istwan”-instrumentaali on juuri niin täydellinen, että silmät sulkemalla voi kuvitella olevansa sillä parhaalla 90-luvun alun keikalla, jota ei koskaan oikeasti ollut.
Mainos päättyy
Majesteettisen kuuloinen ”Could it be so?” kuitenkin paljastaa keikan pahimman ja ainoan puutteen. Pete Wallin lavasäteily puuttuu. Kaikki soittavat ja laulavat niin oikein ja kunnioittavasti kuin inhimillisesti on mahdollista, mutta Walli oli uniikki sekoitus musiikillista lahjakkuutta, hullua neroutta ja nuorallatanssivaa rokkiegoilua. Nyt nuo kaksi jälkimmäistä puuttuvat. Bändin puolikuun mallinen sijoittelukin tuntuu viestivän, että keulahahmon tila on tyhjillään. Kuin Pink Floyd ilman Sydiä, murahtaa kylän vanhin progejäärä hämähäkinseittien keskeltä.
“Konevitsan Kirkonkellot” / “Kuusamo” / “I Feel Love” / “The Real Thing” -medley tuo Turkuun stadilaisten hypettämien Freak Out -klubien hengen, jossa yhtye sekoitteli vaihtelevalla menestyksellä jameja, omia biisejä ja hämmentäviä cover-versioita. Samaa tavaraa vähemmän harjoitellun kuuloisessa muodossa tulee encoreissa, kun “Palékastro” muuttuu laulajan aloitteesta Wallin tapaan viisikymppisiään viettävän Sabrinan kasarihitiksi ”Boys”. Viimeisissä encoreissa kuullaan illan ainoaan varsinaiseen yhteislauluun kirvoittava “Shine On Me”, jolle antaa anteeksi jopa Sakarin Kukon vaihtamisen melodicaan – niin hieno biisi se on. Lopuksi vielä “I’m Not The One” ja ikiaikainen Hendrix-laina “Fire”.
Nostalgista, valaisevaa, hauskaa ja hienoa. Mutta niin, eihän tämä ole oikea Kingston Wall. Kuinka se voisikaan olla? Filosofi Jack Blackin sanoin: “This is just a tribute”. Oikea Kingston Wall oli hädin tuskin kellaribänditason yläpuolella operoinut pienen piirin kulttisuosikki. Oikea Kingston Wall leijailee jossain nerouden ja hulluuden välimaastossa, soittamassa vimmaisia keikkoja muutaman kymmenen hengen yleisöille, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat näkemässä. Niitä ”oikeita Kingston Walleja” on keikalla joka viikonloppu ympäri Suomea, kunhan vain vaivautuu etsimään. Kuka vaivautuu?
Koska herra Petri Walli oli kauan sitten tehtyjen ratkaisujen vuoksi estynyt, on tämä Jukka Jyllin, Sami Kuoppamäen ja Von Hertzenin veljesten kunnianosoitus parasta, mitä Wallin musiikille voi kuvitella. Vaikka soittajat katoavat, ei se tarkoita, että musiikin pitäisi museoitua levyille ennen vaipumistaan täydelliseen unohdukseen.
Kliseiseitä kaihtamatta: Kingston Wall voi olla kuollut, mutta musiikki elää. Ja se on tärkeintä.
Settilista:
- Another Piece of Cake
- Welcome to the Mirrorland
- I’m the King, I’m the Sun
- You
- With My Mind
- We Cannot Move
- Istwan
- Could It Be So?
- And It’s All Happening
- Konevitsan Kirkonkellot / Kuusamo / I Feel Love / The Real Thing
- Nepal
- Štüldt Håjt
- Two of a Kind / Waste Of Time
Encore:
- And I Hear You Call /Ace of Spades
- Palékastro / Boys
Encore 2:
Mainos päättyy
- Shine on Me
- I’m Not The One / Fire /Walking On The Moon
Teksti: Juhani Mistola
Kuvat: Eevamaija Virtanen
Mainos päättyy