Ei mikään tavanomainen AC/DC:n albumi – klassikkoarvostelussa 30-vuotias ”The Razors Edge”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 21.9.2020

AC/DC:n kahdestoista albumi, ”The Razors Edge” oli hyvää jatkumoa sitä edeltäneelle ”Blow Up Your Video” -albumille, joka oli saanut mainion vastaanoton kuuntelijakunnassa. Se oli AC/DC:n mieleen, sillä vuosina 1985 ja 1983 julkaistut ”Fly On The Wall” ja ”Flick Of The Switch” olivat olleet kaupallisia pettymyksiä. Voisi melkein sanoa, että ”Blow Up Your Videon” myötä AC/DC löysi uudelleen oikean suunnan.

Erityistä ”The Razors Edge” -albumissa on se, että sanoituksista vastaavat Youngin veljekset. Sanoittijana Youngit eivät ole mielestäni pystyneet saavuttamaan samankaltaista charmikkuutta kuin edesmennyt Bon Scott. Monien Scottin kappaleiden sanoituksista paistavat pahapoikamaisuus ja flirttailu, kun taas Youngin veljesten tyyli on enemmän kohtisuoraa ja paikoitellen härskiäkin. ”The Razors Edge” -albumilla tämä tulee erityisen hyvin esille ”Got You By The Balls” ja ”Let’s Make It” -kappaleilla. Kun kuulin ”Let’s Make Itin” pitkästä aikaa, mieleni valtasi nolous siitä, miten kappaleen sanoitukset eivät ole aiemmin pistäneet korviini.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kaksi edellä mainittua kappaletta jäävät kuitenkin erikoisen ”Mistress For Christmasin” varjoon, jossa Johnson tivaa itselleen joululahjaa kuin pieni lapsi. Kyseessä ei tosin ole mikään lapsille sopiva lahjatoive, vaan Johnson haikailee rakastajattaren perään. Eihän tällaiseen kappaleeseen voi kuin suhtautua huumorilla, sillä ovathan ”Mistress For Christmasin” sanoitukset huvittavat.

”The Razors Edge” ei ehkä onnistu räjäyttämään tajuntaa jokaisella kappaleellaan, mutta levyllä on kuitenkin ansionsa. Legendaarisen ”Thunderstruckin” lisäksi levyltä löytyy monta raivokasta rallia: ”Fire Your Guns”, ”Rock Your Heart Out” ja ”If You Dare” ovat mallikelpoisia esimerkkejä päällekäyvästä, suorastaan sähköisestä AC/DC:stä. Omaksi suosikikseni lukeutuu myös pitkäsoiton nimikkokappale, joka on soundiltaan suorastaan mahtipontinen. ”The Razors Edge” alkaa kytevästi, ja tunnelma kasvaa huippuunsa hitaasti, mutta varmasti. Johnsonin rääkyvä tulkinta on korvia huumaavaa, ja kappaleella on todella lähestyvän ”terän reunan” tuntua.

AC/DC:n kahdestoista studioalbumi on sisältönsä suhteen hajanainen, eikä se ole yhtyeen mittapuulla sieltä tavanomaisimmasta päästä. Kyseinen albumi oli itselleni aikanaan väylä yhtyeen tuotantoon, ja varmasti siitä johtuen se on itselleni erittäin läheinen. Vaikka ”The Razors Edge” ei vedäkään vertoja ”Highway To Hellille”, ”High Voltagelle” tai ”Back In Blackille”, on albumilla kuitenkin mielestäni tärkeä asema AC/DC:n diskografiassa, jo pelkästään ”Thunderstruckin” vuoksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen