Ei mitään ennenkuulematonta, mutta homma kuitenkin toimii – arviossa H.E.A.T.:in kuudes albumi ”H.E.A.T. II”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.3.2020

”H.E.A.T. II”. Vaikka levyn nimestä voisi luulla kyseessä olevan ruotsalaisyhtyeen toinen täyspitkä, onkin kyseessä peräti kuudes studioalbumi, jonka tämä hard rock -yhtye on leiponut. Vuonna 2007 Tukholman läheisyydessä perustettu H.E.A.T. on kokenut vuosien aikana miehistönmuutoksia, mutta selvinnyt ja vahvistunut niistä. Alkuperäinen vokalisti Kenny Leckmero jättäytyi pois vuonna 2010, ja hänen tilalleen astui nykyinen kultakurkku Erik Grönwall. Kitaristit Dave Dalone ja Eric Rivers olivat myös hyvän tovin osana yhtyettä: Dalone jätti sen vuonna 2013, mutta vanha suola alkoi janottaa, ja hän palasi bändin riveihin vuonna 2016. Sen sijaan Rivers jätti kokoonpanon toistaiseksi pysyvästi vuonna 2016.

H.E.A.T. on tullut tunnetuksi melodisesta, AOR-tyyppisestä rockista, joka saa jalan polkemaan ja tukan hulmuamaan. Yhtye luottaa kuudennella studioalbumillaan hyväksi havaittuun reseptiin, ja välittää kuulijoiden tärykalvoille reippaita, tarttuvia ja aina nivusissa liikettä aiheuttavia kappaleita. Uutta albumia kuunnellessa Whitesnake– ja Bon Jovi -vaikutteiden kuulemiselta ei voi välttyä, mutta se tuskin tulee yllätyksenä niille, jotka ovat perehtyneet enemmänkin tämän ruotsalaisyhtyeen musiikkiin. Pitkäsoitto polkaistaan vauhtiin varman päälle pelatulla ”Rock Your Bodylla”, jota seuraavat Bon Jovi -vivahteiset ”Dangerous Ground” – ja ”Come Clean” -kappaleet. Tämän jälkeen kurssi ei merkittävästi juuri muutukaan, vaan H.E.A.T. porskuttaa iloisesti eteenpäin hard rockin aallonharjalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yhtyeen uran tuoman kokemuksen ja varmuuden voi kuulla uusimmasta levystä. Kaikki kappaleet ovat loppuun saakka hiottuja eikä mitään ole jätetty puolitiehen – paitsi ehkä mielikuvituksellisuutta. ”H.E.A.T. II” kuulostaa sille, kuin se olisi äänitetty jo monta kertaa aiemminkin eri yhtyeiden toimesta. Tämä ei toki haittaa, jos vaatimuksina ovat vain menevä rock ja hyvä mieli. Levyltä kun löytyy niin energiaa, vauhtia kuin suhteellisen monipuolinen kappalelistakin. Paikoitellen albumi saattaa tökkiä, ja itse koin näin levyn puolenvälin tienoilla, mutta loppua kohden tapahtui kurssinkäännös parempaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan ”H.E.A.T. II” on kelvollinen albumi, jolla on niin kompastuskivensä kuin ansionsa, mutta joka kuitenkin kallistuu enemmän plussan kuin miinuksen puolelle.