Ei niin aggressiivinen kuin kansi antaa ymmärtää, mutta kuitenkin rockia – arviossa Eclipsen ”Paradigm”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.2.2020

Vuonna 1999 perustettu Eclipse juhli viime vuonna 20-vuotista taivaltaan, jonka ruotsalaisyhtye kruunasi julkaisemalla seitsemännen studioalbuminsa. Aikoinaan vokalisti-kitaristi Erik Mårtenssonin ja rumpali Anders Berlin perustama Eclipse on kokenut vuosien saatossa paljon miehistövaihdoksia. Viimeisin vaihdos tapahtui viime vuonna, kun basson varteen tarttui Victor Crusner. Muuten yhtyeessä on vankka perusta, kun Magnus Henriksson on ollut yhtyeen rivistössä lähes perustamisesta asti ja rumpali Philip Crusner jo neljän vuoden ajan.

Vaikka Eclipsellä on uraa takana jo parin vuosikymmenen verran, olen onnistunut jotenkin välttämään yhtyeen. Tämä on hieman sääli, sillä yhtyeen melodinen rock on miellyttävää kuunneltavaa. Myös tieto siitä, että Robban Bäck (Mustasch) on aikoinaan paukutellut rumpuja yhtyeessä pidemmän aikaa, harmittaa, sillä minun olisi ehdottomasti pitänyt nähdä Eclipse soittamassa Bäckin ollessa mukana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Paradigm”-albumista kuulee selvästi, että sen on luonut yhtye, jolla on pitkä musiikillinen historia. Albumin kappaleet ovat monipuolisia ja kappalelista on rakennettu huolella, jotta se ylläpitää kuuntelijan mielenkiintoa eikä töki korvissa. Soundinsa puolesta Eclipse vierailee välillä Bon Jovin tyypillisellä maaperällä, kuten ”Blood Wants Blood” -kappaleella, jonka kertosäkeistöt sopisivat Jon Bon Jovinkin suuhun. Erikoista kyllä, huomaan Mårtenssonin äänessä samanlaista karismaa kuin Smash Into Piecesin Chris Adamilla. Yhtäläisyys on välillä niin vahvaa, että jos kuunnellessa herpaantuisi, saattaisi unohtaa, onko kyseessä Eclipse vai SIP. Sen sijaan ”Viva La Victoria” on erikoinen, sillä se tuo esiin Sabaton-vivahteita.

Eclipsen seitsemäs albumi on kaikin puolin menevä ja toimiva levy, jossa on vahvoja poprockin rakenteita, mutta joka pysyy kuitenkin enemmän rockin puolella. Kuten moni muukin yhtye, myös Eclipse on varmasti haistanut, että juuri tämäntyylinen, melodinen ja menevä rock uppoaa hyvin kuuntelijoihin. Aivan kuten Cyhra ja Smash Into Pieceskin ovat havainneet, vaikka jälkimmäinen onkin jo lähempänä poppia kuin rockia. Musiikillisesti ”Paradigm” ei ehkä yllätä valtavasti, mutta albumin vahvuudeksi on luettava niin monipuolisuus, energisyys kuin purevuuskin. Eclipsen seitsemäs albumi on hyvin huoliteltu kokonaisuus, jolta ei löydy suurempia kompastuskiviä ja joka takaa kuuntelunautinnon.