Ei niin vakavaa ja synkkää kuin voisi kansikuvan perusteella luulla – arviossa Extremen ”Six”

Bostonissa vuonna 1985 perustettu Extreme on elänyt vaihderikkaan elämän. Yhtyeen jäsenistö on pysynyt vuosien saatossa suhteellisen muuttumattomana, mutta Extreme on vetäytynyt hiljaiseloon useamman kerran vuosien saatossa. Ensimmäisen kerran yhtye vetäytyi julkisuudesta 90-luvun loppupuolella, jonka jälkeen Extreme aktivoitui jälleen 2004. Toinen tauko sijoittuu 2010-luvun alkupuolelle, mutta vuoden 2015 jälkeen alkoi jälleen tapahtua. Yhtye rupesi valmistelemaan ”Six”-albumia, joka ilmestyi viimein tänä kesänä.

Nimensä mukaisesti ”Six” on Extremen kuudes pitkäsoitto. Vaikka Extreme teki merkittävimmän läpimurron ”Pornograffitti”-albumillaan vuonna 1990, löytyy yhtyeestä edelleen iskukykyä. ”Six”-albumi polkaistaan liikkeelle asiaankuuluvasti korvamatomaisella aloitusraidalla, jota höystetään heti perään muutamalla menevällä kappaleella. ”Other Side Of The Rainbow” ja ”Small Town Beautiful” -kappaleiden myötä pöytään lyödään herkempää ulosantia, joiden kaihoisuus karistetaan röyhkeästi polkevien ”The Mask” ja ”Thicker Than Blood” rutistusten myötä.

Extreme on ollut hyvin kuulijatietoinen tuoreinta albumiaan valmistellessaan, ja pitänyt huolen ettei kuuntelija pääse pitkästymään ainakaan samankaltaisten kappaleiden äärellä. Tämä on vain hyvä, ja sen takia pitkäsoiton kappaleet onnistuvatkin kannattelemaan kokonaisuutta loppuun saakka. ”Hurricane” esimerkiksi yllättää kuulijaa pelkistetyllä ja hauraalla äänimaisemallaan, kun ”X Out” -kappaleella uppoudutaan kokeellisempaan äänimaisemaan. Ja kun mielenkiintoiseen äänimaisemaan yhdistyvät vielä raamatullis-vivahteiset sanoitukset, muotoutuu kokonaisuudesta entistäkin kiehtovampi.

Ottaen huomioon Extremen pitkän ja katkonaisen historian, onnistuu yhtyeen kuudes albumi yllättämään myönteisesti monella tapaa. Kiitosta on annettava niin antaumuksella luodusta musiikista, uskalluksesta laittaa albumille kirjavaa sisältöä (kontrasti peräkkäin soivien ”X Out” ja ”Beautiful Girls” -kappaleiden välillä on melkoinen) sekä vokalisti Gary Cheronen hyvin säilyneestä äänestä. Cheronen ääni on muuten yllättävän samankaltainen nykypäivänä kuin brittiläisen Raveneye-yhtyeen vokalisti-kitaristin Oli Brownin. Ja vaikka pitkäsoiton muutamat kappaleet ovatkin hieman itseääntoistavia, huokuu koko albumista hyväntuulisuus, joka tarttuu.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/extremeband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen