Ei pitti tapa ja hikeen ei huku – Raised Fist vauhditti yleisöä Tampereen pakkahuoneella 16.12.
Hardcorea ja metallia yhdistelevä ruotsalainen vanhan liiton yhtye Raised Fist teki paluun Suomen keikkalavoille neljän keikan rypeämän ajaksi. Yhtyeen kanssa ennenkin kiertänyt tamperelainen Medeia lämmitteli lauteet yhtyeelle jokaisena iltana. Tampereelle yhtye saapui kiertueen viimeisenä päivänä 16.12. Pakkahuoneelle.
Saavuin paikalle nousevan kuumeen kourissa juuri, kun Medeia oli aloittanut murjontansa Tampereen sydämessä, eli Pakkahuoneella. Rakastan Medeiaa yli kaiken livebändinä, aivan yli kaiken. Bändi kuulostaa siltä, että se voisi hyvinkin olla lempibändini, on murjontaa, sahaamista, tunnelmointia, groovea, mutta jotain levyiltä puuttuu, sillä levyistä en saa juuri mitään irti. Yhtyeen kapteenina toimiva Frans Aalto on myös ollut monta vuotta itselleni hyvin iso inspiraatio Youtuben kautta, jonne hän on coveroinut lempiyhtyeitäni niin kitaralla, rummuilla kuin äänihuulillaan. Moniosaaja, yksi Suomen monipuolisimmista ja parhaista laulajista. Enkä voi antaa tarpeeksi respectiä miehelle, joka lavalla kutsuu Raised Fistiä vitsillä Rise Againstiksi, jonka luulin olevan vain minun pääni sekoittava samankuuloisuus.
Medeia lopetti, ja miltei välittömästi sen jälkeen ajallaan Raised Fist astui lavalle. Jos muistan oikein, niin oma ylpeytemme Jimmy Tikkanen lähti tapailemaan ”Chaos” -biisin riffiä kitarallaan, kunnes koko juhla potkaistiin alulle kyseisellä biisillä. En ole varmaan koskaan kuullut näin hyvältä kuulostavaa yhtyettä livenä. Varsinkin vokalisti Alexander Haggmanin pettämättömältä kuulostava kirkuminen tuli itsellenikin yllätyksenä, että se kuulostaa livenä vielä enemmän aggressiivisemmalta ja korvia riipivämmältä, kuin levyillä.
Mainos päättyy
Kolmantena kappaleena toiminut ”Flow” sai minut vaarantamaan terveyteni, ja siirryin tanssilattian keskelle hyppimään ja tönimään ihmisiä, niin kuin yhtyeen fanitoimenkuvaan kuuluu. Huomasin hyvin nopeasti, että Raised Fistin moshpit-toiminta on hyvin paljon uuvuttavampaa ja väkivaltaisempaa kuin muilla yhtyeillä, joiden piteissä olen pyörähdellyt. Happi loppui melkein heti, ja kuumeen aiheuttamasta kylmän tunteesta laitoin tietenkin hupparin päälle keikalle. Tuudittauduin kuitenkin ajatukseen, että Raised Fist soittaa n. 12 biisiä, vaikka kyseessä olikin headliner-keikka.
Raised Fistin ainoa miinuspuoli livetilanteessa on, että settilista ei koe valtavia muutoksia nykytilanteessa. Tällä kertaa settiin mahtui kuitenkin ”From the North” -albumilta yksi lempikappaleistani, nimeltään ”Depression”, joka oli aivan fantastisen kuuloinen livenä. Ja ”Ignoring the Guidelinesilta” kappale ”Working on Wood”.
Puolessa välissä settiä Jimmy Tikkanen innostui puhumaan suomea, onnitteli meitä satavuotisesta itsenäisyydestämme ja soitti totta kai Irwin Goodmanin klassikon ”Ei tippa tapa”, not a big deal, right? Keikan kohokohtiin kuului myös Alexanderin yhtäkkinen ja hyvinkin impulsiivinen hyppykierrepotku, jonka hän kohdisti tietenkin mikkiständiin, joka putosi lavalta. Paskaks vaan kaikki, tänään juhlitaan!
Mainos päättyy
Settilistasta kohokohtien poiminta on vaikeaa, sillä vaikka biisit ovatkin usein samoja, ne ovat silti aivan helvetin hyviä biisejä, ja yleisö näytti olevan samaa mieltä. Yhtenä poimintana tulee tietenkin mieleen omiin lempikappaleisiini lukeutuva ”Perfectly Broken”, joka soitettiin ensimmäisenä encore-biisinä. Joku siinä vaan saa ekstaattisen tunteen nousemaan, kun yhtyeen toinen kitaristi Daniel Holmgren sen huutaa mikkiin kuin mielipuoli, ennen kuin yhtye lähtee sitä louhimaan.
”In Circles” -kappale sai aikaan illan ensimmäisen ainakin minun silmilleni osuneen järjestelmällisen circle pitin, muutenhan keskialue lattiasta näytti lähinnä baaritappelulta, ilman, että kukaan löi toisiaan. Aivan täydellinen epäjärjestys. Tuopit ja kengät lentelivät, ihmiset surffasivat käsien päällä, Alexander teki näyttäviä Bruce Lee -hyppyjä lavalla ja yleisö rakasti tätä. Mutta aika oli kuitenkin lopettaa yhtyeen omaksi klassikoksi muodostuneeseen ”Friends And Traitors” -kappaleeseen. Mahtava ilta. Täyden kympin yhtyeitä molemmat.
Kirjoittanut: Otto Vainionpää
Settilista:
Mainos päättyy
1. Chaos
2. Sound of the Republic
3. Flow
4. Wounds
5. Man and Earth
6. Depression
7. Some of These Times
8. Killing It
9. Ei Tippa Tapa (Irwin Goodman cover)
10. Working On Wood
11. In Circles
12. Until the End
13. Perfectly Broken
14. Friends and Traitors