Ei pommeja mutta bileet pystyyn Ahvenanmaalla 1/2 — Pyro och Party 7.11.2025 Baltichallenissa
Ahvenanmaalainen rock-kulttuuri sai viime vuoden lopulla piristysruiskeen, kun Fredrik Rosenqvist ja Janne Smeds alkoivat järjestää hiukan suurempia keikkoja nimikkeiden ”Pyro och Party” ja ”Metal Mayhem” alla. Ensin mainitun herrasmiehen kirjoittamat kirjat Ahvenanmaan rokkihistoriasta olivat myös sytykkeenä keikoille. ”Pyro, party och pudelrock” -kirja sai myöhemmin seuraa ”Grunge, growl och gitarrpop” -teoksesta. Kolmaskin osa lienee jo tekeillä. Luettavaa voi tilailla vaikkapa tuolta:
Viime kesänä koettiin isompi läpimurto, kun Maarianhaminan Badhuspaviljongenissa järjestettiin viikonloppu teemapäivineen, joka jatkui nyt syksyn pimeydessä Baltichallenin uumenissa. Ensimmäisenä iltana saimme nauttia ”Pyro och party” -hengessä musiikkia neljän eri orkesterin soittamana.
Lauteet lämmitteli ensimmäisenä paikallinen Krackel. Aiemmin bändi kutsui itseään nimellä Blåsorkästern ja lauloi moottoroiduista porkkanasukkuloista vuonna 2020 julkaistulla levyllä. Tällä kertaa porkkanaa tahi sukkuloita ei nähty, mutta saimme kolmevarttisen taitavaa rokkiorkesteria tunnetuilla lainabiiseillä höystettynä. Minulle esimerkiksi Deep Purplen ”Highway Star” oli varsin mallikas mukaelma alkuperäisestä, ja bändi teki todella kovasti töitä. Omat biisit hukkuivat aavistuksen lainakappaleiden legendaarisuuksiin, mutta Radio Vegan listoilla ”Thoughts of You” -biisillä käväissyt bändi on jatkossakin ehdottomasti muistettava nimi. Ja jos oikein pinnistän muistia, niin ehkä se ”Going To Space” tuli myös, eli sukkula bongattu.
https://www.facebook.com/blasorkhasten
https://www.youtube.com/@krackel1/featured
Kuningattaren peliliike
Perjantai-illan illallispöydät oli buukattu mukavasti täyteen, ja varsinainen pääesiintyjä esiintyikin jo toisena, koska lihapadat ja viinit olivat saaneet yleisön odottavaan tilaan. Pääesiintyjä oli ruotsalainen Mighty Queen, joka tribuuttibändeistä poiketen sisälsi jopa soittajan, joka oli soittanut ”oikean” Queenin kanssa. Kitaristi Jamie Humphries soitti bändin kanssa Freddie Mercuryn 65-vuotisjuhlakonsertissa vuonna 2011 ja on lisäksi kiertänyt Brian May & Kerry Ellis Anthems Bandin kanssa. Ei ihme, että soundissa oli hyvin paljon Brian Mayta.
Mainos päättyy
Bändillä oli sinänsä helppo tehtävä: Kaikki tuntevat Queenin suurimmat hitit, ja hittikavalkadi olikin melkoinen. Saimme illan aikana kuulla muun muassa kappaleet ”Bohemian Rhapsody”, ”The Show Must Go On”, ”We Will Rock You”, ”Radio Gaga” ja ”We Are The Champions”. Laulaja Patrik Lundströmin showmiehen elkeet eivät olleet pelkästään Mercuryn kopiointia, vaan hän antoi yleisölle kaikkensa, ja hänen äänensä kantoi hiljaiset ja rokimmatkin hetket esikuvansa kaltaisesti. Ainoa minus tulee ruotsalaisille lähes pakollisesta nuuskapussin laittamisesta ylähuulen alle erään spiikin aikana. Ylähuulen turpeus ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään suoritukseen.
Nuuskasta huolimatta keikka oli silkkaa kultaa alusta loppuun, ja yleisön reaktiota voinee kuvailla erään pensaskasvin tavoin. Pähkinöitä! Vaikka bändin soittoaika olisi ollut puolikin tuntia pidempi, olisi se varmasti sopinut ahvenanmaalaisille. Biisejähän Queenillä riittää, joten bändin katalogista olisivat kelvanneet tähän iltaan vaikkapa aavistuksen obskuurimmat ”Innuendo”, ”I’m In Love With My Car” ja ”White Queen”.
https://www.facebook.com/profile.php?id=100063703324961
Bileet jatkuvat pääesiintyjänkin jälkeen
Kaikki, jotka ovat joskus esiintyneet, tietävät, että loistavan shown jälkeen on väistämättä alakynnessä, kun joutuu itse vuoroon. Ahvenanmaalainen Paranoid Park ei kuitenkaan häkeltynyt siitä mitenkään. Ei edes, vaikka puolet salista lähti Mighty Queenin jälkeen kotiin tai jatkamaan iltaa johonkin muualle. Taisin aiemmin kesällä kehua laulaja Daniel Gäddnäsiä, mutta bändi on vetänyt muutakin kuin lonkkaa sen jälkeen, sillä sen verran iskevästi biisit lähtivät. Aavistuksen samankaltaiset biisit saivat jonkun sivustakuuntelijan heittämään, että bändihän on kuin ahvenanmaalainen My Chemical Romance. Biisit kuten ”Eclipse”, ”Backside of the Sun” ja ”Kiss Before Crash” saattaisivat löytyä niminä romanssilevyiltä, mutta itse en kuullut liiemmin yhtäläisyyksiä. Tosin emocore ei taida olla vahvimpia musiikkigenrejäni. Enemmän se on mielestäni post-hardcorea. Genreniilot tietäköön paremmin.
https://www.facebook.com/profile.php?id=61579769983684
Illan viimeisenä artistina olikin sitten action rockin vuoro, kun Willycranes tuli ”Johnny Comes Marching Home” -teemallaan lavalle. Lemlandista ponnistanut bändi on soitellut monta kymmentä vuotta ja lienee paikallisille hyvinkin tuttu bändi. Jos sen genreä pitäisi tarkentaa, otetaan hyppysellinen Strokesia, Hellacoptersia, Green Daytä ja vaikka Blues Brothersia ja laitetaan ne Knutsbodan tuulimyllyyn pyörimään, niin saadaan Willycranes. Se on erittäin kova livebändi, ja puntti taitaa vipattaa vieläkin.
https://www.facebook.com/willycranes
Kokonaisuudessaan ensimmäinen ilta Pyro och Party oli musiikillisesti erittäin hieno, ja toisen illan metalliselle kattaukselle jäi tehtävää saada meininki yhtä korkealle kattoon. Yleensä näillä hallikeikoilla soundeilla on ikävä tapa kumista kolhosti, mutta nyt koko alue oli peitetty mustilla verhoilla, eli black boxissa oli varsin mellevät oltavat. Soundit eivät repineet tärykalvoja tai paikkoja hampaista, mutta silti saatiin riittävästi jytinää.
Mainos päättyy