Ei se perinteisin metallikeikka: Electric Callboy ja Future Palace Vanhalla ylioppilastalolla

Saksalainen Electric Callboy saapui 26.-27. maaliskuuta vetämään kaksi loppuunmyytyä ihka ensimmäistä klubikeikkaansa Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle ”TEKKNO”-albuminsa osalta. Tämä keikkaraportti on kirjoitettu sunnuntain eli ensimmäisen keikan perusteella. TuskaLive ilmoitti edellisenä päivänä, että toinen alkuperäisistä lämppäreistä, Holding Absence, joutuu jättäytymään pois Suomen-keikalta ilmeisesti logistiikkaan liittyvien syiden vuoksi. Suomen lämppärinä toimi siis ainoastaan kolmihenkinen saksalainen post-hardcore-yhtye Future Palace.

Electric Callboyta kuunnellessa ei ole aivan varma, kuunteleeko eurodancea, elektronista musiikkia, saksalaista schlager-iskelmää vai metallia. Biisit ovat usein suloinen sekoitus vähän niitä kaikkia. Luonnehtisinkin bändiä uuden polven crossoveriksi, joka yhdistelee musiikissaan konemusiikkia ja metalcorea ja kuvailisin bändin musiikkia hyvän mielen huumorimetalliksi. Sekametelipumpun musiikkia kuunnellessa ja varsinkin musavideoita katsellessa nousee hymy väkisinkin huulille, ja mieli piristyy. Bändi tuntuu olevan kovassa nosteessa, ainakin Euroopan legin TEKKNO World Tour -kiertueen keikkapaikat ovat olleet pitkälti loppuunmyytyjä.

Ajankohtaisena kuriositeettina Electric Callboyhin liittyen mainittakoon Käärijän ”Cha Cha Cha” -euroviisubiisiin kohdistuvat plagiarismisyytökset, joiden mukaan Käärijä olisi matkinut bändin ”We Got The Moves” -biisiä. Musiikkitieteilijä Henri Kähkönen avaa oivaltavalla ja selkeällä tavalla Käärijän ja Electric Callboyn välistä plagiarismikähinää alla olevalla analyysivideolla:

Electric Callboy osallistui viime vuonna Saksan euroviisukarsintoihin ”Pump It” -kappaleella mutta karsiutui ennen maan finaalivaihetta. Kähkösen mukaan plagiaattisyytökset ovat kuitenkin kaukaa haettuja klikkiotsikkotason väitteitä.

Itse keikasta. Yleisöä oli saapunut Vanhalle ylioppilastalolle hyvin jo lämppäribändiä katsomaan. Meno yleisössä oli varsin rauhallista lämppärin aikana: taputushommiin lähdettiin laulajan ohjeistuksen mukaan ja saatiinpa setin lopulla mikrokokoinen wall of deathkin aikaan. Omaan makuuni Future Palacen musiikki kuulosti aika tasapaksulta, biisit eivät erottuneet toisistaan ainakaan keikkaympäristössä.

Huumori on olennainen osa Electric Callboyn musiikkia ja imagoa. Esimerkiksi ”Hurrikan”-biisi koostuu puoliksi perinteisestä saksankielisestä iskelmämusiikista jälkipuoliskon ollessa ehtaa rääkynämetallia pig squealeineen. Wunderbar! Keikalla biisi heräsi eloon loistavasti valojen ja taustavideoiden avustamana. Hymyilytti ääneen.

Keikka alkoi ”Tekkno Trainin” naisäänen ohjeistuksella illan ohjelmasta: Bileet ovat tiedossa. Syntikka- ja kertsipainoitteinen hupicore voi alkaa. Yleisö lauloi kuorossa parin vuoden takaisen hitin ”Hypa Hypa” kertsimelodiaa moneen kertaan ennen kuin biisiä oli soitettukaan.

Bändin rekvisiittaan kuuluu neonvalot, värikkäät kasarihenkiset jumppavaatteet ja peruukit ynnä muut trikoot perinteisempien rock-kuteiden lisäksi. Bändi vaihtoi vaatteita ison maailman tyyliin useita kertoja keikan aikana. Ilokseni huomasin metalliyleisön seassa tuulipukuihin, hikinauhoihin ja värikkäisiin vaatteisiin sonnustautunutta porukkaa. Usean varustus olisi sopinut sellaisenaan juoksulenkille.

Electric Callboyn musiikissa diskokompit vaihtelevat iloisesti blast beatin ja tuplabasarikomppien välillä saman biisin sisällä. Tykkäsin Electric Callboyssa eniten metalliosuuksista kaiken elektronisen musiikin keskellä. Tuntuikin, että odotin koko ajan metallivokaalien alkavan. Laulaja Nico Sallach joutui hoitamaan clean-vokaalien lisäksi myös yleensä örinävokaalit laulavan Kevin Ratajczakin sijaistuksen, koska tälle syntyi lapsi etuajassa kesken kiertueen. Varsin ymmärrettävä syy poissaololle.

Omiin korviini Sallach hoiti molemmat laulutontit kunnialla, ja sekä puhtaat että huutovokaalit toimivat mainiosti. Bändi esittää musiikkiaan pääsääntöisesti englanniksi, mutta esimerkiksi kappaleissa ”Spaceman”, ”Hurrikan” ja ” Castrop X Spandau” käytetään omasta mielestäni metalli- ja rapmusiikissa erinomaisesti toimivaa ja rytmikästä saksan kieltä. Siitä todisteena seisoo eräs pieni Berliinistä kotoisin oleva industrial-metalliryhmä.

Screenit olivat olennaisessa osassa bändin esiintymistä, ja taustavideot olivat mukava lisämauste keikan visuaaliseen ilmeeseen. Konfettia ammuttiin yleisöön useaan otteeseen keikan aikana. Soundit olivat hyvät Vanhan ylioppilastalon permannolla, takaparvelle ääni puuroutui pahasti. Loppuunmyyty keikkapaikka oli siinä määrin myös kuuma kuin pätsi, että hikoiluun riitti paikallaan seisominen. Henkilökunta osoittikin pelisilmää, kun se avasi ovet ulos asti.

Covereina kuultiin rumpusooloon yhdistetty Daruden ”Sandstorm” ja akustisesti esitetty Backstreet Boyssien ”I Want It That Way”. Encoressa kuullut ”Pump It”, ”Spaceman” ja ”We Got the Moves” tiristi loput mehut keikkakansasta.

Yleisö oli todella hyvin menossa mukana ja jaksoi bailata loppuun asti. Keikan pituus oli napakka tunti ja viisitoista minuuttia. Keikalta bussiin talsiessani päässäni soi vielä pitkään ”We Got the Movesin” döp dödödö döp -huudatus.

Settilista:

1. Tekkno Train
2. MC Thunder II (Dancing Like a Ninja)
3. Hate/Love
4. The Scene
5. Castrop X Spandau
6. Supernova
7. Arrow of Love
8. Best Day
9. Drum Solo
10. Hypa Hypa
11. Mindreader
12. Hurrikan
13. Neon (akustisesti)
14. I Want It That Way (akustinen Backstreet Boys -cover)
15. Parasite
16. MC Thunder

Encore:

1. Pump It
2. Spaceman
3. We Got the Moves

Teksti: Mikko Himanen
Kuvat: Niko Sihvonen