”Ei sillä, että Rammsteinissa olisi mitään vikaa, eikä varsinaisesti Markussakaan” – haastattelussa northcoren lähettiläs Atlas

Atlas

Nokialainen Atlas edustaa musiikillaan kotimaista metalcorea – tyyliä, joka on jo pitkään ollut lähinnä undergroundissa. Northcoreksi musiikkiaan kuvaileva yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”Primitive” vuonna 2018, ja huolimatta siitä, että bändi on vielä toistaiseksi suhteellisen marginaalissa, ponnahti albumi Suomessa fyysisten levyjen myyntilistan sijalle kuusi. Ihailtavaan saavutukseen yltänyt orkesteri on konsertoinut urallaan muun muassa Miss May I:n ja Monumentsin kanssa. Tavoitin juuri Euroopan-kiertueelta palanneen yhtyeen haastattelua varten.

Tervehdys! Miten kulunut vuosi on lähtenyt teillä käyntiin?

Tervehdys! Vuosi on lähtenyt käyntiin säveltämisen merkeissä, uutta Atlasta luvassa siis tälle vuodelle!

 

Kutsutte tyyliänne northcoreksi. Miten selittäisitte termin sekä kuvailisitte musiikkianne niille, ketkä eivät teitä vielä tunne?

Northcoressa yhdistyy modernin metallin ja core -musiikin peruselementit, joihin sekoittuu skandinaavista melankoliaa ja pohjoisen kylmyyttä maalailevia äänimaisemia. Inspiraatiota ammennetaan pohjoisesta mytologiasta, ajatusmaailmasta ja taiteesta unohtamatta nykypäivän tyylisuuntia ja aiheita. Tulevaisuudessa annamme pohjoisen vivahteen entistä enemmän puhua puolestaan.

 

Millä tavalla koette kehittyneenne sitten ensimmäisen ”Northern Lights” –lyhytsoittonne?

Kaikki bändin jäsenet ovat kehittyneet säveltäjinä sekä esiintyjinä, ja meillä on nyt selkeämpi visio siitä mitä Atlas on. Selkeästi mukana on nykyään enemmän dynamiikkaa ja syvyyttä. ”Northern Lights” oli vielä oman soundin ja tekoprosessin etsimistä niin kuin bändin ensimmäinen julkaisu usein on. Myös vanhojen biisien esittäminen livenä opetti meille paljon, ”Primitivellä” jätimme pois pahimmat tekniset kikkailut ja äänihuulia hajottavimmat melodiat, ja keskityimme kirjoittamaan kovempia biisikokonaisuuksia ja luomaan tunnelmaa, emmekä todistelemaan esimerkiksi soitto- ja laulutaitojen rajoja.

 

Julkaisitte debyyttialbuminne ”Primitive” vuonna 2018. Millainen levyn tekoprosessi teille oli? Syntyikö albumi helposti vai vaatiko se kovia ponnisteluja?

Albumin kirjoitus alkoi heti ”Northern Lights” EP:n jälkeen ja kahden vuoden luomisprosessiin mahtui ylä- ja alamäkiä. Muutaman biisin kuten ”Skinwalkerin” ja ”Pendulum Swingin” demot olivat jo olemassa, mutta muuten aloitimme puhtaalta pöydältä tekemään levyä. Karsimme 18 kappaleen joukosta yhdeksän, joiden kanssa lähdimme Sonic Pump studiolle Helsinkiin äänittämään levyä Tuomas Yli-Jaskarin (Lost Society, Valkeat, Humavoid) kanssa. Levy oli ‘’valmis’’ jo moneen otteeseen, mutta päädyimme äänittämää huutolaulut uudestaan kolmeen kertaan ja Impact Studiosin Buster Odeholm (Vildhjarta, Born of Osiris, Humanity’s Last Breath) miksasi levyn neljä kertaa vuoden aikana ennen kuin kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Levyn tuotannossa auttoivat myös Rolf Pilve (Stratovarius), Buster Odeholm ja albumin syna- ja taustasovituksista vastasi brittiläinen tuottaja George Christie, joka valitettavasti menehtyi vuosi sitten. ”Primitive” on omistettu Georgen muistolle ja olemme kaikki todella ylpeitä lopputuloksesta.

 

 

Millaisia teemoja albuminne kappaleet käsittelevät? Miten esimerkiksi pohjoinen mielenmaisema välittyy teksteihinne?

Albumilla käsitellään paljon henkilökohtaisia aiheita kuten mielenterveysongelmia, läheisen menettämistä ja lapsuuden traumoja. Levyltä löytyy myös tekstejä insomniasta, rakkaudesta ja nihilismistä. Halusimme levyn lyriikoiden olevan raakoja ja kaunistelemattomia, joten pohjoinen sekoittuu lyriikoihin usein metaforien muodossa. Esimerkiksi kappale ”Kaamos” kertoo unettomuudesta ja masennuksesta maalaten samalla kuvaa pohjoisesta pimeydestä. Suomalainen melankolia on läsnä läpi levyn vaikka aihepiirit vaihtuvat. Tulevaisuudessa pohjoisuus tulee välittymään entistä enemmän myös teksteissä.

 

Albumillanne kuullaan kaiken seassa myös räppäämistä. Mistä idea tähän lähti, vai tuliko se luonnostaan?

Räppääminen tuli luonnostaan. Patrik (laulu) ja Tuomas (kitara) – jotka kirjoittavat 99 % sanoista – ovat molemmat isoja Kendrick Lamar faneja, ja varsinkin ”Feel” -kappaleeseen haettiin Kendrickin materiaalista inspistä. Kukaan bändissä ei ole vain yhdelle genrelle uskollinen, ja otamme paljon vaikutteita eri tyylilajeista, kuten rap- ja pop-musiikista. Levynteon aikaan kovassa kuuntelussa oli myös monien elokuvien soundtrackit, joten säveltäjät kuten Hans Zimmer toimivat inspiraation lähteenä ”Primitivellä.”

 

Pääsitte juhlistamaan debyyttiänne melko upealla tavalla, sillä pääsitte Monumentsin mukana kiertämään Eurooppaa. Millainen kokemus kiertue teille oli? Miten fanit ottivat teidät vastaan?

Kiertue oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus. Yleisön vastaanotto illasta toiseen oli todella kova samoin kuten muut bändit olivat meiningissämme todella positiivisesti mukana! Jokaiselta keikalta löytyi faneja jotka osasivat biisiemme sanat alusta loppuun ja pistivät pittiä pyörimään ja nekin, jotka eivät olleet meistä ennen kuulleet, lämpesivät setin loppuun mennessä. Yhteishenki bussissa oli huikea koko reissun, ja lopussa porukka oli jo yhtä isoa perhettä. Kohokohtia olivat Lontoon ja Pariisin loppuunmyydyt keikat. Kävipähän Leevimme myös muutamaankin otteeseen feattaamassa lavalla Monumentsin soittaessa.

 

Miten debyyttinne kappaleet heräävät henkiin lavalla? Koetteko musiikkinne välittyvän hyvin yleisölle?

Panostimme levyn teossa myös siihen, että biisit toimisivat live-tilanteessa, ja että niistä löytyisi tarttumapintaa jo ensimmäisellä kuuntelulla. Kiertueella näimme joka ilta mikä toimii ja mikä ei. Muutamat biisi kuten ”Pareidolia” välittyi erityisen hyvin yleisölle. Kappale itsessään ei ole sieltä easy listening päädystä, mutta omaa niin kovan tunnelatauksen ja tarinan takanaan, että muutamaan otteeseen kiertueella on yleisöstä tultu kertomaan miten biisi on saanut itkemään kesken keikan. Myös ”On Crooked Stones” on saanut kovan vastaanoton keikoilla: jopa Monumentsin laulaja Chris Barretto piti kappaleesta niin, että yllätti meidät tullen vetämään biisin kanssamme lavalle.

 

 

Albuminne ponnahti ilmestyessään Suomen fyysiselle albumilistalle sijalle 6. Miltä saavutus teistä tuntuu aikana, jolloin ihmiset kuluttavat musiikkiaan yhä enemmän digitaalisesti?

Olemme kaikinpuolin erittäin ylpeitä saavutuksesta! Tosi makee juttu. Teimme totta kai suuren siivun ennakkomyynnistä ja markkinoinnista myös itse, joten tuntuu hyvältä saada levy listoille, vieläpä näin marginaaligenressä. Levy on pärjännyt hyvin myös digitaalisissa palveluissa, joissa suurin osa varsinkin tämän genren kuluttajista onkin tänäpäivänä.

 

Onko fyysisen albumin julkaisu teille itsestäänselvyys? Miten suhtaudutte hiipuvaan albumiformaattiin ja albumikokonaisuuksiin?

Fyysisille albumeille ja varsinkin vinyyleille on vieläkin kysyntää vaikka digitalisaatio on myllännyt alan ylösalaisin. Keikoilla on edelleen helpompaa myydä cd-levyä kuin hyperlinkkiä suoratoistopalveluun vaikkei jokaiselta edes löytyisi soitinta mihin levyn laittaisi. Täyspitkän albumin kirjoitus ja julkaisu on ainakin metalligenreissä yhä tietynlainen ”aikuistumisriitti” bändille. Ennen kuin kukaan ottaa yhtyettä vakavasti pitäisi olla levy tai pari julkaistuna, mutta se tarkoittaa samalla sitä, että bändin uran alkuvuodet ovat helposti todella raskaita, koska saturoituneiden musiikkimarkkinoiden syövereistä ponnahtaminen ei millä tahansa autotalli-demolla enää onnistu. Tuotannon ja laadun pitää olla huippua, ja samaa oletetaan visuaaliselta puolelta videoiden, logojen ja grafiikoiden muodossa. Ala muuttuu ja bändien on muututtava sen mukana. Asiasta voisi itkeä minkä jaksaa tai valittaa, että ”Nikula soittaa sadatta kertaa Maidenia eikä mun fuusio-bläkkis prokkista Radio Rockin iltapäivässä”, mutta ala toimii tällä hetkellä näin. Ellei johtoportaissa dollarit lakkaa yhtäkkiä kiinnostamasta, on muusikoiden pakko sopeutua. Totta kai sosiaalinen media sekä esimerkiksi Spotify tuovat esille myös positiivet puolet. Uusia nuoria artisteja on todella helppo löytää.

 

Ponnistatte alun perin Nokialta. Millainen bändiskene kotikaupungissanne on?

Nokian bändiskene on ainakin meidän tietääksemme kohtuullisen kuollut. Muutamia sunnuntaisoittelijoita löytyy treeniksen naapurista, mutta Atlas taitaa olla ainoita ”oikeita” bändejä paikkakunnalla. Olisi hienoa, jos paikalliset nuoret tarttuisivat soittimiin ja alkaisivat luomaan musiikkia.

 

Suomessa metalcore ei ole varsinaisesti pinnalla, vaikka bändejä undergroundissa operoikin. Mistä luulette sen johtuvan, että metalcore ei ole kotimaisessa valtavirrassa enemmän pinnalla?

Metalcore on lähes pari vuosikymmentä toiminut marginaalissa maailmanlaajuisesti, joten sen uupuminen Suomen valtavirrasta ei ole mikään yllätys. Muutamat bändit, jotka ovat genrestä puskeneet albumilistojen kärkeen ja festareiden pääesiintyjiksi ovat myös uransa aikana siirtyneet kauemmas metalcoren ”raskaammista” piirteistä ja kohti valtavirtaystävällisempää kokonaissoundia. Suomalaiset metallin kuluttajatkin nojautuvat enemmän perinteisempiin alagenreihin kuin suhteellisen tuoreeseen core-musiikkiin. Valtaosa metalcoresta myös tehdään englanniksi, mikä on Suomessa valtavirran kannalta huono asia.

 

Oletteko kohdanneet urallanne negatiivisuutta tyylilajinne takia?

Negatiivisuutta tulee vastaan oikeastaan vain internetin puolella. Jos Atlas ei ole ”Rammstein-Markun” lempibändi, niin ei hän meidän keikallemme tule huutelemaan, mutta netissä hän saattaa kompastua videoon ja kokea velvollisuudekseen kommentoida ”iha paskaa”, ”ei tää oo metalii”, ”v** h**” tai jotain muuta yhtä rakentavaa kritiikkiä, jonka tietysti puramme analyyttisesti Atlas-leirissä. Ei sillä, että Rammsteinissa olisi mitään vikaa, eikä varsinaisesti Markussakaan. Internet ja some antavat ihmisille matalan kynnyksen kommentoida anonyymisti ilman mitään sen syvällisempää keskustelua tai kanssakäymistä, jolloin sanomisista ei välttämättä koidu välittömiä seurauksia. Outernetissä ei tällaisia kokemuksia oikeastaan tule.

 

Millaisia vinkkejä teillä olisi antaa nuorille bändeille, jotka haaveilevat urasta metallimusiikin parissa?

Jos haluatte menestyä niin olkaa valmiita uhraamaan itsenne musiikille. Uhrauksia pitää tehdä jopa päivittäin vuosi toisensa jälkeen, eikä se tule olemaan helppoa. Talous, ihmissuhteet, työt ja mielenterveys voivat päätyä vaakalaudalle kun ”artistivuorta” alkaa tosissaan kiipeämään ylös. Olkaa rehellisiä itsellenne siitä, teettekö tarpeeksi töitä bändinne eteen, ja onko musiikkinne tarpeeksi hyvää. Bändin jäsenten pitäisi olla henkilöitä, joiden kanssa pystyt olemaan kuukausia studiossa ja sen jälkeen kuukausia sulloutuneena pakuun tai bussiin ilman pientäkään henkilökohtaista tilaa. Jos et nää nykyistä bändikaveriasi sinä henkilönä, kenet haluaisit viereesi kusemaan pulloon 12h ajomatkalla keikalle, niin hänestä kannattaa hankkiutua eroon ensi tilassa. Maailma on täynnä hyviä soittajia, jotka eivät ole kusipäitä.

 

Missä teitä voi todistaa seuraavan kerran livenä?

Pidämme tällä hetkellä keikkataukoa uuden materiaalin säveltämisestä johtuen, mutta aktivoidumme keikkarintamalla myöhemmin tänä vuonna.

 

Paljon kiitoksia haastattelusta ja hyvää kevättä! Haluaisitteko sanoa vielä jotain KaaosZinen lukijoille ja faneillenne Suomessa?

Kiitoksia haastattelusta! Uutta materiaalia voi odottaa myöhemmin tänä vuonna, ja ensimmäisenä keikoista saa tiedon Atlaksen somekanavilta, joten käykää tykkäämässä ja seuraamassa niin pysytte ajantasalla! Kiitoksia Kaaoszinelle, jatkakaa hyvää duunia!

Atlas Facebookissa

Atlaksen kotisivut

Haastattelija: Samuel Järvinen

Kommentit