”Ei tässä mitenkään liian nihilistisiä olla” – esittelyssä Nibiru Ordeal


Power metalia tykittelevä Nibiru Ordeal julkaisi ensimmäisen kokopitkänsä marraskuussa 2019. Yhtye ei ole kuitenkaan saanut kunnollista esittelyä, joten Kaaoszine tavoitti Discordin kautta syntikoista vastaavan Pekan, kitaristi Mirkon ja basisti Jussin juttutuokiolle:

Jos kuvailisitte omin sanoin, niin minkäslainen yhtye Nibiru Ordeal on?

Pekka: No me veivaillaan melodista heavy metalia. Jos pitää johonkin muihin yhtyeisiin verrata, mitä ei toisaalta kannattais koskaan tehdä, niin kyllä varmaan kuulee, että Helloweenit ja kaiken maailman Stratovariukset on tullut kuunneltua muutaman kerran läpi. Korkealta ja kovaa mennään tietysti, niin kuin asiaan kuuluu.

Mirko: Joo, vaikeahan tätä on lähteä genrettämään. Siellä löytyy vähän jokaiselle metallidiggarille jotain. Meilläkin bändin sisällä kuunnellaan laidasta laitaan metallimusiikkia. Siellä mennään tosiaan perinteisestä power metal -maailmasta ihan raskaampaan riffittelyyn, ja blastiakin kuulee ja massiivisia synajuttuja. Vähän sellainen onnellinen sekamelska.

Jussi: Tämmöinen aika rento meininki ja rakkaudesta lajiin toiminta meillä. Ei tässä mitenkään liian nihilistisiä olla.

Minkäslainen on yhtyeen historia?

Pekka: 2006 Vili Härkösen kanssa ruvettiin kirjoittelemaan kappaleita, ja siinä tuli semmonen yhteisymmärrys, että nyt kantsii pistää jonkinnäköinen prokkis pystyyn. Meillä oli biisin aihioita kummallakin, ja katseltiin niitä kesämökillä, pitäskö lähtee tämmösiä nauhoittelemaan joskus. Sitä meni yllättävän monta vuotta, ennen kuin saatiin sitten valmis porukka kasaan. 2015 tehtiin sessiolaulajan kanssa yksi EP, mutta sitten vasta siitä parin vuoden päästä löydettiin meidän laulaja Andy, kenen kanssa nyt julkaistiin toi kokopitkä lokakuussa. Jokunen vuosi vierähti tässä välissä laulajaa etsiessä ja vähän vaikka missä.

Jussi: Joo, mehän tultiin Mirkon kanssa myöhemmällä ajalla mukaan. Mirko tuli ensin, mutta mikäs vuosi se olikaan?

Mirko: 2014 taisi olla, kun meikäläinen hyppäsi, mutta siitähän ei kauaa mennyt, kun sinä tulit sitten puikkoihin kanssa.

Jussi: Joo, se oli varmaan 2015 sitten. Silloin pojat soitteli Kuopiossa, ja mä soitin Mirkon sekä meidän rumpalin Vilin kans yhdessä toisessa bändissä siihen aikaan bassoa. Kaverilta puuttui basisti. Mä sitten aattelin, että sitä jos lähtis jeesailemaan, ja siitä asti sitten nykinyt siinä mukana.

Mirko: Aika luonnollinen siirtymä silloin siihen. Oikeastaan 2014–2015, niin siitä se tämmöinen yhteinen sovitustyöskentely sitten alkokin, ja homma lähti oikeastaan koko poppoolla pyörimään sen EP:n jälkeen.

Teiltä ilmestyi 2019 yhtyeen ensimmäinen kokopitkä albumi ”Solar Eclipse”. Minkälainen teos se on?

Pekka: No se on sellainen teos, että oikeastaan heitettiin siihen samojen kansien alle hyvinkin vanhaa matskua, jotka tosiaan juontaa juurensa sinne ihan alkuaikojen asti, mutta sitten on toisaalta aika paljon uudempiakin biisejä. Siinä on hyvä sekamelska eri vuosilta hyvin musiikillisesti erilaisia kappaleita, jotka sitten kuitenkin jollain tavalla aika hyvin menee yks yhteen. Siellä on perinteisempää power metalia tarjolla, mutta sitten löytyy rankempaa meininkiä ja yks balladi kanssa. Vähän jokaiselle jotakin.

Jussi: Levyn arvioissa ollut, että kyllä vahvasti Helloween– ja Stratovarius-vaikutteet sieltä kuuluneet, mutta kuitenkin on oma soundinsa ja touchinsa. Löytyy ehkä enemmänkin tuota progepuolta, että ei ole ihan niin suoraviivasta.

Mirko: Oli se meillä porukallakin semmonen aika kunnianhimoinenkin albumi ensimmäiseksi levyksi. Kuitenkin se oli meille tosi opettavainen samalla. Meidän tietotaito oli kyllä siinä levyn työstön alkuvaiheessa minimaalinen siihen verrattuna, mitä se on tänä päivänä. Toinen levy tulee olemaan sitten paljon helpompi.

Pekka: Joo, kyllähän noista aina joka kerta jotain oppii. Ehkä jatkossa en laittaisi kahta 13–14-minuuttista biisiä peräkkäin levylle, mutta kuitenkin tuo on semmoinen levy, jota pystyy katsomaan edelleen ja olemaan ylpeä noista biiseistä. Hyvää settiä tehtiin, ja jatkossa vaan sitten vähän eri tavalla.

Jussi: Siinä oli kyllä epäilyksenä, että miten toimii tuollainen kauhea loppueepos, mutta ei siitä nyt hirveesti kyllä kukaan valittanut.

Pekka: Yllättävän vähän on tullut kitinää tuosta. Oletin, että olisi tullut pelkkää negatiivista, mutta yllättäen on löytynytkin joku, joka siitä on siitä tykännyt. [naurua]

Mirko: Joo, ei sitä kyllä bändinä pääse yhtään katumaan, että laitettiin ne pitkät biisit sinne.

Kun lähdetään uutta biisiä luomaan, niin minkälainen prosessi on luomistyö? Minkälaiset ovat inspiraation lähteet ja kuinka teille menee roolinjako?

Pekka: Aloitan aina musiikeista ja kirjoitan lyriikat vasta jälkikäteen. Se voi olla niinkin yksinkertainen prokkis, että mulla on vaikka kertosäe olemassa tai intro, johon demotan ensin konerummut siihen. Sitten vähän syniä päälle. Voi olla, että pikku humalassapäissään saunassa saatan sitten laulaa luikauttaa kavereille, että ”no tämmönen laulumelodia tähän vois tulla”. Meillä on ehkä aika samanlainen tyyli tehdä sitten kaikilla, että joku esittää aina demon, ja se rupeaa pikkuhiljaa rakentumaan siitä sitten. Pitkälle kuitenkin sovitellaan porukassa nämä biisit ja tehdään, ettei kellekään jää toivottavasti paha mieli. Kaikki pääsee tavallaan sanomaan oman juttunsa aina näihin biiseihin ja tekemään aina semmosta kuin itse toivottavasti haluaa tehdä.

Mirko: Joo, näitä saunademoja kyllä arvostaa itse varmaan eniten, ne on ihan huippuja tilanteita. Mehän ollaan siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on nyt kolmekin säveltäjää tekemässä bändille biisejä. Sovituspuoli tehdään sitten ihan porukalla kaikki, niin pääsee sinne kyllä tuomaan sitä omaa kappaleeseen mukaan.

Jussi: Oikeastaan alun perin taisi Pekka ja Vili olla, ketkä biisejä teki. Mirko rupesi sitten tässä myöhemmässä vaiheessa.

Mirko: Vilin kanssa se balladi tehtiin, mutta kyllä siellä aika monessa kappaleessa sai omat näppinsä peliin sitten sinne kitaroiden osalta.

Jussi: Itse lähinnä sitten sovitan poikain biiseihin bassoja, että siellä sitten on kuultavissa vankka käsityön leima basson osalta.

Pekka: Ne inspiraatiot tulee aika lailla milloin mistäkin, että meillähän ei ole tiettyä teemaa tässä lyyrisesti. Vaikka tällä ykköslevyllä on tavallaan tiettyä tematiikkaa, joka toistuu parissa biisissä, niin se ei oo konseptialbumi, ja muutenkaan meillä ei ole bändissä mitään tiettyä teemaa. Kaikki saa kirjoittaa mistä milloinkin lystää, ja mennään sillä, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Jos tekee mieli kirjottaa 13-minuuttinen biisi vaikka paahtoleivän syömisestä, niin se on sitten ihan yhtä hyvä aihe kuin mikä tahansa muu [naurua].

Jussi: Helloween ja Stratovarius aika isot inspiraatiot olleet ainakin alkuvaiheessa, mutta kyllä siellä varmasti kaiken maailman bändejä löytyy, esimerkiksi Dream Theater. Kaikki kuitenkin kuuntelee hyvin laidasta laitaan musaa. Kuka nyt biisin milloinkin tekee ja mitä sattuu silloin kuuntelemaan eniten, niin varmaan sieltä se tulee jostakin sitten.

Mirko: Joo, kyllähän sinne melkosen listan vaikuttajia pystyisi laittamaan tuonne, että mistä kaikista inspiraatiota ottaa.

Pekka: Ainakin itselle ihan sama, mitä musiikkia kuuntelen, niin tietämättäni kyllä revin sieltä sitten niitä vaikutteita, jotka sitten kuuluu tai ei.

Vuosi 2020 ja koronatilanne vaikuttaa voimakkaasti moniin yhtyeisiin. Mitäs suunnitelmia on luvassa lähitulevaisuudelle?

Pekka: Bändin suhteen vaikee tietysti mennä ihan tarkasti sanomaan, mutta meillä on biisejä ollut oikeastaan jo kolmannelle kokopitkälle jonkin aikaa tässä työstössä. Matskua on hirveästi, ja sitten vaan heti, kun saadaan porukalla biisit treenattua, niin periaatteessa voitaisiin lähteä tekemään seuraavaa kokopitkää studioon. Tietysti toivoisin, että jo loppuvuodesta päästäisiin konkreettisesti tekemään hommia. Tämä alkuvuosi on mennyt kaikilla enemmänkin opintojen ja töiden merkeissä, niin mitään tämmösiä yhteistreenejä ei hirveesti olla pidetty.

Mirko: Joo, tämä on ehkä nyt ollut semmosta ahkeraa demotusta ja kappaleiden tekoa kaikkien kaikilta osin. Toinen levy ainakin, niin on itsellä semmoiset fiilikset, et se alkaa vähän jo näkymään tuolla horisontissa. Alkaa olla ajatuspohjalla jo valmis, ja kitarademoja ollaan päästy jo tekemään. Toiveena olisi, että viimestään loppuvuodesta pystyttäis alkaa bookkailemaan studiota ja päästäisiin sitten työstämään seuravaa kokopitkää.

Jussi: Tietysti vallitseva maailmantila nyt tässä vaikuttaa jonkin verran, mutta ei nyt hirveästi. Tämähän olisi parasta aikaa tehdä biisejä kotona kädet kiveksissä ja runkata menemään kitaraa.

Mirko: Me ollaan totuttu muutenkin olemaan vähän tämmönen etäbändi, kun ollaan levittäydytty ympäri ämpäri.

Pekka: Joo, meidän äänitorvikin asuu tuolla Tukholmassa, niin semmoisia spontaaneja treenejä ei muutenkaan pystytä pitämään. Yleensä jos jotain halutaan porukalla kokoontua, niin se pitää ruveta suunnittelee kuukautta etukäteen, että saa sitten itse kukin sumplittua kaiken maailman vapaapäivät töistä ja muuta. Ei sinällään meidän bändin kohdalla tämä koronatilanne mitenkään hirveästi, jos ollenkaan vaikuttanut yhtään mihinkään. Tässä on hyvä, niin kuin Jussi sano, että helkutin hyvä aika tehdä demoja ja suunnitella biisejä sitten vaikkapa ihan kotoa käsin.

Mistäs löytyy merchiä?

Pekka: Merkkaria ei saa tällä hetkellä oikeastaan oikeen mistään, että meillä on vähän semmonen hassu tilanne tässä. Meidän piti painattaa tuo kokopitkä levy CD:lle, mutta mitä me nyt vähän katseltiin, niin kysyntää nykyaikaan CD:lle ei tietysti ihan älyttömästi ole. Jos me jotain halutaan tehdä CD:lle, niin pitäisi kerralla tilata sen verran iso määrä, jotta voidaan myydään järkevään hintaan. T-paitoja olisi tarkoitus tehdä. Jossain vaiheessa kyllä myös CD:t ja vinyylit sitten sen mukaan, miten kysyntää on.

Jussi: Se on meillä vähän ollut tämmöstä stand-by-elämää tämä, että ei olla keikkailtu johtuen moninaisista syistä, ja olisi mukava paitoja myydä pitkin keikkoja. Voitais mainostaa, että löytys EP:tä aika paljon hyllystä, niin halvalla lähtisi, jos niitä joillekin kelpaa. Siitä viisastuneena, että ei olla nyt sitten lähdetty vielä tekemään. Muutenkin kun levy on niin pitkä, niin olisi varmaan pitänyt tuplalevy tehdä. Meillä budjetit rupesi paukkumaan.

Mirko: Meidän osalta saattaa oheistuotemarkkinointi sitten siirtyä enemmänkin tuonne toisen levyn puolelle.

Pekka: Kysynnän mukaan totta kai menee. Jos ihan oikeasti porukka haluaa T-paitoja, niin sitten tehdään T-paitoja, että eihän siinä sen kummempaa. Kuten Jussi sanoi, niin vähän kinkkinen homma tuo CD, koska levy on ihan naurettavan pituinen. Se on 80 ja puol minuuttia pitkä. Pitääkös se olla jo sitten tupla-CD, jos sitä lähtee fyysisenä painattaa, ja mä en yhtään tiedä, miten vinyylit menee. Onko niissä jokin maksimipituus rajana, että pitääkö tehdä sitten joku 70 kiekkoo päällekkäin oleva semmonen pahvilaatikkomalli vai mitenkä tämä käytännössä toimii. Näitä voidaan selvitellä tässä tulevina aikoina.

Mitkä olisivat kaksi biisiä, joilla mainostaa yhtyettä?

Pekka: Varmaan ainakin yksi semmonen selkeä hyvä sinkkubiisi, mitä ollaan tarjottu etunenässä heti ensimmäisenä kaikille, niin ”Gone with the Wind”, jolla periaatteessa levy alkaakin. Se biisi lähti oikeastaan aika jännästi siitä, että Mirko ja Jussi soitti aiemmin eräässä toisessa yhtyeessä Vilin kanssa, ja siellä oli tämmönen hieno arpeggio-pätkä kitaralla yhdessä kitarasoolossa. Se sitten jäi mulla korvaan kummittelemaan, että on niin hyvä pätkä, että sitä ei kehtaa hukkaan heittää. Se bändi meni jäihin, mutta mä jäin miettimään sitä sooloa, että tosta saisi tehtyä biisin. Mirko opetti mulle soittaa synalla sen kitara-arpeggion, ja käytännössä kirjoitin biisin siihen ympärille. Toinen kappale, jota nyt ollaan tässä promottu, niin varmaan toi ”Demons & Angels”, josta tehtiin kanssa musiikkivideo. Toinen tommonen aika menevä ja melodinen biisi. Hirveää rumpukitarasynatulitusta. Varmaan nuo kaksi olisivat aika semmosta ilmeistä, joita ollaan tykätty promota ja saatu myös hyvää palautetta.

Mirko: Ne on varmaan suoraviivaisimmat vedot levyltä ja radioystävällisimmät.

Pekka: Joo, radioystävällisiä ja niin sanotusti mummoystävällisiä. Me ollaan mummoystävällistä musiikkia, meitä kehtaa soittaa isovanhemmille [naurua].

Terveiset lukijoille?

Jussi: Kaikille lukijoille: tykitellään, että ottakaa debyyttilevy haltuun ja pistäkää pitti pyörimään.

Mirko: Joo, nyt kun tässä on tota aikaa viettää sisätiloissa, niin Spotifystä tai muusta palvelusta levy vaan haltuun ja kuuntelemaan. Mukavaa kesän odotusta kaikille.

Pekka: Jotain hyvää tässäkin koronassa, kun porukallakin on ensimmäisen kerran aikaa kuunnella 81 minuuttia musiikkia yhtä soittoa [naurua].

Nibiru Ordeal
Vokaalit: Andi Kravljača
Kitarat: Mirko Byman
Basso: Jussi Pulliainen
Syntikka: Pekka Laitinen
Rummut: Vili Härkönen

Facebook https://www.facebook.com/NibiruOrdeal/
Instagram https://www.instagram.com/nibiruordeal/
Bandcamp https://nibiruordealfin.bandcamp.com/

Kommentoi julkaisua