Einherjer – Av Oss, For Oss

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 27.10.2014

Norjalaiset viikinkimetallistit Einherjer julkaisevat kuudennen täyspitkänsä ”Av Oss, For Oss” Indie Recordingsin kautta 31.10.2014. Kuten levyn nimestä voi päätellä on sen laulukielenä aikaisemman vuoden 2011 ”Norrøn”-levyn tavoin yhtyeen natiivi norjan kieli. Tämä on positiivista kehitystä verrattuna alkupään englanniksi laulettuun tuotantoon, sillä milläpä muulla kielellä viikinkien voisi olettaa laulavan?

Kun introna toimiva eeppisen pahaenteinen raita ”Fremad” on ohitettu pauhaavan meren raivotessa taustalla, alkaa levyn ensimmäinen varsinainen kappale ”Hammer I Kors”. Se esittelee entistä synkemmän Einherjerin riffien ollessa tummanpuhuvia, mutta silti yhtyeelle ominaisia tavalla, joka 90-luvun alun jälkeen vakiintui viikinkimetallin standardiksi. Vanhempien levyjen hilpeämmästä laulutyylistä on luovuttu ja äänimaisemaa dominoi raaka örinäosasto. Tietysti kertosäkeiden taustalla kuullaan tuttuja kuoro-osuuksia, mutta nekin ovat paljon maanläheisempiä ja pelkistetympiä kuin aiemmin.

Tätä seuraava ”Nidstong” jatkaa samantyyppisellä linjalla. Vanhemman Satyriconin nationalistisemmat kappaleet nousevat mieleen ulosannista, jossa rytmiryhmä takoo eteenpäin sangen pelkistetysti ja kappaleen yleisilme on hyvin iskevä ja painostava. Vaikka yleislinja onkin yönpuoleinen ei tunnelmallisempia melodisia elementtejä ole myöskään unohdettu, niiden ilmentyessä useimmiten soolojen ja minimalististen korkeampien melodioiden muodossa. Samantyyppistä linjaa edustaa myös kappale ”Nord Og Ner”, joka on menevyydessään jopa rokkaava.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kevyempi, enemmän vanhaa myötäilevämpi, esitystapa on kuitenkin myös läsnä levyllä. Mm. ”Hedensk Oppstandelse” ja lähes kahdeksanminuuttinen ”Nornene” esittelevät tätä hyvin ja ”Odin Owns Ye All”-levyn leikittelevä riffittely on selkeästi tunnistettavissa. Ainoana erona on hoilottelevien, aika ajoin jopa koomisten, taustakuorojen puuttuminen ja pääasiassa dominoiva kylmä örinä toimii laulun kantavana voimana. Tämä onkin toteutuksen kannalta toimivampi ratkaisu: Se lisää yhtenäisyyden tuntua ja antaa tiettyä uskottavuutta yhtyeelle, josta moni ei luullut enää kuulevansa sen lyötyä pillit pussiin vuonna 2004.

Levyn lopettaa yli kymmenenminuuttinen nimikkoraita, joka on alkumetreiltään jo huomattavasti lämpimänpi kuin kaikki edeltäjänsä. kuten ”Odin Owns Ye All” levyn viimeinen raita ”A New Earth” osoitti, on Einherjer aina osannut lopettaa taistelunsa kunnialla. ”Av Oss, For Oss” maalailee eeppistä sielunmaisemaansa pikkuhiljaa ja basson ja tomikompin pyörittämä säkeistö kehittyy mahtipontiseen kertosäkeeseen, jota folk-tyyppinen melodia dominoi, laulajan ohella. Puolessa välissä kuullaan tutuksi käynyt suvanto-osa, jonka enkelikuoromainen syntikka aloittaa. Tästä kehittyy utuinen kitaramelodia, joka kehittyy viikinkikuorojen pohjustamaan riffiin, johon laulaja yhtyy surumielisen kaiutetun melodian vaikertaessa taustalla. Lopussa näppäilty teema muuttuu marssikompilla tahditettuun jyrisevään sahaukseen, joka hiipuu pikkuhiljaa hiljaisuuteen. Hieno lopetus, kaiken kaikkiaan!

On mukava huomata, että yhtye on palannut juurilleen. Se esittää materiaalia, josta tuli aikanaan tunnetuksi, mutta ei kuitenkaan toista itseään. Tietyn linjan omaavat yhtyeen monesti sortuvat juuri tähän tai sitten ottavat toisen tien kokeellisuudesta, joka taas usein suututtaa vallitsevaa fanikuntaa. Einherjer on kuitenkin jälleen kerran oppinut pukemaan suonissaan virtaavan viikinkiveren musikaaliseen muotoon ja osoittanut että Valhallan portit ovat vielä kaukana edessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen