Eksy sumuiseen, karuun maailmaan: arviossa Anima Hereticaen ”Ov Behest” -EP

Kotimainen Anima Hereticae julkaisi lokakuussa debyytti-EP:nsä nimeltä ”Ov Behest”. Sen kolme kappaletta vie kuulijan vahvoilla tunnelmillaan luonnon armoille, josta bändi ammentaa inspiraationsa.

Ensimmäinen ”Stone That Burns” -kappale kulkeutuu sumun läpi. Äänimaailma ei ole kirkas, mutta pureutuu vahvana. Mielenkiintoista vaihtelua syntyy, kun laulun ja soittimien pääpaino vaihtavat toistuvasti paikkaa biisin edetessä. Laulaja Ville Rutasen ääni sopii mainiosti tähän musiikkiin.

Bändi osaa rytmittää pitkien kappaleiden osiot. Kyllääntymistä ei ehdi muodostua tasaisessa lausunnassa tai sinfonisissa hetkissä. Kappaleissa löytyy kiihkoa, kepeyttä, lennokkuutta ja sitkeää etenemistä musiikin luomalla nevalla.

EP:n nimikkokappale alkaa mahtipontisella, jopa teatraalisella melodialla. Jokin suuri asia on käynnistymässä, mutta sinne asti ei julkaisulla edetä vaan musiikki vaihtuu sulavasti biisin päärytmiin. Tunnelma on hieno, ja se jää kytemään viimeisten nuottienkin jälkeen. Lauluhuudot sivaltavat raapivalla kiihkeydellään sekä tuskallaan. Anima Hereticae antaa kuuntelijalle tilaa hengittää ajoittain kauneutta kaiken karheuden välillä.

Julkaisu päättyy vahvaan tunnelmaan. Musiikki puskee tuulen ja meren voimalla armottomana päälle, ja koko julkaisu päätyy kiihkeään sekä tuomiolliseen kajoon. Rummut määräävät tahdin, joka ei salli peruuttaa. Eteenpäin mennään, loppuun asti.

Pidän ”Ov Behest” -EP:stä paljon. En edes halua erottaa siitä suosikkibiisiä, sillä ne kolme teosta kuuluvat niin kiinteästi toisiinsa. Anima Hereticae osaa rakentaa vahvaa ja hienoa tunnelmaa sekä kasvattaa musiikkinsa janoa suureksi. Uutta ja lisää odotan, kiihkeästi.

”Ov Behest” -kappalelista

1. Stone That Burns
2. Ov Behest
3. Constellation of Capricorn

Anima Hereticae:
Ville Rutanen, laulu, basso
Taneli Jämsä, kitara, taustalaulu
Teppo Ristola, rummut

Facebook

Instagram