Eksynyt oon soundiviidakkoon – arviossa Infected Rainin ”Time”

Jos Infected Rain tulisi vastaan sanaselityspelissä, käyttäisin siitä termejä “moderni”, “progressiivinen” ja “elektroninen”. Kaikkia näitä termejä viljellään modernin metallin parissa niin runsaasti, että ne sulautuvat epämääräiseksi sanahelinäksi vailla merkitystä. Moldovalaisyhtyeen kuudes studioalbumi “Time” on kuitenkin niin vahvasti kaikkea edellä mainittua, että käytän tässä arviossa kyseisiä sanoja anteeksi pyytelemättä. Albumi näki päivänvalon 9. helmikuuta Napalm Recordsin kautta.

“Time” on yhtyeen ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun pitkäaikaiset jäsenet, kitaristi Sergey Babich ja basisti Vladimir Babich poistuivat vahvuudesta. Tuoreella albumilla basson varressa kuullaan Alice Lanea, ja vastuu kitaroista on yksin perustajajäsen Vidick Ojogin harteilla.

Solisti Lena Scissorhands on kertonut albumin syntyprosessin olleen tunteellinen ja henkilökohtainen, ja tämä tunnelataus välittyy kappaleista myös kuuntelijalle. Albumilla kuullaan yhtyeen uran raskainta materiaalia, ja toisaalta myös aikaisempaa enemmän vaikutteita nu-metalista ja elektronisesta musiikista. Erikseen kaikki uudet elementit olisivat kiinnostavia, mutta albumille ympättynä ne tekevät kokonaisuudesta häiritsevän pirstaleisen.

Aloitetaan postiivisten asioiden parissa; Scissorhands on eittämättä yksi aikamme kiinnostavimmista ja monipuolisimmista vokalisteista. Hän taitaa paitsi luihin ja ytimiin tunkeutuvan huutolaulun, myös kauniin heleän puhtaan laulutavan. 

Heti avausraidalla “Because I Let You” kuullaan käytännössä koko skaala raastavista murinoista eteerisen puhtaaseen lauluun. Avausraita edustaa albumia siinä mielessä onnistuneesti, että myös instrumenttiosastolla kaikki kortit energisistä riffeistä elektronisiin efekteihin lyödään pöytään välittömästi.

Ainoa koherentti asia albumilla on jatkuva kaaoksen tuntu. Inspiraatiota on nyhdetty niin nu-metalista, elektronisesta musiikista kuin 2000-luvun alun goottimetallin pioneereiltä, mutta kokonaisuus kuulostaa siltä, ettei näillä vaikutteilla lopulta ole osattu tehdä mitään.

Instrumenttiosaston suoritus on teknisesti mukiinmenevä, mutta kädenlämpöinen. Riffit kuulostavat siltä, että olen kuullut ne aikaisemminkin – jopa saman albumin sisällä, elektroniset efektit ovat enemmän kokeilullisia ja vähemmän harkitun kuuloisia, ja kokonaisuudesta tuntuu puuttuvan se kuuluisa punainen lanka.

Koen lähtökohtaisesti, ettei bändien vertailu keskenään anna kenellekään mitään. “Timen” kohdalla tietyt samankaltaisuudet ovat kuitenkin niin selkeitä, että en voi jättää niitä mainitsematta. “Pandemonium” goottimetallivaikutteineen ja kuulaine vokaaleineen voisi olla suoraan Evanescencen albumilta, kun taas “Lighthouse” kuulostaa jousisovituksineen ja elektronisine efekteineen hämmentävän paljon Within Temptationin tuotannolta. Kutsukaa menneisyyteen takertujaksi, mutta näiden kappaileiden henkimä nostalgia nostaa ne omasta mielestäni albumin huippuhetkiksi.

Kun jo valmiiksi vaikeakulkuiseen soundiviidakkoon lisätään viimeiseksi raidaksi ambient-kappale “A Second Or A Thousand Years”, jää päällimmäiseksi tunteeksi syvä hämmennys. Lähes tunnin mittainen albumi tuntuu kestoaan pidemmältä, sillä se vaatii täydellistä keskittymistä jotta punainen lanka ei karkaa täysin ulottumattomiin.

Hyvinä hetkinään albumi on ihan toimivaa modernia metallia. Se osoittaa Infected Rainin olevan kykenevä uudistumaan ja tuomaan musiikkiinsa uusia vaikutteita, menettämättä persoonallista soundiaan. Valitettavasti albumin kaari ei tunnu kantavan alusta loppuun, vaan sen kappaleet tuntuvat toisistaan irtonaisilta. Pienellä hionnalla ja kokonaisuuden tarkemmalla harkinnalla albumissa olisi potentiaalia, mutta nyt se vaikuttaa enemmän haaskatulta mahdollisuudelta luoda jotain uutta ja kiinnostavaa.