Arto Mäenpää, Kaaoszinen päätoimittaja ja yksi perustajista, täytti vastikään 40 vuotta. Syntymäpäivähaastattelussa käymme läpi kuulumiset Kaaos Festivalilta, Kaaoszinen historiaa ja tulevaisuutta sekä valotamme persoonaa tekijyyden taustalla.

Heinäkuun viimeinen viikonloppu kului helteisissä merkeissä historian ensimmäisellä Kaaos-festivaalilla. Erityisiä sydämentykytyksiä se aiheutti tuoreelle promoottori Arto Mäenpäälle. Vaikka aiempaa kokemusta oli sisätilafestareiden järjestämisestä ja yhteistyökumppanina toimi kokenut konkari Ari Rintamäki, ei uuden festivaalin suosiota osannut ennustaa etukäteen.

Mitkä ovat päällimmäiset tuntemukset, kun festareista on haastattelun tekohetkellä kulunut pari päivää? Mäenpää on hyvillä fiiliksillä, mutta kertoo työmäärän lopulta yllättäneen. Liikkuvia osia on aina tapahtumatuotannossa, eikä kaikkeen pysty itse vaikuttamaan. Yhdeltä yhtyeeltä Finnair hukkasi pari matkalaukkua johonkin, ja he joutuivat esiintymään eri meikeillä ja vaatteilla kuin olivat suunnitelleet. Jännittäviä hetkiä koettiin myös, kun Fleshgod Apocalypsen taustalakanan mukana Suomeen matkasi pieni skorpioni.

Festivaalin suunnittelu vaati satoja ja satoja sähköposteja, varsinkin kun päävastuu hoidettiin kahteen mieheen. Aiemmin Rockperry-festivaalia Vaasassa järjestänyt promoottori Jouni Jaskari toimi myös apuna ensimmäisen kesän festivaalin artisteja pohdittaessa.

Festivaalista sovittiin syyskuussa 2024, mikä on festariskenen vuosikellon näkökulmasta auttamatta myöhässä. ”Jos miettii vaikka ens kesää, niin nyt on jo puolet bändeistä buukattu”, Mäenpää toteaa ja paljastaa samalla, että ensi vuoden lauantain pääesiintyjä on jo suullisesti sovittu.

Jatkoa Kaaos Festivalille on siis luvassa – ainakin ensi vuosi. ”Olisi kiva, jos tämän saisi kasvatettua kokoluokkaan 5 000 ihmistä per päivä. Mutta toki se on aika kaukainen haave vielä.”

Erityisen tyytyväinen Mäenpää on siihen, että festivaalialueen vieressä on hotelli ja kylpylä – vähän niin kuin John Smith Rock Festivalilla. Tulevaisuudessa festari haluaa profiloitua monipuoliseksi metallifestivaaliksi, jossa on kiinnostavia, uusia bändejä. Mäenpäätä kiinnostaa myös yleisön houkuttelu lahden takaa Uumajasta, jossa ei kesäaikaan alan festareita juuri ole. Tarkoituksena onkin mennä promoamaan tapahtumaa House of Metal -metallifestariin marraskuussa.

Tavoitteena on, että osa päälavan bändeistä on jatkossakin ulkomaisia. Lisäksi Mäenpää haluaa alueelle ensi vuonna enemmän istumapaikkoja ja telttoja sekä VIP-aluetta viihtyisämmäksi. Taloudelliset realiteetit kuitenkin vaikuttavat niin artistikattaukseen kuin käytännön asioihin. Täysin UG-festareita ei ole mahdollisuus järjestää, ja alueen kehittäminenkin tapahtuu vuosi kerrallaan askel askeleelta.

”Kyllä tässä jokaisen euron joutuu melko tarkasti laskemaan, että pää pysyisi pinnalla äärimmäisen tiukassa taloustilanteessa ja kovassa kilpailutilanteessa”, Mäenpää toteaa.

Festivaalin tavoitteena oli saada Vaasaan noin 2 000 kävijää päivässä ja tuosta jäätiin yleisöä ollessa paikalla noin 1 500 henkeä per päivä. Festivaalivieraita oli kuitenkin saapunut paikan päälle naapurimaa Ruotsin lisäksi muun muassa Espanjasta, Sveitsistä sekä Japanista asti.

Festivaalin jälkeen myyntiin laitetut Super Early Bird –liput ovat käyneet hyvin kaupaksi ja niitä on myyty jo useita satoja ensi vuodelle.

Elämän ensimmäinen haastattelu oli Deftonesin kanssa

Jos festarijärjestelyihin on uponnut satoja tunteja, oma lukunsa on Mäenpään omistautuminen luomalleen Kaaoszine-verkkojulkaisulle. Mäenpään tavoitteena on ollut, että rock- ja metallimusiikkiin keskittyvästä Kaaoszinestä tulisi Suomen suurin musalehti – ja sitä sen voidaan sanoa olevan tänä päivänä.

Perinteisen printtimusamedian tehdessä hidasta kuolemaa, on nettilehdistä ja podcasteista tullut yhä suositumpia informaation lähteitä. Maailma oli kovin erilainen paikka vuonna 2004, kun Kaaoszine sai alkunsa Vaasan lyseon lukion viimeistä vuotta käyneiden kaverusten Mäenpää, Teemu Hakala ja Tero Känsäkangas toimesta.

Aluksi lehti kulki nimellä HardcoreSounds ja oli englanninkielinen. Muodoltaan se oli oikeastaan enemmänkin tietokanta, johon lisättiin bändejä, levyjä, biisilistoja ja kuvia. Pian lehdessä oli jo arvosteluja, uutisia ja haastatteluja, mutta jälkimmäisiä tehtiin vain sähköpostitse. Mäenpää vastasi arvosteluista tehden niitä 365 vuodessa. Työnjaon osalta Hakala vastasi grafiikkapuolesta ja Känsäkangas koodauksesta. Muut tekijät ovat halunneet olla enemmänkin taustalla, kun Mäenpäästä on tullut lippalakkeineen eräänlainen lehden maskotti. Nykyään Kaaoszineä tekee suht säännöllisesti noin 80 henkeä, Mäenpää arvioi.

Mikä sai nuoren Arton kiinnostumaan zinen tekemisestä? Yläasteella Mäenpää diggaili oman kotikaupunkinsa punk-legendaa, Klamydiaa. Vuosituhannen vaihteessa hän innostui pinnalla olleesta nu metalista ja halusi löytää samanlaisia bändejä kuin Linkin Park, Slipknot, Papa Roach ja Killswitch Engage.

”Mun musiikkimaku tuli enemmän ulkomaiden kautta. Se ei johdu siitä, että suomalaiset bändit olisivat olleet jotenkin huonompia, mutta siihen aikaan informaation löytäminen yhtyeistä englanniksi oli paljon helpompaa tietokantaan, jossa oli lopussa reilusti yli 1 000 yhtyettä listattuna albumitietoineen päivineen”, Mäenpää sanoo.

Jotain rohkeudesta kertoo se, että ensimmäisen haastattelun nuori Mäenpää teki Deftonesista. Vuosi oli 2006, kun yhtye esiintyi Provinssissa. Mies laittoi hakemuksen vetämään pressipuolelle ja yllättäen se natsasikin. Deftonesin Chino Moreno teki kaksi haastattelua festareilla, toinen niistä oli Mäenpään kanssa ja toisen hän antoi MTV:n Axl Smithille.

Englanninkielinen julkaisu jäi pian pois ja kolmikko keskittyi suomenkieliseen lehteen. Hcsanomat.fi alkoikin saada runsaasti lukijoita, ja nimi vaihtui muutaman vuoden jälkeen Kaaoszineksi. Sosiaalisen median myötä suosio kasvoi pikkuhiljaa lisää.

Suomessa on tilausta metalliradiolle

Mäenpää jättäytyi päivätyöstään tekemään Kaaoszineä kokopäiväisesti juuri ennen koronavuosia. Viime vuosina mukaan on tullut uudelleen englanninkielinen versio, Chaoszine, eli ympyrä on sulkeutunut tietyssä mielessä sen osalta.

Mäenpää kertoo Chaoszinen lukijoista olevan noin 80 % Saksasta, Englannista ja USA:sta. ”Se, mikä siinä kansainvälisessä lehdessä on haasteena, on se kun englanninkielisiä lehtiä on kuitenkin aika paljon, niin pitäisi jotenkin erottua sisällöllisesti”, Mäenpää kuvaa. Toisaalta englanninkielinen lehti tuo uskottavuutta ja helpottaa omalta osaltaan toimimista kansainvälisten bändien kanssa.

Chaoszinen tavoin koronavuosina lanseerattu KaaosTV on vienyt videohaastattelujen määrän ja laadun uudelle tasolle. YouTube-kanava oli toki ollut olemassa jo yli 10 vuotta tätä ennenkin. Videoformaatti on Mäenpään mielestä tätä päivää, joskin pitkille tekstimuotoisille haastatteluillekin on paikkansa. Viime vuodesta lähtien haastatteluja on tehty omalla studiolla Helsingissä – vähän samalla tavalla kuin vieraat voivat vierailla vaikka Radio Rockilla. Studiota pyörittää kokopäiväisesti Samuel Järvinen.

Nettiradiotakin testattiin korona-aikana, mutta lopulta resurssit eivät yksinkertaisesti riittäneet sen ylläpitämiseen. Mäenpää toteaa nettiradiolle olevan haasteellista kilpailu radioaalloilla toimivien kanavien kanssa. Esimerkiksi autossa ihmiset valitsevat helpommin valmiin kanavan, kuin alkavat etsimään nettiradiota. Täysin hän ei ole radioideaa kuitenkaan hylännyt. ”Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla metalliradio, missä soisi oikeasti metallimusaa aamusta iltaan”, hän sanoo. ”Jos löytyy joku toinen hullu, joka haluaisi sitä laittaa joskus pystyyn, niin voisin hyvinkin olla mukana osallisena siinä. Soisi radiossakin sen jälkeen AC/DC:n ja Guns N’ Rosesin sijaan jotain muuta.”

Mäenpää saa päivittäin kymmeniä yhteydenottoja bändeiltä. Kaaoszineä pyörittäessään Mäenpää onkin aikamoisella näköalapaikalla. Kysyttäessä, minkälaisia tendenssejä hän näkee olevan tällä hetkellä metallimusan kentällä, hän nimeää ainakin core-musan. Viimeaikaisiksi omiksi suosikeikseen hän mainitsee Lorna Shoren, Sleep Tokenin ja Jinjerin.

”Festarijärjestäjänä näkee ehkä vielä enemmän, mitä suunnitelmia bändeillä on esimerkiksi seuraavalle vuodelle. Kun on media, niin bändit saattavat pelätä mitä kertovat, mutta koskaan en kyllä huutele heidän asioitaan ulos ennen kuin siihen on virallisesti lupa joltain taholta.”

Suhtautuminen lehteen on muuttunut vuosien varrella. Aluksi DIY-henkistä zineä ei otettu kovinkaan vakavissaan. Nykyisin sen painoarvo on kuitenkin kiistämätön rock- ja metallimusan saralla. Yksi asia on myös varma Mäenpään luonteenlaatu huomioiden: Kaaoszinen kehittäminen jatkuu, ja uusia ideoita tulee olemaan jatkossakin.

”En mä koskaan ole täysin tyytyväinen niihin lehtiin, mitä mä teen. Näen aina, mitä voisin tehä toisin ja paremmin. Periaatteessa pitäisi kai olla aina tyytyväinen siihen, mitä saa aikaiseksi, mutta usein mä näen vain ne asiat, mitkä haluan korjata paremmaksi. Kai se luonne pitää ollakin semmoinen, jos haluaa asioiden kehittyvän ja menevän eteenpäin.”

Salibandya pelaava diplomi-insinööri, joka valitsi toisenlaisen alan

Mäenpäätä kuunnellessa on selvää, että Kaaos-mediaperheen pyörittämisessä kyse on enemmän elämäntavasta kuin vain palkkatyöstä. ”Jos alkaisi laskemaan koko elämän ajalta tuntipalkkaa, mitä tästä on saanut, niin ei varmaan saisi senttiäkään tunnilta”, Mäenpää naurahtaa.

Kesä 2025 on ollut erityisen kiireinen senkin vuoksi, että festariruljanssin lisäksi hänellä oli omat häät järjestettävänä toukokuun lopussa pitkäaikaisen puolisonsa Minna Kiviojan kanssa. 16. heinäkuuta 40 vuotta täyttänyt mies vaikuttaa sietävän stressiä poikkeuksellisen hyvin. Vaikka viestejä satelee päivittäin eri kanavien kautta, Mäenpää vakuuttaa, ettei lehden tekeminen itsessään ole stressaavaa. ”Mä teen mitä ehin ja sitten ne jää seuraavalle päivälle, mitä en ehdi”, Mäenpää kuvailee.

”Onko sulla lomaa?” kysyn. Mäenpää on hetken hiljaa ja naurahtaa. ”Viime kesänä taisin viimeksi olla pari viikkoa niin, että hoidin vain sähköposteja. Semmoista se yrittäjyys on”. Tärkeää on ollut myös puolison ymmärrys epätavallista uravalintaa kohtaan. Perheeseen kuuluu lisäksi syksyllä alakoulun aloittava lapsi.

Mitä muuta Arto Mäenpää on kuin musiikkia elävä ja hengittävä Kaaoszinen dynamo? Identiteettiä määrittelevät ainakin vaasalaisuus ja salibandy. Koko ikänsä Vaasassa asunut Mäenpää ei ole kokenut tarvetta muuttaa pois kotiseuduiltaan. Verkkojulkaisun pyörittäminen onnistuu hyvin sieltä käsin, ja tarvittaessa hän matkustaa junalla keikka- ja haastattelureissuille.

Tärkeää vastapainoa työlle on urheilu. Mäenpää on pelannut salibandya aikoinaan jopa divarissa asti. Nykyisin mies pelaa nelosdivarissa ja auttaa PT-94-joukkueen pyörityksessä joukkueenjohtajana. Musiikkia hän on harrastanut aina kuuntelupohjalta, eikä itsellä ole soittotaustaa.

Kaiken muun ohella Mäenpää on ehtinyt opiskella tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi. Hän valmistui Vaasan yliopistosta vuonna 2015 ja työskenteli tämän jälkeen kokopäiväisesti varastopäällikkönä.

Kuinka suuri kynnys oli lähteä yrittäjäksi? ”Se oli monen asian summa. Ensin syntyi lapsi, sitten aloin nukkumaan huonosti ja tuntui, että muurit alkavat kaatua päälle. Silloin mietin, että olisi kiva yrittää edes kerran tätä, että tuleeko tästä mitään.” Kun sitten silloisesta firmasta ilmoitettiin, että joku saa lähteä, Mäenpää ilmoittautui vapaaehtoiseksi.

Yrittäjyys sai hankalimman mahdollisen startin, kun maailmaa vavisutti keväällä 2020 pandemia. Kun siitä selvittiin, Mäenpää ajatteli että ollaan jo voiton puolella. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta niin pitkään kuin työstä saa kohtuullisen toimeentulon, hän ei aio asiaa murehtia. Musiikkitoimittajan hommia hän tuskin koskaan kuitenkaan hylkää kokonaan, jos joskus joutuisi palaamaan ns. normaaleihin päivätöihin.

Haastattelujen tekemiseen ei koskaan kyllästy

Mäenpää arvioi tehneensä uransa aikana noin 1 500 haastattelua ja kertoo pitävänsä niiden tekemistä edelleen parhaana asiana työssään: se, että pääsee juttelemaan ihmisten kanssa mielenkiintoisista aiheista. Joidenkin muusikoiden kanssa suhde on muuttunut ammatillisesta myös kaveruussuhteeksi.

Eräs pitkäaikainen unelma oli Mäenpään oman suosikkiyhtyeen, Slipknotin, haastattelu. Yritettyään saada haastattelua lähes 20 vuoden ajan, tämä vihdoin onnistui vuonna 2024. Eräs Kaaoszinen menestyksen salaisuus tuntuukin olevan Mäenpään pitkäjänteisyys ja sinnikkyys. Hän kuvaa, ettei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä – olipa kyse sitten haastattelun saamisesta Kaaoszineen tai kiinnostavan bändin jahtaamisesta festariesiintyjäksi. Onko koskaan tehnyt mieli luovuttaa?

”Päinvastoin: en mä koskaan koe, että mä epäonnistuisin, jos mulle ei anneta jotain haastattelua tai juttua. Seuraavalla kerralla teen vain tuplasti lisää töitä sen saavuttamiseksi”, Mäenpää kuvaa.

Mäenpää kertoo, että muusikoilla on yleensä tietynlainen medianaamari päällä, ja asiat hoituvat ammattimaisesti. Toki joskus sattuu huono päivä tai muusikon oman elämän asiat vaikuttavat vuorovaikutukseen, mutta suurimmaksi osaksi kohtaamiset ovat sujuneet tyydyttävästi.

Mäenpään tarina on inspiroiva osoitus sinnikkyydestä, rohkeudesta ja yritteliäisyydestä: täysin tyhjästä rakennettu media-alusta on jättänyt jälkensä suomalaisen musamedian historiaan. Mitä sanoisit nuorelle, joka haluaa musatoimittajaksi? ”Pitää olla aika iso palo siihen hommaan. Tein 17 vuotta musalehtiä ilmaiseksi. Vähän sillä samalla meiningillä kuin ’artisti maksaa’. En mä laske työtunteja samalla lailla kuin siellä päivätyössä leimakortilla käyvät laskevat. Jos tekeminen on kivaa, niin mä voin tehdä sitä aamukaheksasta keskiyöhön. Eikä se kuluta mua sillä lailla. Tottakai keikkojen ja festivaalien teossa on se ikävä puoli, että mikäli se on tappiollista, et saa siitä euroakaan palkkaa ja joudut maksamaan siitä, että muut saavat elämyksiä. Eihän siinä tavallaan ole mitään järkeä, mutta silti niitä haluaa järjestää ihmisille, koska ne on monille myös henkisen hyvinvoinnin kannalta erittäin merkittäviä asioita”, Mäenpää kuvailee.

”Kyllä tää on myös omalla tavallaan maailman paras työ. Saat tehä sellaisia juttuja, mitä haluat ja 99,9-prosenttisesti siistien tyyppien kanssa. Eipä tästä vaihtaisi päivääkään pois, vaikka välissä tuntuu, että kaikki asiat vastustavat.”

Kaaoszine on ollut Musiikki & Mediassa viisi kertaa ehdolla, ja Arto Mäenpää ehdolla vuoden musiikkitoimittajaksi vuonna 2019. Lisäksi Mäenpää on saanut Somnium-stipendin pitkäaikaisesta työstään metallimusiikin eteen.

”Tottakai tunnustukset ovat hienoja juttuja ja arvostan jokaista ehdokkuutta, mutta ei raskaan rockin ja metallin musalehteä tekevänä voi niiden perässä juosta. Olisihan se ollut hienoa, että edes yhden kerran noista viidestä ehdokkuudesta olisi palkinnon saanut, esimerkiksi vuonna 2024 kun tuli 20 vuotta täyteen lehtien tekoa itsenäisesti, mutta eipä noihin raateihin ja äänestyksiin voi mitenkään vaikuttaa ja turha niiden takia on yöuniansa menettää. Jatkaa vain kehittämällä omia hommiaan niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ja uskoo, että ne palkinnot tulee jos on tullakseen joskus.”