Elmo Karjalainen – Age Of Heroes

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 14.3.2017

Kymmenen kappaleen mittaisista albumeista on tullut ennemmin sääntö kuin poikkeus useiden artistien kohdalla. Monesti nämä albumit ovat kestoltaan puolen tunnin ja 50 minuutin välillä. Todennäköisesti syy tähän piilee siinä, etteivät kovinkaan monet kuuntelijat jaksa kahlata lähes tunnin mittaista levyä läpi, ellei kyseessä ole suosikkibändi. Elmo Karjalainen rikkoo näitä molempia standardeja neljännellä albumillaan ”Age Of Heroes” – kiekolta löytyy 17 kappaletta, ja kestoltaan levy on yli 70 minuuttia. Albumista tekee massamusiikista vieläkin poikkeavamman se, että levy on instrumentaalinen muutamaa ”välipuhekappaletta” lukuun ottamatta. Elmo Karjalaisen aikaisemmat albumit ovat myös instrumentaalisia. Lauluttomuus herättää väistämättä epäilyksen: jaksaako koko levyä edes kuunnella?

Elmo Karjalainen on kitaravirtuoosi. Soolouransa lisäksi hän soittaa mm. Seagravessa ja Kilpi-yhtyeessä. Karjalainen on julkaissut jo kolme sooloalbumia, ja nyt on siis neljännen vuoro. Hän on myös huumorimiehiä, sen osoittaa jo albumin kansikuva, jossa harvahampainen, partasuinen kitaristi lavalla toteaa yhden hengen yleisölle: ”Good to see you all here!” Ehkä kuvitus vastaa Karjalaisen pelkoa tai kokemusta yleisön koosta keikoilla tai sitten se on toteutettu täysin itseironisesti. Joka tapauksessa kansi osoittaa, että Elmo Karjalainen laittaa itsensä täysillä likoon. Kannessa on myös varoitustarra, joka kertoo: ”Tämä äänite sisältää runsaasti kitaran soittoa eikä lainkaan räppiä tai autotunea. Nämä ovat Karjalaisen mukaan täysin sopimattomia radiosoittoon tai mihinkään muuhun.” Kärjistettyä, mutta Karjalaisella on erinomainen näkemys.

”Age Of Heroes” pitää sisällään kaikkiaan 17 kappaletta, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat poikkeavimmat. Levyn aloittava ”Warm Welcome” on nimensä mukaisesti lämminhenkinen ja pehmeä laskeutuminen levyn musiikilliseen seikkailuun. Viimeinen kappale ”Breathe” on myös pehmeä ja kevyt ja toimii kuin kuuntelijan rauhoitteluna sekä antaa pienen vihjeen tulevasta akustisesta levystä. Näiden kahden kappaleen välille mahtuu 13 vauhdikasta rockrallia sekä kaksi ”välipuhetta”, joista jälkimmäinen ”Return Of The Silly English Person” saa aikaan myötähäpeän tunteen. ”Party Political Speech” on Elmo Karjalaisen mukaan imitaatio Peter Sellersin puheesta. Imitaatio on onnistunut ja näyttää, kuinka voi kuulostaa tärkeältä, vaikkei sanoisi mitään järkevää. Myös levyn aloittavan ”Warm Welcomen” lopussa kuullaan puhetta, jossa mies toteaa, ”ettei aio ostaa tätä levyä, koska se on täyttä roskaa”. Samainen herrasmies toteaa seuraavan hengästyttävän ja vauhdikkaan kappaleen ”How Can Less Be More” lopussa, että levy todellakin on roskaa, muttei kiellä ostoaikeitaan. Elmo Karjalaisen kujeilu on mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka en aina pysykään perillä, mikä sen tarkoitus on. Ainakin hän on toteuttanut levyn persoonallisesti, tehden siitä omankuuloisensa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn kappaleet lähtevät useasti liikkeelle vahvasti rokkaavina ja polkevina ilmavien kitarasoolojen vauhdittamana. Kappaleet vaihtelevat keskenään äänimaailmoiltaan, ja muutaman kappaleen kohdalla, kuten ”How Can Less Be More” ja ”Age Of Heroes”, käydään myös power metalin puolella. Hassunniminen ”Chikken Noodul” on aluksi alakuloisen oloinen mutta piristyy paikoitellen. Kappaleen soundi on vangitseva, ja sitä kuunnellessa on helppo ajautua omiin ajatuksiinsa. ”Blue Eyes” tarjoilee makeita kitarakuvioita – kuten kaikki muutkin albumin kappaleet – mutta tässä kappaleessa tunnelma on lempeä ja juhlallinen. ”Blue Eyes” on kuin kunnianosoitus. Elmo Karjalaisen levyllä on ollut mukana myös muitakin merkittäviä kitarasankareita, muun muassa Matias IA Eklund, Janne Nieminen ja Emil Pohjalainen, joista kaksi jälkimmäistä osallistuivat Miamissa järjestettyyn ”Guitar Gods” -kilpailuun ja voittivat sen. Tämä kaksikko soittaa ”A Meeting Of The Gods (And This Guy)” kappaleessa Karjalaisen kanssa päätä huimaavan riffimyrskyn. Kappaleen nimestä voikin päätellä, että ”A Meeting Of The Gods (And This Guy)” on kunnianosoitus Niemiselle ja Pohjalaiselle. Karjalainen tyytyy vaatimattomasti olemaan ”tämä heppu”. Vaikkei Elmo Karjalainen voittanutkaan kilpailua, on hän siitäkin huolimatta erinomainen muusikko.

Levyn loppupuolelta löytyy vielä monta hienoa kappaletta, joista erityisesti muutama pitää nostaa esille. ”Falling For Falafels” alkaa deeppurplemaisella syntikka ja kitara -kombinaatiolla, ja siinä kuullaan Matias IA Eklundin (Freak Kitchen) monipuolisia kitarankäsittelytaitoja. Synkähkö ja boogiemainen ”Lost In A Foreign Scale” on Karjalaisen mukaan imenyt vaikutteita Steve Vailta ja Meshuggahilta, ja lopputuloksena on melkoinen mörkö. ”Age Of Heroes” -levy pitää sisällään paljon ensiluokkaisesti toteutettuja kappaleita ja persoonallisia Karjalaisen häröilyjä. Yli 70 minuuttia kestävä, instrumentaalinen albumi ei ehkä ole helpoimmin lähestyttävästä päästä, mutta ehdottomasti tutustuminen arvoinen, jos satut pitämään ilmavista, nopeista ja monipuolisista kitarasooloista. ”Age Of Heroes” on juuri niitä levyjä, joita kannattaa kuunnella rauhassa ja musiikkiin uppoutuen eikä vai hätäisesti Spotifysta kappaleesta toiseen pomppien. ”Age Of Heroes” on erinomainen albumi.