Elokuvametallia synkän tarinan siivittämänä: Seven Spires – Solveig
Seven Spires on yhdysvaltalainen yhtye, joka yhdistelee sinfonista metallia melodiseen death metaliin. Tämä yhdysvaltalainen bändi julkaisi elokuun alussa ”Solveig”-nimisen debyyttialbumin, joka kertoo tarinan eksyneestä sielusta, ja sen matkasta demonin pimeän maailman läpi. Pelonsekaisin tuntein lähden Seven Spiresin matkaan…
”The Siren” saa kunnian toimia tämän albumin avausraitana. Tämä jopa hieman goottimainen instrumentaali-intro toimii eräänlaisena alkutekstinä koko albumille. ”Alkutekstien” jälkeen siirrytään ensimmäiseen kunnon kappaleeseen, ”Encounteriin”, joka toimii jatkumona ”The Sirenille”. Ainakin ”Solveigin” alku vaikuttaa todella lupaavalta.
Mainos päättyy
Ensimmäisen kunnon kappaleen jälkeen tulee 27 sekuntia kestävä instrumentaalibiisi, joka vaikuttaa todella turhalta. Tuntuukin, että se on vain väkisin ängetty albumille kappalelistaa pidentämään. Miksi tätä kappaletta ei voitu yhdistää seuraavana kuultavaan ”The Cabaret Of Dreamsiin”, joka jatkuu sujuvasti heti tämän instrumentaalikappaleen jälkeen? Varsinkin ensimmäisellä kuuntelukerralla ”The Siren (Reprise)” sekoittaa kunnolla pienen kuuntelijan, kun kuuntelija ei tiedä, mitä kappaletta hän oikein kuuntelee.
Vihdoin ja viimein kappalelista alkaa selkiintyä, kun ”The Cabaret Of Dreams” liittää kuuntelijan osaksi 1920-luvun musikaalia luomalla nimensä mukaisesti ”kabaree-tunnelman”. Laulaja Adrienne Cowanin äänessä on paikoin pientä rouhevuutta, joka muistuttaa Battle Beastin Noora Louhimoa, mutta se sopii hyvin tähän kappaleeseen. Jos joku vielä tässä vaiheessa uskalsi epäillä Cowanin laulutaitoja, niin viimeistään ”Choices”-kappaleessa kaikki epäilyt haihtuvat välittömästi.
Raidalla kuusi oleva ”Closure” jatkaa ”Choices”-kappaleen viitoittamalla tiellä albumin tasalaatuista linjaa tarjoten kappaleen lopussa pienen piristävän adrenaliinipurkauksen. Tässä vaiheessa on myös pakko nostaa esiin se, miten loistavasti yhtye on panostanut kappaleiden lopetuksiin, mitä saadaan todistaa myös ”The Cabaret Of Dreamsissä” sekä ”The Serenityssä”.
Mainos päättyy
Seuraavana kuullaan ”100 Days”, joka on puolestaan ihanan rauhallinen kappale, pieni hengähdystauko. Keskellä albumia tämä kappale ei pääse kuitenkaan täysiin oikeuksiinsa, vaan se olisi sopinut paremmin albumin päätösraidaksi.
Tarinan on kuitenkin jatkuttava, ja nyt on ”Stayn” vuoro viedä sitä eteenpäin. ”Solveig” on täynnä mahtavia kappaleita, jotka matalatasoisemmalla albumilla olisivat varmoja hittejä. ”Stay” sekä myöhemmin kuultava ”Serenity” ovat juurikin tällaisia kappaleita. Lisäksi ”Stayssä” kitarataiteilija Jack Kosto onnistuu saamaan ainakin tämän kuuntelijan ihon kananlihalle.
Kaikki tämä on ollut vasta alkua. Raidalla yhdeksän kohdataan tämän albumin rankin ja aggressiivisin kappale, ”The Paradox”. Kappale alkaa kovin rauhallisesti, eikä tähän rauhalliseen puoleen keskitytäkään sen enempää, vaan Cowan alkaa esitellä örinätaitojaan taustatukenaan vierailevana tähtenä toimiva Cameron Earnshaw.
Raidalla 11 oleva ”Depths” on todella tunteikas ja vahva kappale, jossa varsinkin kertsi tulee esiin hyvin haikeana mutta vahvana. Myös ”Distant Lights” jatkaa massiivista linjaa tuomalla esiin enemmän elokuvamaisuutta. Hieman mitäänsanomattoman ”Distant Lightsin” jälkeen kuullaan ”Burn”, jossa Seven Spires on parhaimmillaan. – Jos edes harkitset kuuntelevasi koko albumin, suosittelen, että kuuntelet juuri tämän kappaleen. Vaikka kappale onkin koko albumin pisin pläjäys, on se ehdottomasti myös yksi albumin parhaimpia kappaleita.
Mainos päättyy
Jälleen kohdataan tämän yhtyeen pakkomielle: liikaa raitoja albumille. ”Ashes” olisi ollut täydellinen lopetusraita, sillä se olisi toiminut ”happy endinä” koko albumille. Itse olisin päättänyt albumin tähän, mutta ”mahdollisen lopetusraidan” jälkeen kuullaan vielä ”lopputekstit”, eli ”Reflections”. Tämä ”Solveigin” virallinen päätöskappale on instrumentaalikappale, jossa kuullaan koko albumin kohokohdat instrumentaalisina. Vaikka ”Reflections” onkin satumainen kappale, aiheuttaa se silti sekalaisia tunteita. Toisaalta”Reflections” on täysin turha kappale mutta toisaalta, kun albumi alkoi omantyylisellä introlla, niin miksei se voi myös päättyä samankaltaisella outrolla.
”Solveig” on debyyttialbumiksi varsin vakuuttava ilmestys. Seven Spires onnistuu yhdistelemään death metalia sinfoniseen metaliin ja ujuttamaan koko paketin sujuvasti elokuvamusiikin muottiin muuttamatta soundia kuitenkaan sekalaiseksi puuroksi. Pientä murhetta aiheuttaa kuitenkin albumin kappalelista, josta on tullut nillitettyä tässä arvostelussa ehkä jopa liikaakin… Seven Spires yrittää olla kovin omaperäinen, ja osittain se siinä myös onnistuu. Kysymykseksi nouseekin, onnistuuko se tarpeeksi, vai häviääkö se sinfoniseen massaan.
8½ / 10
Kappalelista:
1. The Siren
2. Encounter
3. The Siren (Reprise)
4. The Cabaret Of Dreams
5. Choices
6. Closure
7. 100 Days
8. Stay
9. The Paradox
10. Serenity
11. Depths
12. Distant Lights
13. Burn
14. Ashes
15. Reflections
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tia Salmela