Emigrate – Silent So Long

Saksalaisen metallijyrä Rammsteinin pitäessä taukoa on yhtyeen jäsenillä aika keskittyä muihin projekteihinsa. Emigrate on bändin kitaristin Richard Kruspen luotsaama alternative metalli -bändi, jossa industrial-elementit lyövät kättä rokin kanssa. Bändin debyytti sisälsi muutaman tarttuvan kappaleen mutta oli muuten aika vaisu esitys. Nyt bändi julkaisee toisen levynsä, joka kantaa nimeä ”Silent So Long”.

Emigraten isoin heikkous on aina ollut bändin pääjehu Kruspen laimea vokalisointi. Kaveri ei tunnu saavan mitään tunnetta lauluunsa, mikä lannistaa menevimmätkin biisit. Bändi itse tuntuu tiedostavan tämän ongelman, sillä uutukaisella on reippaasti vierailevia vokalisteja. Laulupuolen hoitaa kuudessa biisissä ainakin osaksi joku muu kuin Kruspe: vierailijoiksi on saatu mm. Marilyn Manson, Lemmy Kilmister ja Jonathan Davis. Musiikkipuolella on Rammstein- viittaukset koetettu vetää minimiin ja raskaat runnovat kitarat ovat saanet väistyä. Tilalle on saatu ”stadium rock” -tyylisiä riffejä ja erilaisiin huminoihin luottavat syntikat. Lopputuloksena on todella ponnetonta alternative metallia, joka on kuin vesitetty versio pääbändinsä ”pöytälaatikkobiiseistä”. Kruspen tunteetonta tulkintaa tahdittavat biisit ovat unettavia ja yksinkertaisesti surullista kuunneltavaa. Levyn ainoa tähtihetki on Marilyn Mansonin laulama ”Hypothetical”, joka menisi Mansonin alkupään tuotannon biisinä hyvinkin helposti.

Edellisen Emigraten faneille uutukaiselta löytyy pari ns. tiukempaa vetoa, kuten ”Rainbow” ja ”My Pleasure”, mutta ne eivät levyä pelasta. Tätä levyä ei pelasta myöskään Lemmy Kilmister, jonka vetämä ”Rock City” on huonoimpia biisejä, mitä mieheltä on kuultu hyvin pitkään aikaan.

3/10

Kappalelista:
01. Eat You Alive (featuring Frank Dellé)
02. Get Down (featuring Peaches)
03. Rock City (featuring Lemmy Kilmister)
04. Hypothetical
05. Rainbow
06. Born On My Own
07. Giving Up
08. My Pleasure
09. Happy Times
10. Faust
11. Silent So Long (featuring Jonathan Davis)

Emigrate Facebookissa

Kirjoittanut: Janne Partanen

Kommentoi julkaisua