Emperoria, Mayhemia, Dark Funeralia: Dark Archiven Joakim listasi Kaaoszinelle viisi suurinta musiikillista vaikuttajaa black metalin saralta
Kotimainen black metal -yhtye Dark Archive on parhaillaan kirjoittamassa materiaalia seuraavaa julkaisuaan varten. Yhtyeen kitaristi Joakim ”Lord Mordor” Lindholm listasi Kaaoszinelle viisi mieheen eniten vaikuttanutta black metal -albumia ja kertoi hieman taustoja levyihin liittyen. Joakim on alustanut valintojaan seuraavasti:
”Omista taustoista sen verran, että olen vuosikertaa 1982, eli luonnollisesti oma kitaransoitto ja metallimusiikin kuuntelu alkoivat Metallican, Slayerin ja Megadethin kera ja niitä biisejä hakattiin loppuun saakka nuoren pojan sormet verillä ja kipua huutaen. Lainasin kirjastosta tabulatuureja ja isä sitten työpaikalla hirveällä työllä kopioi niitä minulle isoiksi kansioiksi opettelua varten. Periksi ei annettu, tarkoitus oli kasvaa esikuvien mukana samalle tasolle. Tämä varmasti on monelle saman ikäluokan soittajalle ja kuuntelijalle tuttu tarina.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Teini-iän alkupuolella hurahdin sitten täysin black metallin maailmaan. Tuolloin Norjan suuret otsikot ja tapahtumat tekivät sellaisen vaikutuksen omaa paikkaa maailmankaikkeudesta hakevalle nuorelle, että se oli menoa ensitahdeista asti, kun Klaus Fleming soitti genren orkestereita Metalliliiton lähetyksissä. Jokainen lähetys tuli tallennettua C-kasetille ja nämä uudet itselle tuntemattomat black metal uutuudet päätyivät sitten ihan oikeasti ”päättymättömille kaseteille”, kuten eräässä Kummeli-sketsissä vitsailtiin. Eli kopioin tiettyjä biisejä kasetille siten, että sama biisi soi jatkuvasti, kunnes painoin stop-nappulaa. Ei ollut internetiä, YouTubea, ei mitään. Mutta tieto korviin tuli, että Fredalla ja myöhemmin Itäkeskuksen kauppakeskuksessa oli sellaiset levykaupat kuin Spinefarm Records. Sinne tuli lähdettyä heti, kun olin ensimmäisen cd-soittimeni joululahjaksi saanut ja saanut tiedon liikkeistä, joissa kaupattiin äärimmäistä musiikkia sekä siihen liittyvää vaatetusta.
Eli nyt tulee siis listaus oman elämän top 5 black metal -levyistä ja perustelen samalla, miksi juuri kyseiset levyt. On todella vaikeaa arvioida varsinaista järjestystä mikä levy on oikeasti se numero 1 ja mikä sitten toiseksi tärkein jne., mutta yritän tässä avata ainakin viiden levyn osalta, miksi juuri nämä levyt ovat vaikuttaneet kaikista eniten omaan kasvuun black metal -skenessä ja ylipäätään mikä merkitys kyseisillä levyillä on ollut omaan elämään.”
1. Emperor – ”In The Nightside Eclipse”:
Mainos päättyy
Tämä levy on ehkä se elämäni edelleen tärkein levy. Isoin syy tähän levyyn hurahtamisessa oli kappale ”Inno A Satana”, joka on ehkä edelleenkin omasta mielestä upein black metal kappale Mayhemin ”De Mysteriis dom Sathanasin” kanssa, mitä on ikinä tehty. Tosin aika kultaa muistot, mutta silti kappale on erityisesti sävellyksenä ja tunnelmaltaan niin mahtava ja mahtipontinen, että vieläkin yli 20 vuoden jälkeen istun talvipakkasella täysikuun aikaan tähtitaivaan alla ja kuuntelen kappaletta kuulokkeilla taivasta tuijottaen. Eli samaa, mitä tein aikoinaan kannettavalla cd-soittimella, niin nyt se vain tapahtuu suoratoistopalveluiden kautta.
Maailma muuttuu, mutta tietyt asiat ja kappaleet jäävät historian kirjoihin ja nimenomaan tämä kappale on itselle niin ideologisesti kuin musiikillisesti se kappale, jos pitäisi yksi black metal biisi mainita, niin huulille tulisi sydänveren kautta kiertäen aivot adrenaliinia tykittäen elimistöön: ”Inno a Satana”. Kyseinen kappale itseasiassa soi juuri tätä kirjoittaessa taustalla, sillä jo pelkkä muistelu pakotti minut laittamaan sen soimaan, sulkemaan studiotilan oven ja lisäämään volyymia niin, että tunnen sen saman tunteen edelleen, mitä aikoinaan koin, kun sen ensimmäistä kertaa kuulin.
Toinen levyllä itselle tärkeä kappale on ”I Am The Black Wizards”, joka edelleen monilla varmaankin on mielessä englanninkielen tulkinnan ihmeenä enemmän kuin itse biisi sisällöltään. Tätä biisiä kuuntelen edelleenkin myös todella paljon ja sen kitaran leadiriffi on itseasiassa yksi harvoista muiden bändien riffeistä, jolla treenaan omaa tremolo picking -tekniikkaani joskus tunteja samaa riffiä kierrättäen. Selkeä, yksinkertainen, mutta erittäin tarttuva kitaramelodia, joka ei ikinä unohdu itseltäni miten se soitetaan.
Mainos päättyy
Emperor on myös bändinä sellainen, joka on aiheuttanut oman teini-iän kovimman pettymyksen, kun odotin ja odotin näkeväni bändin livenä ja he päätyivätkin sitten esiintymään Tavastialle, jonne allekirjoittaneella ei silloin ollut iän puolesta mitään asiaa. Kyseinen keikka jäi myös varmasti osittain Suomen bm-historiaan itse pääesiintyjää lämppäävän Enochian Crescentin silpomistempun mennessä liian pitkälle ja muistaakseni vokalisti haettiin ambulanssilla lavalta soiton keskeytyessä siihen. Huhuthan kertoivat silloin, että veitsi olisi uponnut jopa luuhun saakka. Noh, se oli 90-lukua ja silloin kaikki vastaava oli hienoa ja oikeastaan hyvin normaalia, johon yleisö oli varmastikin omalla tapaa jo tottunut. Osa historiaa, se siitä.
”In the Nightside Eclipse” levynä kuuluu ehdottomasti top 5 levyihin kokonaisuutena ja kahden mainitsemani kappaleen erittäin suurella merkityksellä. Myös muu bändin tuotanto tuli kulutettua jatkossa loppuun asti ja haettua Spinesta heti, kun julkaisu oli hyllyssä. Spinessa E-kirjaimen kohdalla käytiin kyllä joka kerta, kun tieto uudesta Emperor-levystä saapui omiin korviini.
Ihsahn kertoi jokin aika sitten haastattelussa, että Emperor oli hänelle aikoinaan keino purkaa pahaa oloa, vihaa ja tuskaa ulos musiikin kautta. Samaa se oli itsellekin, kun alkoi löytää pimeyden polun, mutta ei vielä osannut nuorena käsitellä tunteitaan oikeaoppisesti. Tottahan toki vanhemmat olivat huolissaan, kun sitä innoissaan nuorena selitti heille vaahto suussa, että ”hei Emperorin rumpali on murhannut jonkun ja kitaristi polttanut kirkkoja! Tosi siistiä! Miksi ei kukaan ymmärrä mua?”.
Se Emperorista. Tuskin löytyy 90-luvulla elänyttä black metal -diggaria, joka ei jonkin sortin tunnustusta kyseiselle bändille antaisi.
Mainos päättyy
2. Satyricon – ”Nemesis Divina”:
Tämä levy tuli oikeastaan heti julkaisun yhteydessä ostettua. Samoihin aikoihin myös tuli hankittua ”Mother North” VHS-kasetti, joka kului sen hetken vanhempien laitteistossa niin puhki, että lopulta kasetista taisi katketa nauha, mikä tuolloin harmitti suuresti. Tosin noihin aikoihin 14-vuotiaan black metal teinin vanhemmat varmaankin laittoivat salaa kiitoksen yläkertaan, allekirjoittaneen kiroillessa toiseen suuntaan.
Itse levy on edelleen itselle yksi kovimpia bm-julkaisuja kautta aikain. Ehkä juuri tämä levy on kokonaisuutena itselle yksi niitä parhaimpia. Levyltä kun ei tänäkään päivänä saa hakemallakaan haettua yhtäkään huonoa kappaletta. Varsinkin kappaleet ”Forhekset” ja ”Du som hater gud” olivat sellaisia kappaleita, toki ”Mother Northin” ohella, joita edelleen kuuntelen jatkuvasti aina kun tulee hetkiä, että nyt pitäisi kuunnella jotain todella tunteita herättävää bläkyä. Silloin juuri ”Forhekset” on usein se biisi, jonka laitan soimaan. Tämä levy sai itseni aikoinaan myös tutustumaan bändin aiempaan tuotantoon, joka luonnollisestikin -82 syntyneelle nuorelle ei vielä ollut tuttua, mutta onneksi tuli sitten hankittua sekä ”Shadowthrone” että ”Dark Medieval Times” -levyt tämän myötä ja siitä alkoi sitten aktiivinen Satyriconin seuraaminen.
Mainos päättyy
Uudempi tuotanto on jäänyt vähän hiljemmalle sitten oman maun suhteen, vaikkakin olen avoin uusille julkaisuille ja varsinkin uusille genren bändeille. Jostain syystä ”Nemesis Divinan” jälkeisistä julkaisuista suurimman mielenkiinnon on herättänyt ”Fuel for hatredin” kautta ”Volcano” -levy. Mutta edelleen seuraan Satyriconia aktiivisesti ja viimeisin on ehkä mielenkiintoisin pitkästä aikaa. Sen kuuntelu on toistaiseksi jäänyt yhteen kertaan, mutta varmasti korjaan asian pian. Harmi, että luotin vanhan ajan meininkiin tämän vuoden Tavastian keikalla, että lippuja saisi ovelta, mutta kehnosti kävi ja jäi näkemättä tällä kertaa. Enemmän olen nykyään itse Satyriconin sijaan keskittynyt seuraamaan Kjetil Vidar ”Frost” Haraldstadin toista bändiä 1349:ää, joka ehkä on sitten paikannut sen aukon, jonka Satyricon hyvin radikaalilla tyylin muutoksella jätti itselle ”Nemesis Divina” levyn jälkeen.
3. Mayhem – ”De Mysteriis Dom Sathanas”:
Tämä bändi ja levy kuuluu kiistatta tähän listaan. Ensimmäisenä tietenkin on mainittava, että Mayhemiin sekä ylipäätään black metalliin ikäni puolesta juuri tutustuin nimenomaan ulkomusiikillisten asioiden kautta. Niitä nyt ei varmasti tässä tarvitse kerrata, black metal -väki nämä tietää, ja ne jotka eivät tiedä, löytävät tapahtumat netistä. Merkittävimmät tapahtumat sijoittuivat ajalle 1992-1996, jolloin myös internet aloitti toimintansa Suomessa. Sitä kautta myös Metalliliiton ja kaverien sanojen kautta aloin ottaa selvää näistä tapahtumista ja nehän iskivät nuoreen mieheen salaman lailla, joka on kasvanut kodissa, jossa iltasatuina luettiin Grimmin satuja sekä Suomen kansan taruja. Noh se niistä.
Kyseinen levy oli, ja on edelleen, mielestäni ehkä merkittävin black metal julkaisuista kautta aikain. Ja ehkä näin onkin, sillä Mayhemiin liittyy niin paljon asioita, jotka ovat tehneet siitä bändin, joka on edelleen kuuluisa todella upeista esiintymisistä ja todella vahvoista aatteista. Bändissä on jäseniä vaihtunut sekä kuolemien että muiden syiden kautta, mutta mielestäni edelleen Mayhem on yksi kovimmista nimistä skenessä siitäkin huolimatta, että väliin on mahtunut pari kehnompaakin julkaisua.
Tältä levyltä mainittavimmat biisit ovat ”Funeral fog”, ”Freezing moon”, ja tietty ehkä yksi bm-historian upeimmista kappaleista ”Inno a Satana” kappaleen kanssa: ”De Mysteriis dom Sathanas”. Levyn kannessa komeilee Trondheimin kaupungissa sijaitseva Nidarosin Tuomiokirkko, jota Varg Vikernes oli aikanaan suunnitellut räjäyttävänsä Euronymouksen kanssa. Yhtye piti sitä myös Norjan kauneimpana kirkkona, eli kansikuvalla on hyvin symbolinen merkitys. Noh kirkon räjäytys jäi vain suunnitelmaksi, kun hommat lopulta menivät miten menivät ja siellä se edelleen seisoo, mihin se on noin vuonna 1300 rakennettu.
Varsinkin ”De mysteriis dom Sathanas” oli sellainen kappale, joka ensikuuntelulla oli täyttä hunajaa korville. Attila Csiharin laulut olivat itselleni todella vakuuttavaa suoritusta, vaikkakin levyn ilmestyessä laulusuoritukset jakoivat mielipiteitä pahemmin kuin Etelä- ja Pohjois-Korea omaa rajaviivaansa. Itselle Attila on Mayhem, samalla tavalla kuin Gaahl on Gorgoroth. Tämäkin asia varmasti jakaa hyvin vahvasti mielipiteitä, mutta itse olen tyytyväinen, että tämä hulluuskohtaukselta saaneen miehen vokaalit levylle vetänyt mies on jälleen bändin keulahahmo.
Levy oli kokonaisuudessaan itselle sellainen, jota myös soitin alusta loppuun saakka aina kun sen soittimeen laitoin. Eli juuri sellainen vahva tunnelman luoja. Tosin myönnän, että usein nykyään tulee kuunneltua, ja jopa soitettua usein yksinään ”Freezing Moonia”, vaikkakaan en yleensä soittele kitaralla muiden bändien tuotantoa. Tämä kappale on siinä mielessä iso poikkeus. Mayhem oli ja on edelleen yksi tärkeimmistä yhtyeistä black metallin saralla. Myönnän myös kuuluneeni aikoinaan siihen porukkaan, joka boikotoi Burzumin tuotantoa ja Vikernesiä juuri ehkä black metal historian surullisimman tapahtuman vuoksi. Voin vain kuvitella, mitä Mayhem olisi tänä päivänä, jos Øystein Aarseth (Euronymous) olisi edelleen mukana kuvioissa. Hyvin hyvin tärkeä bändi siis itselle.
4. Thy Serpent – ”Forests of Witchery”:
Kotimaisen black metal arvostuksen ja kiinnostuksen räjäytti sitten totaalisesti tämä bändi täysin poikkeavalla linjalla ja tyylillään. Muistan edelleen sen hetken, kun kuulin ensimmäistä kertaa Metalliliitossa levyn ensimmäisen biisin ”Flowers of witchery Abloom” vuonna -96, kun levy julkaistiin. Se oli taas suoraa menoa Fredan Spineen ja samalla tuli myös hankittua elämäni ensimmäinen black metal bändipaita. Kyseinen legendaarinen paita, jonka selässä oli iso kuva ritstiinnaulitsemisesta ja alapuolella luki reilun kokoisella kirjoituksella ”Crush the Christianity”. Kannoin paitaa suurella ylpeydellä, mutta se toki aiheutti suuresti närää varsinkin koulun uskonnonopettajan silmissä ja lensin paidan vuoksi pari kertaa luokasta ulos, kun opettaja ilmoitti, että hänen tunneilla ei kyseistä paitaa saa käyttää. Noh, tämä toistui pari kertaa ja pidin mielipiteistäni kiinni ja lopulta opettaja kyllästyi nuoren miehen uhoon ja ideologiaan ja antoi asian olla. Paidan kohtaloa en tänä päivänä tiedä, mutta huhu kertoo, että se on kiertänyt kaverien käsien kautta Suomen bm-bändien jäsenille paidan jäädessä pieneksi itselle.
Itse levy oli alusta loppuun täyttä korvakarkkia. Se oli erilaista, hyvin kaunista ja samalla synkkää. Samalla ihastuin bändin keulahahmon Sami Tenetzin sävellyksiin ja arvosteluihin legendaarisessa Suomi Finland Perkele -lehdessä. Siihen aikoihin myös allekirjoittanut teki elämänsä ensimmäisen black metal demon kasetille. Demo nauhoitettiin valkoisella kasettinauhurilla oikeasti täysikuun alla lumihangessa soittaen sen aikaisia esikuvia matkien. Bändin nimi taisi olla Belfagor ja demo päätyi, jos oikein muistan, ensimmäiseen Suomi Finland Perkele -lehden julkaisuun ja kyseinen Tenetz juuri silloin arvosteli demon sanoilla ”Tästä ei saa muuta kuin ripulin”. Noh, siihen loppui sen bändin ura, koska Sami sanoi sen olevan huonoa, niin jatkoimme sitten soittamista täysin muissa merkeissä. Belfagor tuli tiensä päähän, eikä demo ikinä noussut Suomen black metal skenen mainittaviin julkaisuihin. Kävin noin vuosi takaperin tervehtimässä Samia tämän KVLT-liikkeessä ja muistelimme asiaa yhdessä ja Sami pahoitteli, että tuhosi sanoillaan nuorten miesten uran ennen kuin se edes ehti alkaa. Nauroimme asialle yhdessä ja se siitä.
Musiikillisesti tämä julkaisu poikkeaa täysin muusta listasta, mutta Thy Serpent herätti niin vahvoja tunteita aikoinaan tuolla kauniin synkillä melodioilla, jota levy pursusi loputtomiin, että se oli vähän kuin tänä päivänä klassinen musiikki on itselle. Rentoutumisen hetki. Eli kun korvat alkoivat särkyä kasettidemoista, oli aika laittaa ”Forests of Witchery” soimaan. Levyltä myös toinen kappale, joka ansaitsee erityismaininnan, on ”Only Dust moves”, joka varsinkin kappaleen pitkällä upealla lopulla saa edelleen kylmät väreet nousemaan sitä kuunnellessa.
Thy Serpent kuuluu siis kahdella asialla tälle listalle. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen kotimainen julkaisu, joka oman iän vuoksi tuli kuultua ja nimenomaan joka vei samoiten jalat alta. Toki olin kuullut esim. Beheritiä, Impaled Nazarenea yms., mutta ne eivät itselle olleet ikinä ”se juttu”. Eikä oikein ole tänäkään päivänä, vaikka toki juuri kyseisten nimien tekemä työ genren pioneeribändeinä ansaitsee kiistatta suuren arvostuksen. Impaled Nazarenen linja ehkä häiritsi samalla tavoin kuin Immortalin, että molemmista jäi fiilis, että satanismiin viittaavat symbolit ja sanat olivat puolivillaisia laukomisia, eivätkä tarpeeksi TRVE nuoren miehen korvaan, joka oli juuri hurahtanut täysin mustalle idologialle ja ahmi alan kirjallisuutta black metallin soidessa taustalla. Itselle black metal on ollut aina tunnelmallista musiikkia, joka tosin normaalin hevidiggarin korvaan saattaakin kuulostaa oudolta puhuttaessa näin äärimmäisestä metallimusiikin alalajista. Mutta ne, jotka hommassa ovat mukana, varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Thy Serpent sen tunnelmallisuuden kykeni aikanaan luomaan täysin erilailla, kuin mikään muu bändi, jota olin tuolloin kuullut. Silloin tietty ei ollut internetiä, niin uusien levyjen ja bändien löytäminen oli hyvin pitkälti keikkojen keskusteluiden varassa, Spinen hyllyä selaamalla ja Metalliliittoa kuunnellessa.
Samalla Thy Serpent kuten jo mainitsin ansaitsee omassa elämässä paikan ensimmäisen bm-paidan hankintana. Edelleen minulla on yhdessä takissa Thy Serpentin hihamerkki rintaan ommeltuna, norjalaisten ja ruotsalaisten ollessa hihoissa.
5. Dark Funeral – ”Vobiscum Satanas”:
Tämä kyseinen levy ilmestyessään antoi sitten minulle ns. ”paahto black metallille” kasvot. Toinen, jota mietin tähän kohtaan, on Mardukin ”Heaven Shall Burn” -levy, mutta se jäi laittamatta, sillä sain sen käsiini vasta joskus 2000-luvun alkupuolella.
Ihastuin bändin omintakeiseen tyyliin luoda mahtavia synkkiä melodioita hirmuisilla nopeuksilla. Varsinkin levyn nimikkokappale ja ”Ravenna Strigoi Mortii” olivat kappaleita, jotka saivat tuolloin 15-16-vuotiaan kuuntelemaan albumia aivan haavi auki ihastuksesta. Bändi myös kuuluu edelleen ehdottomiin omiin suosikkeihini. Levy kun oli alusta asti pelkkää nautintoa, ja se edelleen aika ajoin tulee soitettua nimenomaan kokonaisuutena alusta loppuun. Kyseinen levy ansaitsee ja kaipaa juuri sen, ja sillä tavalla päivän mustat tarpeet oli kerralla saavutettu.
Dark Funeralilla on koko uran ollut sellainen soundi, jonka heti tunnistaa tietämättä, että ahaa taas on Ruotsin ylpeydeltä tullut uusi levy. Mainittakoon, että Dark Funeral ja varsinkin Lord Ahriman ovat olleet bändinä ja artisteina niitä, jotka äärimerkinnän alla eivät jääneet sinne ug-sektorille, silloin kun sen ehdoton aika alkoi olla ohi ja alkoi olla yleisemmin hyväksyttävää tehdä black metallia paremmilla soundeilla ja tuottaa nimenomaan laadukkaasti nauhoitettua ja soitettua musiikkia. Pörinäbändeille on edelleen paikkansa myös itsellä, mutta jos jotain genreä kuuntelee eniten muihin verrattuna, ainakin omat aivoni kaipaavat virikkeitä, uusia soundeja ja tuoreita viboja musiikissa. Jos kaikki uusi olisi edelleen kiellettyä, skene kuolisi vanhojen legendojen ikääntyessä pois, joten uudelle on ollut pakko antaa tilaa myös näinkin aatteellisessa ja mielipiteiltään niin jyrkässä kuulijakunnassa. Edelleen old school porukka ja ug elää, hyvä niin, mutta onneksi nykyään on tilaa myös uusille bändeille, kuten esimerkkinä vaikka MGLA ja Peste Noire. Hyvänä esimerkkinä ns. uuden hyväksynnästä mainittakoon Dissectionin viimeisimmäksi jäänyt ”Reinkaos”-albumi, joka julkaisun yhteydessä sai suuren määrän negatiivista kommentointia. Toki asiaan liittyi paljon myös ulkomusiikillisia seikkoja. Levy oli todella ammattimaisesti äänitetty ja poikkesi hurjan paljon yleisestä black metal linjasta, mutta tänä päivänä hyvin moni pitkään skenen syövereissä elänyt rankkaa sen yhdeksi kovimmista julkaisuista ikinä.
”Vobiscum Satanas” julkaistiin vuonna 1998, ja tuolloin äänitystekniikka oli vielä hurjan paljon jäljessä nykyajasta. Silti levy tänäkin päivänä kuulostaa erittäin hyvin nauhoitetulta. Sävellykset itsessään ovat yhtiä Dark Funeralin synkimpiä ja parhaimpia. Yhtä, mitä olen aina bändissä ihmetellyt on se, että se on ratsastanut menemään hyvin paljon yhdellä tietyllä soinnulla rytmikitaroiden osalta, jota itse kutsun ”My Funeral”-soinnuksi. BM-kitaristit varmasti tietävät, mitä sointua tarkoitan. Tämä sointu kulkee ”My Funeral” kappaleessa lähes koko biisin päätematiikan läpi eri nauhaväleiltä soitettuna. Mutta ehkä juuri ”Vobiscum Satanas” aikoinaan olikin sen vuoksi niin tärkeä levy, koska paketti kuulostaa hyvin yhtenäiseltä ja harkitusti kootulta. Toki myös Emperor Magus Caligulan vokaalit iskivät takaraivoon järkyttävällä raakuudellaan. Omalta osaltaan Dark Funeral teki hyvin oudon valinnan nykyisen keulahamon suhteen, sillä Keisarin ääni oli hyvin dynaaminen, tekninen ja monipuolinen nykyisen karjuessa hyvin monotonisella ja yksinkertaisella linjalla.
Dark Funeral myös vei noina aikoina muusiikkiaan maailmalle hyvin aktiivisesti keikkaillen, osan bändeistä pysyessä kellarissa ja esiintyessä hyvin pienimuotoisissa tapahtumissa. Eli Black metallin nykytilan suosiolla ja leviämisellä juuri tällä yhtyeellä on siinä ollut iso rooli, että näin on käynyt. Tämä siis on vain toki oma mielipide, mutta Dark Funeralin livenä nähdessä Lepakossa Cannibal Corpsen kanssa vuonna 1998, oli alusta asti selvää, että tämä bändi tulee vielä tekemään suuria. Ja niinhän se on tehnytkin. Jos en ole ihan väärässä, niin ”My Funeral” kappaleella oli YouTubessa yli seitsemän miljoonaa katselukertaa, ennen kuin se mystisesti katosi tämän artikkelin kirjoitushetken bm-bändien natsisyytösaallon alkaessa. En tiedä onko sattumaa, vai onko bändi ottanut videon pois, ettei saa itsemurhaa ihannoivaa leimaa otsaansa. Tosin kukapa sitä ei kyseissä skenessä pidempään elänyt olisi jossain vaiheessa tai edelleen ihannoinut. Kuoleman ihannointi kun kuuluu black metalliin. Se on täysin oma genrensä ja hyvä niin. ”Vobiscum Satanas” oli ehdottomasti saatava mahtumaan tähän viisikkoon, sillä ehkä juuri kyseinen bändi on varmastikin eniten vaikuttanut tyylillään juuri myös omaan musiikin tekoon.
”Tässä nyt top 5. Tehtävä oli todella vaikea ja jos olisi saanut nimetä viisi levyä lisää, olisi mukaan mahtunut yksi provosoiva bändi, jokainen varmasti arvaa mikä, mutta sitäkin on uran alkuajoista tullut seurattua ja sekin ansaitsee samoja kommentteja kuin Dark Funeral. Dimmu Borgirin ”Enthrone Darkness Triumphant” ei mahtunut nyt mukaan, ja moni sitä saattaa ihmetellä. Syy on puhtaasti siinä, että kyseinen levy eskaloitui julkaisuhetkellään hyvin pitkälle yhden ainoan biisin ympärille, vaikka toki pidin aivan hirmuisesti levystä ja se on edelleen yksi Dimmun suosikkeja, mutta joku siinä silti oli, että tuolloin esim. bändin aiempi ”För All Tid” albumi vei voiton vielä, ennen kuin ”Enthrone” alkoi merkitsemään itselle enemmän. Ehkä se liika duurivoittoisuus, joka kuului levyllä, ei iskenyt synkkään teinimieleen silloin niin kovaa, kuin nyt listallani olevat bändit.
Myös kotimaiset legendat jäivät vain nyt yhteen tällä listalla. Hornan ”Hiidentorni” -levy olisi myös mahtunut top 10 mukaan, jos olisi ollut tilaa. Hornan toi omaan elämään aikoinaan ”Sinulle mätänevä jehova” -kappale, jota soitin elämäni ensimmäisessä black metal bandissä maskit naamalla vanhan vantaalaisen rintamatalon kellarissa koverina bändin kanssa. Myös sellaiset nimet kuin Barathrum, Gorgoroth, Darkthrone, Ulver, Immortal ja Old man’s Child pyörivät mielessä tätä kirjoittaessa, mutta lista on tehty ja siinä on nyt allekirjoittaneen mustan metallin top 5. Painotan, että tämä valintatehtävä oli todella vaikea. Siksi listasinkin pari muuta nimeä, jotka olisivat ansainneet paikan listalla, koska muutoin tämä artikkeli olisi kummitellut lopun elämää mielessä, että olisiko pitänyt sittenkin valita toisin. Sen verran tärkeää black metal musiikkina, aatteena ja koko elämän mukana kulkeneena pimeänä polkuna on, että tämä listaaminen aiheutti enemmän perhosia vatsaan ja erän lämpimiä helvetillisiä rakkauden aaltoja muistellessa näitä vanhoja hyviä aikoja.
Jotta saisin mielenrauhan tämän artikkelin suhteen, listaan vielä joukon yksittäisiä kappaleita, jotka tulevat mieleen näin äkillisesti ajateltuna omina suosikkeina:
– Bathory – In nomine Satanas
– Dissection – Where the dead angels lie
– Gorgoroth – Krig
– Immortal – Blashyrkh
– Barathrum – Last day in heaven
– Horna – Sinulle mätänevä Jehova
– Ragnarok – Murder
– Belphegor – Sado Messiah
– Tsjuder – Mouth of madness
– Old man’s Child – Behind the mask
– Marduk – Dracul va domni din nou in Transilvania
– Rotting Christ – King of a stellar war
– Ulver – I Troldskog faren vild
– Cradle of filth – Dusk and her embraceNyt lopetan, ennen kuin lista jatkuu loputtomiin. Toki on paljon, hyvin paljon pienempiä nimiä, joita tulee kuunneltua, mutta luonnollisesti nämä veteraanit ovat itselle ne rakkaimmat. Kaikki tämä vain kertoo siitä, kuinka hieno metallin alalaji black metal on. Niille, jotka sitä oikeasti rakastavat ja elävät, se on myös paljon muuta. Paljon enemmän kuin mikään missään ikinä.”
