En aina käy perjantaina 13. päivä keikalla, mutta kun käyn, menen katsomaan Mustaschia
Mustasch paistattelee suomalaisten suosiossa, minkä puolesta puhuu yhtyeen tiuhat vierailut maassa. Lokakuun aikana ruotsalainen rockruhtinas esiintyi kaikkiaan kahdeksalla paikkakunnalla puolentoista viikon aikana. Ruotsalaisyhtye tuntuu olevan myös erityisen suosittu Joensuussa, sillä bändi on nähty täällä viiden vuoden aikana keskimäärin kerran vuodessa. Ja vaikka Mustasch on vieraillut Joensuussa tiuhaan tahtiin, löytyy yhtyeelle kysyntää, sillä ”huonon onnen päivän” konsertti oli loppuunmyyty.
Joensuun keikka oli Mustaschin toiseksi viimeinen Suomen-kiertueen keikka. Yhtye päätti Suomen-kiertueensa seuraavana päivänä Vöyrin Norrvallassa. En edes tiedä, missä kyseinen paikkakunta sijaitsee, mutta sielläkin oli varmasti luvassa kunnon hård rockin ja heavy metalin bileilta. Mustasch kuljetti kiertueella mukanaan Heavy Tiger -nimistä yhtyettä, joka yllätyksellisesti koostuu pelkästä naisenergiasta. Se oli kuitenkin mukava poikkeus omissa keikkakokemuksissani, jotka painottuvat enemmän miespuolisiin yhtyeisiin. Keikalleen naistrio oli pukeutunut 70-lukua heijastaviin kimalteleviin housupukuihin, joita ei rehellisesti sanottuna ole tullut aiemmin vastaan.
Pukeutumistyyli tuki yhtyeen soundia, jonka vaikutteet löytyvät 70-luvun rockista. Kappaleet olivat energisiä ja nopeita, eikä Heavy Tiger kainostellut näyttää intoaan. Vokalisti-kitaristi Maja Linn kuritti kitaraansa varmoin ottein ja monen kappaleen aikana kuultiin tiukkoja, Albert Järvisen kaltaisia kitarasooloja. Toisin kuin Järvinen, joka on tunnettu vähäeleisestä esiintymisestään, Linn liikkui lavalla ahkerasti edestakaisin, potki ja hyppi. Antautuneesta esiintymisestä huolimatta yhtyeen 35 minuutin ohjelmisto kärsi tasapaksuisuudesta: kappaleet kuulostivat hyvin samankaltaisilta, minkä vuoksi 20 minuutin jälkeen kiinnostus alkoi lopahtaa. Äänentoiston suhteenkin jäi toivomisen varaa, sillä lavan edessä kappaleiden sanoituksista oli vaikea saada selvää. Tästä johtuen esimerkiksi basisti Sara Frendin esittämästä kappaleesta ei saanut mitään irti, kun sanoitukset eivät kuuluneet. Heavy Tigerin esitys osoitti kuitenkin, että yhtyeessä on potentiaalia. Bändi tarjosi myös silmänruokaa kimaltavissa potkuhaalareissaan, ja kuulinkin salista moneen kertaan viheltelyä. Ruotsalaisnaiset olivat varmasti otettuja suomalaisten humaltuneiden hurmurien vihellyksistä.
Mainos päättyy
Ennen Mustaschin aloitusta tunnelma salin etuosassa alkoi käydä hyvin tiiviiksi. Se ei tosin tullut yllätyksenä, sillä niin on tapahtunut kaikilla yhtyeen keikoilla. Ruotsalaiset rokkarit astelivat lavalle yksi toisensa perään ja aloittivat esityksensä yllätyksellisesti yhdellä isoimmista hiteistään, ”Double Naturella”. Kuten arvata saattaa, oli yleisö enemmän kuin haltioissaan. Mustaschin uralle mahtuu lukuisa määrä hittejä, minkä takia ohjelmisto on pitkälti hittipainotteinen. Yhtye on vuosien varrella soittanut keikoillaan muutamia eri kappaleita kuten tälläkin kertaa: perjantaina soitetut ”Lawbreaker”, ”Dogwash” ja ”Änglahund” olivat merkittävimmät poikkeukset aiemmista konserteista. Suurin yllätys oli kuitenkin se, ettei Mustasch soittanut ainuttakaan kappaletta viimeisimmältä ”Testosterone”-albumiltaan. Levyltä löytyy monta väkevää rallia, joita on yleensä keikoilla kuultu. Ehkä yhtyeellä on toistaiseksi tullut niistä kiintiö täyteen.
Mustasch ei ainoastaan kuulosta ja näytä hyvältä livenä, vaan se on myös joka kerta äärimmäisen viihdyttävä. Suurin kiitos viihdyttävyydestä vierähtää vokalisti-kitaristi Ralf Gyllenhammarin hartioille mutta myös muut jäsenet ansaitsevat kiitoksensa. Johtava kitaristi David Johannesson on vuosien varrella saanut yhä enemmän tilaa lavalla, mitä on mukava seurata. Johannesson ja basisti Stam Johansson kujeilevat usein lavalla keskenään, ja niin he tekivät tälläkin kertaa. Rumpali Robban Bäckin työskentelyä on myös mielenkiintoista seurata, sillä hänen varmat ja ammattitaitoiset otteensa heijastuvat koko Mustaschin olemukseen. Bäck on oikea rumpuvirtuoosi, jonka rumpusooloa katsoessani aloin nauraa, sillä hänen soittamisensa on älyttömän hienoa! Bäck tuli yhtyeeseen vuoden 2015 syksyllä ja on ollut mukava huomata, että hänestä on muotoutunut tasavertainen jäsen muiden bändin jäsenten kanssa. Ja ihmekös tuo, kun Gyllenhammarin mukaan Bäck on opettanut muun yhtyeen rakastamaan rumpusooloja.
Gyllenhammarilla on yleensä jokin hauska juttu, jonka hän tuo monta kertaa esille keikan aikana. Tällä kertaa välispiikkeihin ja muutamaan kappaleeseen pääsivät mukaan Jallu-puheet, mutta ”karjalainen” oli uusi slogan, jonka viiksekäs vokalisti halusi jakaa yleisölle. Gyllenhammar hehkuttaa monesti Suomea ja suomalaista yleisöä, eikä se tunnu vaivaannuttavalta tai teennäiseltä, koska hän tuntuu aidosti nauttivan Suomessa esiintymisestä. Ja kertoohan se jo jotain, kun yhtye vaivautuu viihdyttämään suomalaisia vuodesta toiseen. Gyllenhammar kertoi keikan aikana myös tulevan albumin nimen. Sen nimiksi tulee kuulemma yksinkertaisesti ”Go!”. En uskalla kuitenkaan laittaa päätäni tiedon pantiksi, luotan vasta viralliseen tiedotteeseen. Mutta aika näyttänee, vahvistuuko ”Go!” tulevan albumin nimeksi.
Mainos päättyy
Mustasch päätti esityksensä ”I Hunt Aloneen”. Kyseessä on bändin yksi ensimmäisistä hiteistä, joten lopetuskappaleen valinta oli mainio. Yhtyeen esiintyminen oli yhtä nautinnollista ja laadukasta kuten aina aikaisemminkin ja keikalta sai poistua tyytyväisenä, tai jäädä vaihtoehtoisesti etsimään yhtyeen jäseniä baarin puolelta. Jälleen kerran voin todeta, että Mustasch tietää, miten kunnon rockjamit laitetaan pystyyn. Yhtye soittaa musiikkia tosissaan muttei liian vakavissaan, mikä tuo keikkoihin oman hulvattoman ulottuvuutensa. Gyllenhammar on kertonut uuden albumin olevan hard rockeinta mitä he ovat koskaan tehneet. Toivottavasti yhtye lunastaa lupauksensa ja lähtee tuon albumin julkaisun jälkeen taas kiertämään Suomea.
Huomautus tähän loppuun: kuten tarkkasilmäisimmät lukijat ovat varmasti jo havainneet, eivät jutun kuvat ole Kerubin tiloissa otettuja kuvia. Kuvat ovat bändin keikalta Hämeenlinnan Aulanko Areenalta, lisää Tomi Vesaharjun ikuistamia upeita hetkiä voit katsoa täältä.
Raportti: Aleksi Parkkonen
