”Enemmän erilainen bändi kuin mikään muu bändi” – haastattelussa Melvins-kippari Buzz Osborne

Melvins, tuo meluisan vaihtoehtorockin ja matelevan äkkiväärän sludgen edelläkävijäbändi ei ole pysähtynyt edes silloin, kun maailma ”pysähtyi”. Tämä on todistettu viimeisen parin viime vuoden aikana. Omaan tahtiinsa tämä ainutlaatuinen, Montesano (Washington) -pohjainen power-trio on kirjoittanut, äänittänyt ja julkaissut useita tunteja uutta musiikkia meidän kuunneltavaksi. Lisäksi bändi on kiertänyt kotimaassaan jo muutaman kuukauden erinäisillä kiertueillaan. Eräänä lokakuun puolivälin pimenevänä syysiltana saimme kunnian haastatella yhtyeen legendaarista keulahahmoa, laulaja-kitaristi Buzz Osbornea, joka tunnetaan myös (artisti)nimellä King Buzzo.

Hei Buzz ja lämpimästi tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun.

Buzz: Hei! Paljon kiitoksia.

Huomasin sosiaalisessa mediassa, että olette tällä hetkellä kiertueellanne Tulsassa, USA:n eteläosissa.

Buzz: Kyllä. Olemme parhaillamme kiertueella Yhdysvalloissa, pitää paikkansa.

Kuinka kiertueenne on sujunut tähän mennessä?

Buzz: Kiitos, ne ovat menneet hyvin. Olemme olleet tien päällä täällä Yhdysvalloissa aina maaliskuun alusta lähtien. Se on ollut pitkän keikkatauon jälkeen todella hauskaa. Meillä oli tuo aiempi kiertue Corrosion of Conformityn ja Ministryn kanssa ja sitten lähdimme toiselle, ’The Electric Roach Tour’ -kiertueelle Helms Aleen ja Harsh Mellown kanssa. Sitten viimein tälle viimeisimmälle, ’The Five Legged Tour’ -kiertueelle We Are The Asteroidin kanssa, jolla olemme edelleen. Meillä on vielä kuusi keikkaa tätä rupeamaa jäljellä. Kiertueen viimeinen keikka on 29. lokakuuta Los Angelesissa. Toistaiseksi kaikki on mennyt osaltamme mallikkaasti.

Te, Melvins, olette tuottaneet kaikesa hiljaisuudessa melkoisen määrän musiikkia koronapandemian aikana. Ensin, 2021 viimeistelitte ”Working With God” -albuminne. Sitten julkaisitte akustisen multialbuminne ”Five Legged Dogin” ja uusin albuminne, ”Bad Mood Rising” on julki. Miten kuvailisit tuota outoa ajanjaksoa bändinne osalta, jolloin nämä albumit syntyivät? Olitteko kenties luovempia kuin tavallisesti?

Buzz: Itse asiassa ”Five Legged Dog” oli 5 tai 4 LP-levyn albumi. – Ei siis mikään tavallinen tupla-albumi. Heti pandemian alkuun julkaisin myös akustisen (King Buzzo) sooloalbumin ”Gift of Sacrifice” (2020). Meillä oli silloin myös suunnitelmia lähteä isommalle kiertueelle, mutta kuten tiedämme, se kaikki kariutui. Pandemian aikaan emme luonnollisestikaan olleet kiertueella. Tästä johtuen, teimme paljon äänityshommia studiossa. 36 biisiä kattava ”Working With God” -levy valmistui ensin ja sitten heti perään päästiin työstämään akustista levyämme, ”Five Legged Dog”.

Yleensäkin, kun pääsemme vauhtiin, meitä on vaikea pysäyttää. Näin ollen päädyimme tekemään yhteensä kaksi ja puoli tuntia äänitettyä musiikkia. Lopputulos oli kaksi kokonaista albumia täysin uutta tavaraa ja iso, akustinen paketti vanhempaa Melvins -kamaa. Sitten aloimmekin työstämään uutta levyämme (”Bad Mood Rising”). Nauhoitimme sen tästä laskettuna noin vuosi sitten. Kaksi viikkoa takaperin saimme sen viimein pihalle. Eli ihan hyvin meillä on mennyt tähän saakka.

Sitten kaiken tuon ohessa teimme tämän 108 keikkaa kattavan kiertueen, jonka viimeinen pätkä on juuri nyt käsillä. Uskon, että tämä riittää meille kuluvan vuoden tekemisten osalta. Palaamme tien päälle taas ensi vuonna, jolloin tulee olemaan 40-vuotisjuhlamme.

Miten kyseisten, uusien albumienne tuotantoprosessit erosivat aiemmin tekemienne albumien tuotantoprosesseista?

Buzz: Koska suuri osa äskettäin nauhoittamastamme materiaalista on akustista, oli se jo lähtökohtaisesti prosessina erilainen monellakin tapaa. Kokonaisuus (”Five Legged Dog”) oli akustinen. Sen äänityksissä ei käytetty kitaravahvistimia tai ollenkaan muita vastaavia teknisiä laitteita, joten vain bändi-instrumentaatiomme ohella vain minun akustinen kitarani, mikä oli siisti kokemus. Lisäksi Dale (Crover, rumpali) äänitti rumpuosuutensa ’vispilöillä’. ja tavallisella rumpusetillä, mikä oli myös siistiä.

Menin kunkin studiosession päätteeksi kotiin ja otin kolme tai neljä kappalettamme kerrallaan uudelleen mietittäväkseni, kuinka saada niistä ehjät akustiset versiot. Sitten palasin seuraavana päivänä treenikselle ja näytin kappaleiden sovitukset bändikavereille. Kun viimein, päivän päätteeksi lähdimme taas harjoitusstudiosta, meillä oli kolme tai neljä uusiokierrätettyä kappaletta valmiiksi tehtynä. Näin me kytännössä teimme ”Five Legged Dogin”. Kaikki tuo biisien valmistamisprosessi oli olennaisesti erilaista kuin mihin tavallisesti olimme aiemmin tottuneet bändinä. Emme kirjoittaneet tuona aikana mitään uutta materiaalia. Mietimme ainoastaan vanhat biisit uusiksi akustisina toteutuksina. Minusta siitä tuli lopulta oikein hyvä paketti.

Sovittaessanne kappaleitanne uusiksi, kokeilitteko niihin kenties jotain uutta lähestymistapaa? Entä oliko teillä jokin perusidea tai visio, jonka pohjalta aloitte suunnitella Melvinsin akustista albumia?

Buzz: No, ei sen ihmeempää. Yritin vain keksiä ja miettiä, kuinka saada nuo kappaleet toimimaan akustisina mahdollisimman hyvin. Kaikkia kappaleitamme kun ei ole luotu toimimaan niin hyvin (akustisena), joten… Pystyimme ainoastaan koettamaan ja tekemään parhaamme. Halusin vain, että niiden uudet sovitukset olisivat hyviä. Ja niin päädyimme tekemään myös covereita, mikä oli erityisen hauskaa. Niinpä kaikki tuo oli erilaista verrattuna siihen, miten olimme joskus aiempia albumeitamme tehneet.

Uusi albuminne ”Bad Mood Rising” on julkaistu pari viikkoa sitten. Se kuulostaa erittäin sludge-pitoisesti ryömittävältä albumilta verrattuna esimerkiksi rokkaavampaan ”Working With Godiin”. Miten uusimmasta levystänne tuli sellainen niin kuin siitä tuli?

Buzz: Hmm… no, minulla oli nippu kappaleita ja ideoita slbumia ajatellen. Lopulta juuri nuo yksilöt sopivat parhaiten yhteen albumikokonaisuutena. Tiedätkö, emme pelkää tehdä kappaleita, jotka ovat melko hitaita. Ensimmäinen uusimmalle levyllemme ilmestynyt kappale oli ”Mr. Dog Is Totally Right”, joka on mielestäni loistava levyn avausbiisi. Olemme soittaneet kyseisen kappaleen lisäksi livenä myös ”Never Say You’re Sorrya”. Näitä kappaleita olemme soittaneet livenä kiertueillamme jopa ennen albumin julkaisua, mikä on myös siistiä. Sellainen on jotain, mitä emme ole tehneet aiemmin -ainakaan tosi pitkään aikaan. Lisäksi noiden kolmen tai neljän albumin tunnelmat eroavat toisistaan paljonkin. Varsinkin ”Bad Mood Risingin” ja ”Five Legged Dogin” välillä on runsaasti keskinäistä vaihtelevuutta. Minusta kuitenkin onnistuimme näidenkin albumien osalta hyvin.

Valitsitte usimmalle albumillenne ainoastaan kuusi kappaletta. Jäikö albumin äänityssessioista kenties yli kappaleita, joita et käyttänyt albumilla?

Buzz: Ei jäänyt. Ne on kaikki siinä. Kyse oli nauhoitusajasta ja vinyylimittaisen albumin pituudesta. Sellaisen me halusimme tehdä. Mittasuhteiltaan suunnittelimme albumin juuri sellaiseksi kuin mitä siitä lopulta tulikin.

Olihan myös aikamoinen idea avata tuore albuminne reilun 14 minuutin mittaisela kappaleella. Miten juuri ”Mr. Dog Is Totally Right” päätyi albumin avauskappaleeksi?

Buzz: No, mielestäni sen biisin myötä oli hyvä tapa luoda lähtökohtainen sävy tälle koko jutulle. Emme halunneet laittaa sitä viimeiseksikään kappaleeksi, koska kukaan ei olisi ottanut sitä silloin vakavasti.

Entä onko uusilla albumeillanne joitakin lyyrisiä teemoja, joita halusit erityisesti käsitellä teksteissäsi?

Buzz: Hmm… En tiedä onko siellä mitään erityisiä teemoja. Mielestäni on parempi antaa ihmisten tehdä omat päätelmänsä sanoituksistani.

”Bad Mood Risingia” voidaan pitää eräänlaisena yllätysalbumina, koska ette käytännössä uhranneet sen ilmestymiseen liittyvään ennakkotiedottamiseen tai mainostamiseen hetkeäkään ettekä penniäkään. Singlejulkaisuista puhumattakaan. Miksi ja mistä tällainen ratkaisu syntyi?

Buzz: Koska kulttuuri levyjen julkaisemisen suhteen tuntuu olevan nykyään juuri tällaista. Lähes jokaisella bändillä on tällä hetkellä uusi levy ulkona. Yritimme vain katsoa, toimiiko sellainen todella (mainostamatta). Ajattelimme vain julkaista levyn ja katsoa mitä tapahtuu.

Mikä on ollut Melvinsille kaikista haastavin äänityssessio yhtyeenne koko pitkän taipaleenne aikana, jos voit mainita yhden?

Buzz: Hmm.. tiedätkö, en osaa äkikseltään sanoa. Itseasiassa olen melko tyytyväinen siihen, miten hyvällä laadulla olemme onnistuneet ylipäätään saamaan bändinä kaiken tekemämme aikaiseksi. Periaatteessa olemme aina onnistuneet studioprojekteissamme hyvin. Ainakin tietyssä mielessä. En tokikaan osaa määritellä, kuinka vaikeaa levyjen tuottaminen keskimääräisesti ja universaalisti on, mutta kohdallamme äänityspoliittiset hommat ovat yleensä ottaen onnistuneet vaaditulla tavalla. En myöskään ole kokenut, että jokin musiikillinen teoksemme tai äänitysprojektimme ei olisi lopulta toiminut. Onhan meillä toki ollut tilanteita, jolloin syystä tai toisesta joku bändin tyyppi on lähtenyt tai on pitänyt potkia bändistä kesken äänitysten. Sellaiset on toki tosi ikäviä keissejä, mutta yleensä ottaen olemme mielestäni selvinneet tältä(kin) osin melko ehjin nahoin, ainakin toistaiseksi.

Sinulla on ollut matkan varrella useita sivuprojekteja kuten Fantômas ja Venomous Concept. Lisäksi olet(te) tehnyt projekteja Jello Biafran, Toolin, Napalm Deathin ja viimeisimpänä Redd Krossin kanssa. Mitä kaikkea saat irti lukuisista sivuprojekteistasi ja kuinka ne palvelevat Melvinsiä ja omaa musiikillista antiasi?

Buzz: Niin, oikeastaan kaikki kollaboraatiot joihin olen päätynyt mukaan perustuu siihen, että lähtökohtaisesti pidän työskentelystä heidän kanssaan, arvostan heitä ja heidän tekemisiään korkealle. Sitä on toki vaikeaa määritellä yksityiskohtaisesti, mutta monien sivuprojekteissani vaikuttavien yhteistyökumppaneitteni teokset ovat myös ennalta innoittaneet minua muusikkona.

Esimerkiksi vierailin Redd Krossin levyllä (2019), koska he ovat nuoruuden ajan sankareitani 1980-luvun alkumetreiltä. Tuolloin fanipoikana todistin heidät useasti livenä. Nyt, vanhoilla päivillämme on mahtavaa viettää yhdessä aikaa yhtyeen kanssa niin studiossa, lavalla, kiertueiden lomassa ja muuallakin. Melvinsillä olemme lisäksi soittaneet viime vuosina yhdessä Butthole Surfersin basistina tunnetun Jeff Pinkus’n kanssa, mikä on ollut todella hienoa. Bändimme alkuvaiheissa en olisi osannut kuvitellakaan tällaisten yhteistyökuvioiden mahdollistuvan kohdallamme. Siltä osin kaikki nämä yhteistyöprojektit ovat olleet upeita juttuja urallamme.

Entä osaisitko määritellä tarkemmin musiikillista yhteistyötäsi pitkäaikaisen yhtyetoverisi, rumpalinne Dale Croverin kanssa. Missä piilee yhdessä vuosikymmenten varrella luomanne soundin ja biisien magia ja erityisyys?

Buzz: Niin, lähtökohtaisesti yhteistyömme palvelee oikein hyvin musiikillisia näkemyksiäni. Dale on aina ymmärtänyt hyvin ideoitani. Sen ohessa tulemme lisäksi hyvin toimeen keskenämme. Olemme myös molemmat reilun pelin pelaajia. Osaamme nähdä yhdessä tekemämme työn ja tuotosten arvon. Sillä samalla polulla olemme edelleen. Lisäksi nautimme edelleen siitä mitä teemme. Uskomme tekemisiimme yhdessä. Sillä hyvä se.

Entä kuinka Melvins on muuttunut yhtyeenä niistä päivistä kun sen perustitte neljä vuosikymmentä sitten, vai onko se ylipäätään muuttunut?

Buzz: Niin, henkilökohtaisessa elämässäni minulla on nyttemmin kaikki hyvin. Liskojumala on lisäksi siunannut minulle terveen suhteen itseni ja musiikkiini välille. Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa kohta kolmekymmentä vuotta, ja arvostan pitkää suhdetamme kovasti. Se on ollut hyvää aikaa. En tosin olisi koskaan tavannut häntä ellen olisi ollut mukana näissä bänditouhuissa. Sama homma pitkälti Dalen kanssa. Hänkin löysi vaimonsa musiikkipiirien kautta. Heillä on kaksi valloittavaa lasta. Nämä ovat kohdallamme ajan mittaan muuttuneista asioista varmaan ne tärkeimmät.

Mitäs vielä… Olemme lisäksi onnistuneet tekemän musiikista leipätyömme, mistä emme uramme alkuvaiheissa osanneet haaveillakaan. Eipä siis hullummin… Siinäpä kai ne suurimmat muutokset.

Entä innostutko näin vaihtoehtorockin veteraanina vielä uusista artisteista ja bändeistä tai inspiroidutko kenties vielä tuoreeltaan löytämästäsi musiikista?

Buzz: Tällä rundilla olemme kiertäneet bändin nimeltä We Are The Asteroid kanssa. Diggailemme heitä kovasti. Helms Alee on myös oikein hyvä yhtye. Ja henkilökohtaisesti pidän paljon Taipei Houstonista, soitettuamme useita keikkoja heidän kanssaan. Mr. Phylzzz on myös upea bändi. Tässä neljä todella hyvää uudempaa bändiä, esimerkiksi.

Mitkä biisit ovat Melvinsille niistä kaikista vaikeimpia ja haastavimpia saada toimimaan live-olosuhteissa? Onko joitakin kappaleita, joita ette teknisesti kykene esittämään livenä?

Buzz: Ei ole, pystymme kyllä soittamaan kaikki biisimme. Meidän täytyy vain uudelleen opetella jotkut niistä. En tosin muista kaikkia ulkoa, mutta tiedän, että perehdyttyäni uudelleen noiden biisien kitarakuvioihin, kykenen handlaamaan ne livenä. Kieltämättä, jotkut niistä ovat todella vaikeita. Esimerkiksi tämä mainitsemani uusi biisi ”Mr. Dog Is Totally Right”. Se on sieltä vaikeammasta päästä, mutta minkä kyllä livenäkin klaaraamme. Ja onhan meillä muitakin vaikeita. Esimerkiksi yksi biisi, jota soitimme aiemmilla rundeillamme. – ”Suicide In Progress”. Se on VAIKEA… Ihan pirun vaikea, itseasiassa.

Mikä tekee juuri kyseisestä biisistä erityisen vaikean?

Buzz: Sen riffit ovat vaikeita. Biisi on erittäin nopea ja monimutkainen soitettavaksi.

Teitä, Melvinsiä pidetään grungen pioneereina ja remeltävän vaihtoehtorockin edelläkävijöinä. Toisaalta Crowbarin kaltaiset sludge metal -mammutitkin ylistävät teitä eräinä suurimpina vaikuttajinaan. Olette kuitenkin aina vaikuttanut yhtyeeltä joka ei oikein kunnolla mahdu mihinkään rockin genreen tai kategoriaan. Onko teidän kohdallanne ollut jollakin tasolla tietoinen ratkaisu tehdä musiikkia, jota on hankala kategorisoida?

Buzz: Näinhän se on, ja sehän tulee meiltä luonnostaan. Me emme ole ikinä mahtuneet mihinkään lokeroon, ja kuten olen sanonutkin, emme tule koskaan mahtumaankaan… Emmekä ole mahtuneet alusta alkaenkaan. Se ei siis ole mitään uutta auringon alla. Enkä suoraan sanoen välitäkään moisesta. Olemme aina olleet se enemmän erilainen bändi kuin mikään muu bändi. Siitä näkökulmasta katsoen, tämä genrejen ulkopuolella pysytteleminen on ollut meille helppoa. Olemme kuitenkin jättäneet oman, uniikin kädenjälkemme kaikkiin tekemisiimme ja tuotoksiimme.

Aikoinaan näin teidät soittamassa Helsingissä paikallisella ulkoilmafestivaalilla ”Pitkä Kuuma Kesä”. Tämä taisi olla vuonna 2009. Siellä soititte kieltämättä pirun tykin keikan. Onko Melvinsillä suunnitelmia palata kiertämään Eurooppaan ja Skandinaviaan lähitulevaisuudessa?

Buzz: Kyllä, aiomme päästä sinne soittamaan ensi kesänä. En tosin ole vielä varma tulevista kiertuepäivämääristä, mutta tämä on selkeä suunnitelmamme saada toteutumaan tulevana vuonna.

Tänä syksynä yhdysvaltalaisyhtyeistä Anthrax ja Ministry joutuivat perumaan Euroopan-kiertueensa korkeaksi nousseiden kiertuekustannusten vuoksi, jotka johtuivat koronatilanteesta ja mm. Ukrainan sodan lieveilmiönä johtuvasta taloudellisesta inflaatiosta. Mitä luulet, kohtaako Melvins lähitulevaisuudessa vastaavanlaisia, taloudellisia haasteita Euroopan-kiertueen järjestelyissä?

Buzz: ”No näinpä. Se voi toki olla meidänkin kohdalla osittain haastavaa. Emme tosin vielä tiedä, millaiseksi tilanne kehittyy ensi vuonna, mutta toistaiseksi olemme ensi vuoden kiertuebudjetin suunnittelun suhteen ihan ok.

Jos haluat rentoutua, minkälaista musiikkia kuuntelet vapaa-ajallasi?

Buzz: Tom Waitsia, The Rolling Stonesia, Bad Brainsia, The Dicksiä, Bobby Jonesia, Buddy Hollya ja The Supremesia.

Erinomaisia valintoja! Entä millaisia terveisiä lähettäisit suomalaisille Melvins-faneille?

Buzz: Lähetän terveisiä ja kaikkea parhautta suomalaisille Melvins-faneille. En malta odottaa, että pääsemme teille sinne uudestaan soittamaan. Odotamme innolla tulevaa rundiamme siellä päin. Nähdään pian!

Kiitos Buzz ajastasi ja hienosta haastattelusta!

Buzz: Kiitos! Ottakaa iisisti ja olkaa kilttejä toisillenne!